Käsityö kassiin ja ulos!

Kummasti etenee tuo elämäni ensimmäinen neulepusero, kun voi kutoa kotipihalla!

Työstä ei tule kolmiväristä Fiiaa, kuten Käsityön pikkujättiläisessä, mutta ihan kelvolta se vaikuttaa yksivärisenä. Tai siis huomattavasti omemmalta noin yksivärisenä.
Käsillä on vaikein paikka, eli näin ensikertalaisen silmin ja taidoin etu- ja takakappaleen teko. Kainalot, pääntie, kaikki. Jännittävää.

Mutta hei, hätäkös tässä, mulla on hieno kassi, jossa työtä kanniskella apujoukkojen luo ja kotipihan keinuun voi polkea lisää vauhtia, kun alkaa riittävästi jännittämään.

Veeran pullakoulu: Korvapuustit

Totesin taannoin, etten ole onnistunut koskaan pullien leipomisessa. Kuohkeus on kaukana minun gerbiilipuusteistani. Veera puolestaan leipoo mahdollisesti maailman parhaat pullat ja onnistuu aina. Oppimismatkalla kun ollaan, pääsin Veeran puustikouluun.

Ainesten määrät otettiin jauhopussin kyljestä, mutta mitä opinkaan pullan leipomisesta:

1. Maitoa ei tarvitse lämmittää ja hiivaa liotella sen kummemmin, vaan kaikki muut ainekset paitsi jauhot ja voi on luvallista sekoittaa aluksi yhteen. Eli ensimmäiseksi maito, hiiva, sokeri, kaardemumma, suola ja muna puuhaarukalla tasaisesti sekaisin. Joukkoon muutama desi jauhoja ennen vaivausvaihetta.

2. Veeralla on yleiskone, minulla kädet. Onneksi pullakoulu pidettiin Veeralla. Kone vaivasi taikinaa kahdeksan minuuttia, sitten tarkistettiin koostumus. Olen selkeästi tehnyt aina liian jauhoista taikinaa. Veeran taikina sai jäädä löysähköksi, mutta kuitenkin leivottavaksi, selkeäksi reunoista irtoavaksi taikinaksi. (Tässä kohtaa opin myös, että pussin kyljessä olevaan jauhomäärään kuuluu myös se osa jauhoista, jota tarvitaan kaulintavaiheessa. Tämä on kotitaulousopeltani aikanaan unohtunut mainita.) Sulahko voi joukkoon viimeisenä ja siinä vaiheessa vielä taikinan koostumuksen tarkistus.

3. Taikina on kohonnut riittävästi, kun se on tuplannut kokonsa. Meidän taikina nousi saunan lauteilla liinan alla, kissaherrojen valvovan silmän alla.

4. Puustitaikina kaulitaan suorakaiteeksi ja nyt seuraa ehkä tärkein osa: se voidellaan huolellisesti, jenkkakahvoja miettimättä. Päälle vielä sokeria ja kanelia. Uuni kuumenemaan.

5. Rullaaminen on tarkkaa puuhaa, sillä rullan tulee olla tiivis. Vähän kuin tekisi jättimäistä sushia. Mitä tiiviimpi rulla, sitä paremmin puusti pitää muotonsa paistettaessa.

6. Uutena tietona tuli sekin, että pullia ei tarvitse kohottaa enää pellillä, vaan muotoilun jälkeen ne voidellaan munalla ja pistetään kursailematta raesokeria päälle.

Lisäksi opin kaikenlaista hiivan ja sokerin yhteiselosta. Pullataikinaa ei sovi tehdä edellisiltana (toisin kuin leipätaikina), siksi että hiiva "syö" sokeria. Ja sokeriahan pullissa pitää olla. Ja voita.

Meidän puusteista puolista tuli korvapuusteja, puolesta vuokapullia. Ja hyviä tulikin!

Ah!

Hampurilaissämpylät

Ennen kuin ryhdyin ensimmäistä kertaa hampurilaissämpylöitä paistamaan, olin sitkeästi kuvitellut täydellisten sämpylöiden vaativat teollista kosketusta. Mutta kuinka väärässä olinkaan!

Netti on pullollaan erilaisia ohjeita, valitsin runsaasta tarjonnasta Jauhot suussa -blogin reseptin.

Sämpylöiden leipominen oli todella helppoa ja lopputulos erinomainen. Leivonnaisten koostumus ja maku olivät täydellisiä. En pyöritellyt taikinasta palloja vaan leikkasin lasilla taikinalevystä pyörylöitä.

Näin helppoa se on usein kunhan rohkaistuu kokeilemaan!
Hampurilaisista voit lukea lisää Prinsessakeittiöstä.

Hampurilaissämpylät

250 ml maitoa

35 g hiivaa

375 g vehnäjauhoja

15 g suolaa

25 g pehmeää voita

maitoa

seesaminsiemeniä

Sekoita kaikki ainekset keskenään yleiskoneen kulhossa ja vaivaa koneella kymmenen minuuttia. Anna taikinan levätä liinalla peitettynä puoli tuntia. Painele taikina jauhotetulle alustalle pari senttiä paksuksi levyksi. Painele levystä pyöreällä muotilla, esim. juomalasilla, ympyröitä. Nosta sämpylät pellille, peitä liinalla ja anna kohota kaksinkertaisiksi. Voitele maidolla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä.

Paista 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia tai kunnes sämpylät ovat kauniin kullanruskeita.

Heavy Duty

Olen pitkään haaveillut omasta ompelukoneesta ja sen kunnollisen käytön oppimisesta. Tämän tilkkuprojektin toteutumisen kannalta se on oleellinen työvälinekin. (Näin olen HerraBeelle asiaa perustellut.)

Tänään on syntymäpäiväni ja näin huikeaan aamuun heräsin.

Ps. Käytän ensimmäistä kertaa bloggerin mobiiliversiota...

Äitienpäivän banaanimuffinssit

Tänään vietettiin äitienpäivää. Onnea kaikki äidit! Halusin viedä vuokkojen lisäksi äidilleni ja mummolleni jotain itsetekemääni. Leivontahommiksi se meni. Kuten aiemmin mainitsinkin, haluaisin opetella elämään ilman gluteiinia. Etenkin tahtoisin päästä vehnäjauhoista eroon. Talven jälkeen kesäpaikassa oli helppo aloittaa kaappien täyttö tätä tavoitetta tukevalla varustuksella. Nyt kuivakaapista löytyy maissi-, riisi- ja tattarijauhoja. Kesän mittaan siis luvassa jauhotestiraportteja. Aloitin tattarijauhoista. Niistä ja banaaneista syntyi iltapuhteina äitienpäivämuffinssit vuosimallia 2013.

Taas banaanileivonnaisia. Ja muffinsseja. Gluteiinittomiakin vielä. Alanko toistaa itseäni jo nyt..
Ohje löytyi Aila Paganuksen ja Helena Voutilaisen "Allergia ja keliakia" -kirjasta vuodelta 1998 (Tammi).

100 g margariinia
1 dl sokeria
1 banaani
2 dl tattarijauhoja
4 rkl kiehuvaa vettä
1 tl leivinjauhetta

Margariini ja sokeri vaahdoksi. Sekaan banaanisose, jauhot (leivinjauheen kanssa) ja vesi. Muffinssivuokiin ja 200 asteiseen uuniin n. 10 minuutiksi.

Helppoa ja nopeaa taasen. Tattarijauho tuntuu jotenkin ilmavammalta kuin vehnäjauhot, mikä on hyvä, sillä taikinasta ei käsipelillä tullut erityisen ilmavaa. Tällä kertaa en halunnut tehdä kuorrutetta, vaan leikkasin muffinseilta "hatun" pois ja laitoin banaanisiivuja väliin. Vähän niinkuin banaanisämpylät. Sitrusmuffinssien kuorrutus olisi varmasti toiminut tässä yhteydessä erinoimaisena kirpakkuuden tuojana. Tuosta tattaritaikinasta tulisi muuten erinomainen sokerikakun pohja! Täydellisten muffinssijauhojen etsintä jatkuu vielä.

Ja kuten kuvista huomaakin, väliaikatietona kerrottakoon: se elämäni ensimmäinen neulepusero on jo vaiheessa kaksi. Paita siis koostuu kolmesta eri neuloksesta ja olen päättänyt kutsu niitä vaiheiksi. Se auttaa suhtautumaan projektiin, joka alkujaan tuntui valtaisan pitkältä, lähes mahdottomalta minun keskittymiskyvylleni. "Vaihe 1" eli perinteinen joustinneule on selätetty kahdenkymmenen sentin jälkeen ja seuraavaa neulosta tarvitaan vain reilu kymmenen senttiä. On siis oikeasti mahdollista, että saan puseron tehdyksi!

Vahinkoryijy tulilla

Vaikka tuossa Käsityön pikkujättiläisessä olisi noin kahdeksankymmentä oppimisen paikkaa ja mahdollisuutta, en voinut vastustaa kiusausta, kun sellainen vastaan tuli. Kotikaupunginosani Kumpulan Kylätilassa järjestettävälle ryijyompelukurssille tuli peruutuspaikka viime viikon lopussa, ja maanantaina sitten istuin oppimassa nukista ja sirkan sääristä. Viiden tunnin, eli kahden maanantai-illan kestävän kurssin vetää mainio Sanna Reinikainen Suomen Käsityön Ystävistä .

Miten ihanaa oli oppia täysin uusi tekniikka!

Oma 30x30 senttinen ryijyni tulee olemaan yksinkertainen, pelkistetty. Muut kurssilaiset piirsivät kunnianhimoisiakin kuvioita, itse piirsin oman kaavioni keskelle neliön ja aloin pistelemään neulalla pohjakankaasen. Saa nähdä millainen lopputuloksesta tulee, mutta uskaltaudun jo nyt suosittelemaan ryijyompelua kaikille, jotka haluavat käsitöitä tehdä. Se on enemmän teknistä toistoa ja aivojumppaa, kuin piperrystä. Käsialalla ei ole suunnatona merkitystä, kunhan noudattaa perustekniikkaa ja omaa kovat sormenpäät. Visuaalista silmää ja luovuutta ryijyissä pääsisi toteuttamaan lähes loputtomiin.

Tabula rasa ja työvälineet:

 

Valinnanvaraa ryijylangoille oli valtavasti. Langat ovat Suomen Käsityön Ystävien omaa tuotantoa, joka ymmärtääkseni on suunniteltu nimenomaan ryijyompeluun.

Itse päädyin tavoilleni uskollisena ruskean sävyihin. Huomaa piristyskeltainen!

 

Kahden tunnin lopputulos:

 

Kurssikaverinani oli Henkinen mummo.

Maailman helpoimmat banaaniletut

Maailman helpoin on melko käytetty, usein liioitteleva ilmaus, mutta tällä kertaa täysin totta. Tämä resepti on ilmeisesti ollut blogihitti jo jonkin aikaa, mutta itse törmäsin siihen vasta eilen Neulontakerhoystävämme Mirkkan blogissa. Omistani ei tullut aivan yhtä kauniita kuin Mirkkan letuista, mutta tavattoman hyviä kyllä.




Näitä lettuja varten tarvitaan vain banaania ja munia. Siis vain banaania ja munia! Kaksi + kaksi oli oma suhdelukuni. Lisäsin banaanimuussin ja sen sekaan vatkattujen munien kaveriksi vähän vaniljauutetta. Paistamiseen käytin (tietysti) voita. Letut olivat niin luontaisen makeita ja herkullisia, että ne upposivat sellaisenaan jo melkein suoraan pannulta, mutta niiden kylkeen olisi hyvin sopinut vaniljajäätelö tai jotkin happamahkot marjat. Ensi kerralla sitten. Ensi kerta tulee takuuvarmasti. Ja usein. Ja pian. Miten tätä ”reseptiä” en ole ennen tajunnut!

Anekdoottina kerrottakoon, että halusin koko loppuviikon leipoa maalla. Ensin puuttuivat jauhot. Ostin kolme pakettia erilaisia jauhoja kauppareissulla. Mutten leivinjauhetta. Ja niin edelleen. Banaaneja ja munia oli kaiken aikaa...

Menovinkki: työpajoihin Tehtaalle!

© Sami Mannerheimo

© Sami Mannerheimo

© Sami Mannerheimo

© Sami Mannerheimo

Tänä viikonloppuna, 4.-5. toukokuuta, Helsingin Kaapelitehdas on Kierrätystehdas. Tapahtuma on omiaan kaikille värkkääjille, tuunaajille, käsityöharrastajille, jotka haluavat imeä ideoita ekologiseen tekemiseensä. Aiempina vuosina olen ostanut sieltä ihania koruja, juonut hyvää kahvia ja saanut käytännönvinkkejä omiin tekeleisiini ihan konkreettisen ohjauksen muodossa työpajoissa.

Ja ohjelman selailu osoittaa, että konsepti on pysynyt samana ja tarjolla on luomuherkkuja sekä kotimaisia, kestävään kehitykseen uskovia käsityöläisiä "Kauppatorilla". Kauppatorin koko tarjonta löytyy täältä.

Työpajojen tarjonta on huikea! Ihana Paloni järjestää Kierrätystehtaalla molempina päivinä kolme pajaa; First Crush kierrätysnahka-avaimenperätyöpajan, Ainokaisen pitsikorutyöpajan sekä Molla Mills kettinginvirkkuutyöpajan. Kiinnostaisi kaikki! Varusteleka pitää Tehtaalla Trashion Boot Campin Outi Pyyn johdolla, Kierrätyskeskuksella on kravattien tuunauspaja. Nikkarointipajassa opastetaan linnunpöntön tekemiseen. Näiden lisäksi moni muukin toimija opettaa helppoja tuunaustaikojaan, kaikkien pajojen tiedot löytyy täältä.

Ilmastoinfo, jonka tarkoituksena on auttaa kaupunkilaisia pienentämään hiilijalanjälkeään arjen ilmastoteoilla, kokoaa toista kertaa Energiatehdas-osion Kierrätystehtaalle. Energiatehtaan teemana on tänä vuonna energiatehokkuus sekä ruokahävikin pienentäminen. Tuo ruokahävikin vähentäminen on muuten varsin lähellä sekä minun että Veeran sydäntä. Veeran tuotoksia ruokabloggaajien mainiossa Hävikistä herkuksi -projektissa voi vilkuilla Prinsessakeittiön puolella. Energiatehtaan ohjelma löytyy täältä.

Kierrätystehtaalla iso lompsa ja laukku ovat näppärät, koska kaikkea ihanaa on niin vietävästi, mutta raha ei ole pakollinen, sillä konseptiin kuuluu "Ilmaistori". Tämä tori toimii "tuo ja vie" -periaatteella, eli sinne voi kiikuttaa itselle tarpeettomia tekstiilejä, levyjä, kirjoja, lehtiä, pelejä, leffoja, lasten tavaroita, käsin kannettavia huonekaluja ja niin edelleen ja ottaa mukaansa itselle tarpeellista tai muutoin houkuttelevaa. Tarkemmat ohjeet täältä.

Kierrätystehtaalla kaikkein tarpeellisinta lienee siis aika ja ideoita vastaanottava mieli!

Oma viikonloppuni menee tällä kertaa Kierrätystehtaan sijaan tämän harrastuksen parissa:


Tykkään!

Lievä huijaus eli seuraava projekti

Pahoittelen pidempää hiljaisuutta. On ollut vähän kaikenlaista. Omalla kohdallani se kaikenlainen on ollut kesäkauden avaaminen maalla. Tulimme tänne viime viikonloppuna, käväisimme vain kaupungissa tekemässä työt alta pois ja palasimme vapun viettoon. Jäät katosivat yhdessä yössä. Täällä on täysi kesä. Täällä riittää työtä käsille; kitkemistä, nikkarointia, istuttamista. Lisäksi täällä tekee mieli leipoa ja neuloa tavallistakin enemmän. Olen kova liputtamaan käsillä tekemisen terveysvaikutuksista. Täällä ne huomaa konkreettisesti, työstäessään käsillään aamusta iltaan milloin taikinaa, milloin kasvimaata. Olen täällä onnellisempi kuin missään.

Mutta siihen uuteen Jättiläisprojektiin.

Huijaus meni näin: Oma Käsityön pikkujättiläiseni on unohtunut Veeralle. Ensimmäisen projektini päätyttyä, kyselin Veeralta mielipidettä ja aloitusohjetta seuraavasta työstä. Mieluiten jotain kesäisempää kuin villavaatteet. Jotain, mitä voin tehdä hamstraamistani langoista (HerraBee on sitä mieltä, että olisi hyvä käyttää jo olemassa olevat 40 kerää ennen kuin kotiimme tulee enää yhtään uutta lankakerää. Ymmärrän häntä täysin.) Huovutushommiin en ole vielä valmis. Olisi hyvä, jos työtä pystyisi raahaamaan kaupungin ja maalaismaiseman väliä.

Veera ehdotti useampaakin työtä. Sipulipussia (tehdään paperinarusta, jota minulle ei ole) ja pitsiverhoja (kiinnostaa paljon, mutta siihenkään minulla ei ole lankoja valmiina). Ja nyt olen aloittanut neulepuseron teon. Elämäni ensimmäisen puseron.

Huijaus kerrassaan. Olen nimittäin epäillyt, että en osaa, ja ettei kärsivällisyyteni ikinä tule riittämään puseron tekemiseen. Mutta niin vain pyöröpuikko 3,5:lla pyörii toista projektia varten ostettu puuvillalanka ja kesäpuseron työstö on käynnistynyt. Saa nähdä, minä kesänä se tulee valmiiksi.

Mutta mikäpä sitä on neuloessa, kun saa tehdä sen täällä maailman parhaassa paikassa, HerraBeen mökillä. Parissa illassa, takkatulen ääressä, varhaisperunoita popsiessa ja Radio Suomen soidessa, sitä syntyi jo kymmenisen senttiä. Hyvä alku.