Raportti Käsityökorttelista

Suomen käsityöyrittäjien yhteistyön tulos oli tänään kaikkien koettavissa Kampissa ja kun ensimmäinen Käsityökortteli otti haltuun Narinkkatorin. Nostan hattua kaikille yrittäjillä ja ihan erityisesti tapahtuman puuhanaiselle Susannalle, todella onnistunut, ihana lämmin myyjäistapahtuma! Itse sukelsin kojurivistöihin lapsineni hyvin pian korttelitapahtuman alkamisen jälkeen ja pienestä tihkusateesta huolimatta kaikilla kojuilla oli ruuhkaa. Lopulta päädyin käymään ostoksilla kolmeen otteeseen, söimme välissä lounasta Kampin keskuksessa ja jo pois lähdettyämme palasin vielä takaisin kun heti aamusta bongaamani harmaa kudottu sisustustyyny ei jättänyt mieltäni rauhaan.

Väenmäärästä päätellen tapahtumalle oli selkeästi tilausta, vaikka heti aamusta osaa myyjistä jännitti, Helsinki on kuulemma vaikea paikka kun tarjontaa tuotteista ja tapahtumista on paljon enemmän kuin pienemmillä paikkakunnilla. Narinkkatorin sijaintia sen sijaan kiiteltiin ja niin kiittelen minäkin, helppo tulla joka kolkasta ja esteetön kulku. 

Hienointa Käsityökorttelissa on yrittäjien yhteinen talkoohenkinen voimainponnistus, kortteli nousi Kamppiin ilman suurta taustaorganisaatiota tai rahallista tukea. Minä jään toivomaan, että käsityökortteli ei jää ainutkertaiseksi tapahtumaksi vaan järjestetään vuosittain ja vieläkin suuremmalla myyjämäärällä.

Olisin mieluusti ostanut enemmänkin kaikkea ihanaa, mutta budjettini paukkui jo alkumetreillä ja koitin pysyä käyttötavarassa. Käsityödesignin ostaminen tuntuu monellakin tapaa merkityksellisemmeltä kuin sarjatuotantotuotteen hankkiminen. Tue kotimaista pienyrittäjää!

Susannan työhuone

Käsityökorttelin primus motorin Susanna riepukioskilta tarttui mukaan kuinkas muutenkaan kuin käsinpainettuja bamburättejä. Toivon, että samalla kun minä kirjoitan tätä kotona viinilasin äärellä, on Susanna jossain erittäin ansaitulla lasillisella!

Nerokas lorupussukka

Olen ihan juuri vasta vanhemman lapseni aloitettua päiväkodissä törmännyt laulupussiin. Niinkin yksinkertainen idea kuin pussillinen kuvallisia kortteja laulunsanoin tuntuu saavan lapsen kuin lapsen istumaan keskittyneenä patjalla pienen ikuisuuden. Teelikamenttenin myy vastaavia lorupusseja. Pidän kovasti riimittelystä, joten ostin kotiin pussin ja se osoittautuikin hitiksi ensimmäisessä testikäytössä. Kortteja voi ostaa vaikka teelikamenttenin verkkosivulta lisää tai niitä voi tehdä itsekin.

Edelläni asioinut henkilö osti hiuspinnejä ja kertoi niiden tulevan lasten joulukalentereihin. No kyllä minäkin! Enää pitäisi malttaa odottaa joulukuuhun, että saadaan pinnit käyttöön.

(Iski muuten samalla orastava joulukalenteristressi, viime vuonna yllätyskalenterin hitti oli rusinat, niitä paljastui luukuista joka aamu, mutta tänä vuonna se ei ehkä mene enää läpi. Ja sitten pitäisi tehdä muutama yllätyskalenteri. Ja tokihan blogissakin pitää sellainen olla, joten ideoiminen pitää aloittaa nyt!)

Talvihattu

Suloisen hatun kangas on vanha verho. Jenni JJ. tekee ihania lastenvaatteita kotimaisista materiaaleista ja etsii muuten kotimaista puuvillakankaan tuottajaa. Jos tiedät sellaisen niin vinkkaa heti Jennille. Joillekin Jennin mallinukke oli tapahtuman hitti.

Alpakan uusi elämä

Belovedin kojulla teetin MAUlle ihka oman kakkulapion. Vanhat eripariset alpakkalusikat saavat uuden elämän mm. nimikoituina paperiveitsinä, korvakoruina ja avaimenperinä.

Harmaata trikookudetta

Tyllin tyynyn takia palasin Käsityökortteliin vielä pienen matkan päästäkin. Tyyny jäi mieleeni kummittelemaan etenkin kun oma yritykseni harmaan trikookuteen neulomisesta tyynynpäälliseksi ei vaikuta kovinkaan lupaavalta. 

MAUjääkaappimagneetti

Royal B*tch Craft Shopista oli ihan pakko saada viisi pientä puista hartsipinnoitettua magneettia jatkamaan MAUkuvien sarjaa.

Loput Käsityökorttelin myyjät löytyvät listattuna yhteystietoineen tapahtuman Facebook-sivulta.

Ihan tavallinen lapanen

Peruslapaset - Käsityön pikkujättiläinen s. 216

Joskus kauneimmat ja kivoimmat asiat ovat niitä tavallisimpia, yksinkertaisia, pelkistettyjä. Kuten nämä peruslapaset.

Olen kärsinyt jopa kantapääkammoa enemmän peukalokammosta. Täysin turhaan. Lapasista tuli heittämällä se työ, jota teen tästä lähtien aina kun neulotuttaa, mutta ei ole kirkasta ideaa, mitä tehdä. Lapaset valmistuivat parissa illassa, niissä oli vaihtelua riittävän tiuhaan tahtiin ja ne ovat käyttökelpoiset, mielestäni jopa kauniit.

Pikkujättiläisen ohje oli tämä Novitan ohje. Muutamaan otteeseen jouduin pähkimään, mitä mahdetaan tarkoittaa, mutta vika oli ohjeiden lukijassa, ei ohjeissa. Esimerkiksi "Oikean käden lapanen: Neulo vasemman lapasen peilikuvaksi eli tee peukalokiila 2 s:n päähän III puikon alusta." -ohjeen olisi mielestäni voinut pukea sanoiksi; aloita peukalokiila 3. puikon puikon alussa: 2 o., lisäys, 2 o., lisäys. Tai jotenkin muuten. Ohjeissa kirjainmerkkien säästäminen ei mielestäni ole tarpeellista, vaan mahdollisimman helppo tilannekuvaus.

Aloin tekemään lapasia itselleni, mutta siippani tykästyi langan syvän siniseen väriin ja niistä tulikin "miesten lapaset". Silmukoita en lisännyt, vaikka omistaja vaihtuikin, tein vain "korkeamman" version. Eli naisten koon 44 silmukkaa riittää normikätiselle miehellekin ympärysmitaltaan. Ei sinne alle toisia lapasia laiteta, mutta syksyn välttää hyvinkin.

Lankana käytin perus 7veljestä, joka on joskus jostain ajatunut lankakoriini. En muistanut mihin käyttöön sitä oli suunniteltu, joten tämä työ oli epäilemättä paras vaihtoehto.

Mitä opin? Oikeaa ja nurjaa tässäkin sulassa sovussa neulottiin. Opin sen, että todennäköisesti voisin unohtaa muutkin kässäkammoni kuin peukalopelon ja kokeilla vain mitä tuleman pitää. Ainahan voi purkaa, jos totaalisen pieleen menee. Lisäksi opin, että lapanen tulee todella nopeasti, ja että vaikka peukalonvarteen jäisi reikä nostoista huolimatta, sen saa sievästi piiloon päättelyn yhteydessä.

Suosittelenko? Kyllä. Jopa siinä määrin, että aloin jo visioimaan mielessäni, miltä oma lapaskojuni näyttäisi markkinoilla. Olipa kiva neulontatyö!

Kampista käsityökortteli

Ensi lauantaina (31.8.) Helsingin Kampin Narinkkatorille nousee jotain, joka on syntynyt intohimosta, oman juttuun uskomisesta, halusta ja uskalluksesta, rohkeudesta toteuttaa oma, isoltakin tuntuva idea.

Arvostan.

Lisäksi se on ryhmätyön tulos ja talkoohengen voimain näyte.

Arvostan.

Se tuo kotimaista (pien)osaamista esiin. Kotimaista käsityötä, kotimaista työtä.

Arvostan.


Kyseessä on siis Ihan oikeiden käsityöyrittäjien markkinat, jossa tuotteitaan on esittelemässä ja myymässä Suomen käsityöyrittäjät -ryhmän jäsenyrityksiä eri puolilta Suomea. Pidän Kampin käsityökortteli -tapahtumasta paljon jo ennakkoon, vaikken tiedä, mitä lopputuleman pitää. Pidän siitä, että käsityöyrittäjät ovat puutteen havaittuaan, tarttuneet toimeen, lyöneet hynttyyt yhteen ja alkaneet rakentamaan omannäköistään tapahtumaa, myyntipaikkaa, jonka kaikki allekirjoittavat ja joka näyttää omalta. Juuri näin! Turha juputus pois ja toimeen. Lopputuloksena on jotain, mistä (me) kaikki käsitöistä kiinnostuneet ja käsityöläisyyttä arvostavat voimme nauttia.

Ajantasaisin lista tapahtuman sisällöstä ja myyjistä löytyy Käsityökorttelin Facebook-ryhmästä.
Itse innostuin tapahtumasta enemmän luettuani tämän Susannan Työhuoneen kirjoituksen. Tässä ei olekaan kysymys tusinamarkkinoista, vaan sydämellä suunnitellusta kokonaisuudesta.

PS. rakastan syksyä

Olen henkeen ja vereen syksyihminen. Rakastan syksyn arvoituksellisuutta; lämpimiä, eri keltaisensävyjen täyttämiä päiviä, napakoita, pimeitä öitä. Sitä, että voi paineetta jäädä kotiin eikä tarvitse juosta auringonsäteiden perässä puistoissa ja rannoilla. Kaupungit tarjoavat kesälomilta palanneille ihmisille parastaan kulttuuririentojen muodossa. Saa siirtyä punaviinin juomiseen, villalanka ei tunnu kättä vasten paahtavalta, kumisaappaat on täysin sovelias jalkinevalinta. Tulee rauha kesän hektisyyden jälkeen, arki asettuu uomiinsa.

Syksyllä uuni on tehokäytöllä, siellä muhii tai paistuu herkkuja tiuhaan. Kotimaisia kausituotteitta on saatavilla runsain mitoin. Ja mikä parasta, herkkuja voi poimia itse! Saalistaja-kerääjä-säilöjä-leipoja pääsee valloilleen.

Vuoden ensimmäiset tuoreet kantarellit päätyivät kastikkeeseen. Samana iltana oli pakko paistaa vielä piirakkakin.

Minun versioni perinteisestä sienipiirakasta:
Pohja: 100g rasvaa (tässä oivariini, voita riittää vähempikin), 3-4dl jauhoja (luomujauhoja tuntuu menevän aina vähän enemmän) ja loraus vettä (n. 2rkl, mutta pohjasta tuntee kyllä, koska on sopiva koostumus.
Täyte: rellit ja sipuli pannun kautta vuokaan painellun pohjan päälle. Päälle vielä kermaviili, jonka joukossa 1 muna ja mausteita (tässä piirakassa vain suola, mustapippuri ja meirami).
Uuni 180 asteesen. Mökkiuunilla meni puolisen tuntia, kunnes kulmat ruskistuivat. Jätin piirakan lepäilemään jälkilämmölle toiseksi puolituntiseksi.

Maailman yksinkertaisinta - ja parasta.

ps. Olen jäänyt pahaan äänikirjakoukkuun. Voisin viettää tunteja marjapuskissa ja sienimetsällä luurit korvilla. Täydellinen yhdistelmä kirjojen ystävälle.

Keskeneräiset tekeleet poikki ja pinoon

Heidi esitteli jokunen aika sitten omat keskeneräiset käsityönsä ja haastoi muut Tilkkujen Facebook-ryhmässä tekemään samoin. Kannan tässä korteni kekoon. Lista on pelättyä huomattavasti lyhyempi, sillä mukana ei ole suunnitelmia, joihin olisi jo tarvikkeet olemassa, mutta joita ei ole edes vielä aloitettu ja intouduin purkamaan typerimmät, joista tiedän etten palaa niihin ikinä.

Aloitetaan ikuisuusprojektilla eli afrikankukka-peitolla. Se tilanne on siinä mielessä surkea, etten löytänyt laatikkoa, jossa on valmiit kukat enkä myöskään kassia, jossa on langat ja puolivalmiit. Kuvan kaivoin arkistosta.

Jokunen joulu sitten jossain joululehdessä näkyi ihana neulottu tähtityyny ohjeinensa. Aloitin toteutuksen heti, ehkä täksi jouluksi tulee valmista. Osat on jo pingotettu pyyhkeeseen muistaakseni noin vuosi sitten, höyrytetty ei näköjään vielä ole. Kompastuskivenä tässä on, että sisätyynykin pitää luonnollisesti ommella itse ja nämä palaset eivät anna olettaa, että valmiista tyynystä tulee lainkaan samanlainen kuin siinä lehdessä.

 

Mitäköhän tässä on valmistumassa? Ja miksi mulla on noin rumaa akryylilankaa? Itseäni lainatakseni: "Käsityö on keskeneräinen niin kauan kuin muistaa mitä siitä on tekemässä. Unohduksen jälkeen siitä tulee uusi mahdollisuus." Näin kommentoin Heidin UFOja Facebookissa. En näe mahdollisuuksia, auttakaa joku ja hakekaa neljä kerää tätä lankaa multa pois (sisäsältää tämän pätkän) tai keksikää pian mitä tästä voisi tehdä.

Ajattelin, että trikookuteesta tulee valmista hetkessä! No ei tule. Ei sitä ollutkaan helppo ja nopea neuloa. Tyynynpäälinen tästä nyt kuitenkin tulee. Kuvan ottamisen jälkeen se on edennyt aika tavalla. Nyt eletään jännittäviä hetkiä riittääkö kude. Varasuunnitelma on onneksi olemassa.

Mun kesähuivi. Vielähän tässä on kesää noin viikon verran virallisestikin jäljellä eikä tätä ole kuin metri neulomatta. Päättelystä puhumattakaan. 

 

Isoäidinneliöitä. Olisko näistä pitänyt poncho tulla? Kyllä niitä jo yhteen osaan on. Hyvä jämälankaprojekti kuitenkin.

 

 Käy linkkaamassa omat keskeneräisyytesi meidän Facebook-seinälle!

4in1sadonkorjuupiirakka

Minuun iski sunnuntaina päättämättömyys. Olimme maalla. Piha oli täynnä kaikkea herkullista. Teki mieli leipoa vuoden ensimmäinen omenapiirakka. Vai sittenkin mustikkapiirakka. Ei, pitäisikö kuitenkin yrittää käyttää viimeiset raparperit? Toisaalta mustaherukkapiirakkakokeilut ovat olleet varsin onnistuneita viime aikoina. Karviaiset onneksi tuli napsittua sellaisinaan ja punaviinimarjat olin ehtinyt pakastaa jo aiemmin, joten ne eivät olleet päättämättömän leipojan kiusana.

Koen olevani nero, kun äkkäsin, että tämän vuoden mottoani "kaiken voi yhdistää" toimii myös leivonnassa. Lopputuloksena värikäs 4in1piirakka.

 

Respetiä en tällä kertaa kirjaa, sillä pohja ei ollut kovin kummoinen. Kannattaa käyttää omaa lempitaikinpohjareseptiään, oli se sitten muru tai pulla. Uskon, että toimii.
Oman piirakkani päällä oli  ensimmäisenä raitana vasemmalta lähtien: mustaherukka, omena, mustikka, raparperi. Seuraavalla kerralla kokeilen puolukkaa ja karviaista. Eli mielikuvitus ja/tai pihamaan tarjonta ovat vain rajana, nyt on leipojan unelma-aika.

Sen verran happamia olivat mustaherukka ja raparperi, että piirakka vaati maitotuotetta (ja raparperin kanssa sitä tulee olla aina muutoinkin?). Mökin jäätelövarannot oli kulutettu loppuun edellisellä vierailukerralla, joten jouduimme tyytymään kermaviili-sokeri-mustikka-seokseen. Ihan ok sekin oli. Pohjan kuivuuden ja täytevalintojeni kannalta täydellisimmin olisi toiminut ehta vanlijakastike. Ensi kerralla sitten.

Suuri neulontahaaste

Anarkistimartoilla on syksyn aikana neulehanke yhteistyössä SPR:n ystävätoiminnan kanssa, neulotaan mummoille ja papoille lämpimiä peittoja. 

Kunnon marttoina minä ja Heidi haastamme sinut, hyvä lukija, mukaan tähän mahtavaan hankkeeseen. Peitot kootaan tilkuista, joten tehtäväksesi jää neuloa tilkku taikka useampi alla olevan ohjeen mukaan ja toimittaa se/ne meille marraskuun alkuun mennessä ja me toimitamme ne yhdistykselle. Lämmitetään yhdessä mahdollisimman monen mumman ja paapan talvea!

OSALLISTUMISOHJE

Neulo 20x20 cm kokoinen tilkku. Neulominen alkaa tilkun kulmasta, joten voit käyttää juuri sellaista lankaa kuin parhaalta tuntuu, tämä on just loistava jämälankaprojekti!

Aloita kahdella silmukalla aina oikein neuletta. Lisää joka kerroksen alussa (ensimmäisen neulotun silmukan jälkeen) yksi silmukka. Neulo, kunnes tilkun reunus on pituudeltaan 20 cm. Sen jälkeen jatka aina oikein -neuletta, mutta neulo joka kerroksen alussa (yhden neulotun silmukan jälkeen) kaksi silmukkaa yhteen. Neulo kunnes jäljellä on kaksi silmukkaa ja päättele ne.

Ilmoita osallistumisestasi meilitse osoitteeseen veera(@)mautsto.fi ja saat tarkat toimitusohjeet. Meininki on rento, joten ilmoittautuminen ei tietenkään sido mihinkään. Eri mahtavaa olisi jos haluaisit itsekin haastaa ystäväsi mukaan hankkeeseen. Silloin kaikenlaisen sekoilun välttämiseksi ohjaa ystäväsi kuitenkin ilmoittautumaan tuohon mun meiliin.

- Veera

Valmis villapaita

Karkkiraita, lapsen raglanhihainen villapusero - Käsityön pikkujättiläinen s. 244

Juhuu, ensimmäinen työni projektista on valmiina, eihän siinä mennyt edes vuotta! Heidin keskeneräisten töiden haastetta varten kaappeja penkoessa tämä osui ensimmäiseksi käteeni. Sisuunnuin. Paita oli kuitenkin vain päättelyä vaille valmis. No oli siinä pääteltävääkin, koska jostain nyt tuntemattomasta syystä olin katkaissut langan joka värinvaihdolla. Veikkaan ajatelleeni, että katkaisemalla langan saan päättelyssä mahdolliset reiät ja muut erheet kuntoon, ihan hirveesti en katellut oikealle puolelle lopulta kuitenkaan.

Ja vannon ja vakuutan kautta kiven ja kannon ja ties minkä luonnonmuodostelman, etten enää ikinä neulo (enkä ehkä myöskään virkkaa) mitään mustalla! Onhan se armollinen virheille, mutta eipä siinä näy mitään muutakaan. Mikä siinäkin on, että jos tippuu silmukka, se tippuu aina mustalla raidalla, ei koskaan valkoisella?

Paidan loppukäyttäjä oli ilmeisen tyytyväinen. Ja unohtakaa samantien kaikki pingotus ja höyrytys, en aio. Muuten tämä olisi käyttökunnossa vasta lapsenlapsille.

Mitä opin? Villapaita ei enää ole suuri neulontamörkö vaan uskallan tehdä seuraavan aikuisten koossa. Opin näppärästi laskemaan tarvittavan silmukkamäärän ohjeesta rutkasti poikkeavalle langanpaksuudelle. Opin lisää epämääräisten ohjeiden tulkinnasta, ei tarvinnut (alun jälkeen) purkaa kertaakaan.

Suosittelenko? Kyllä tämä yksivärisenä menee ja villapaita-aloittelijalle ihan kelpo malli. Minkäänlaista raitaa en suosittele, vaikkakin oma raidoitukseni poikkeaa kirjan värityksestä ja raitajaosta huomattavasti en usko, että varsinkaan aloittelijan kannattaa tähän yhtä väriä enempää uhrata.

Veera

MAU

Kaikki alkoi joskus vuosi sitten ajatuksesta mitä sitä tekisi, jos ei sitä, mitä juuri nyt. Jos voisi valita. Jos mikään ei olisi esteenä. Miten voisi viettää lasten ja perheen kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Miten pystyisi olemaan omenapuiden luona silloin kun omenasesonki on parhaimmillaan. Miten aamu-uninen saisi nukkua aamuisin ja aamuvirkku voisi hyödyntää aamuenergiansa parhaiten. Perinteisiä pluskolkytjotain -ajatuksia.

Olemme Veeran kanssa molemmat työllemme omistautuvia tyyppejä. Työ ja sen mielekkyys, mahdollisuus kehittyä ja kehittää ovat meille työssä tärkeää. Samaan aikaan olemme kotihiiriä, taikinakulhojen ja lankakasojen luo mieluusti jämähtäviä ihmisiä, jotka kokevat elämän liian lyhyeksi olla pois kotoa perheen luota.

Pyörittelimme, pohdimme, kudoimme, ideoimme, joimme viiniä, keitimme kahvia, leivoimme, chattasimme, kirjoitimme, googlasimme, istuimme, kävelimme, tongimme, jalostimme, virkkasimme, listasimme heikkouksia ja vahvuuksia, hautasimme ideoita, siirsimme niitä odottamaan tulevaa, yhtäkaikki: INNOSTUIMME. Kulunut vuosi on ollut täynnä yhtä sun toista, yksi lapsi on tullut katraaseen lisää, muuttokuormia on pakattu ja purettu, matkoja on tehty, töitä paiskittu, jätetty hyvästejä ja tutustuttu uusiin upeisiin ihmisiin, opiskeltu uutta, etsitty ja löydetty oikeita yhteistyökumppaneita, aikaa käytetty tehokkaasti ja toisinaan taas hukattu tärkeämpien asioiden vuoksi. Ja lopputuloksena on oma yrityksemme, markkinointitoimisto MAU.

MAU on intohimosta ja innostuksesta syntynyt markkinointitoimisto.
MAU on kahden naisen oma, onnellinen yritys, joka haluaa olla mukana viemässä eteenpäin toisten intohimoisten ja innostuneiden yrittäjien tuotteita ja palveluita.
Uskomme, että paras lopputulos syntyy intohimosta, siitä syntyvästä innostuksesta ja inspiraatiosta. Tai inspiraatiosta syntyvästä innostuksesta, joka kääntyy intohimoksi. Tai innostuksen aiheuttamasta intohimoisesta inspiraatiosta. Ja siitä, että oikeat ihmiset kohtaavat.
Suomessa on lukematon määrä pieniä yrityksiä ja kiinnostavia tuotteita, joiden kasvu on kiinni vain resursseista, ei ideoista.
Omaamme yhdessä toistakymmentä vuotta kokemusta kulttuurin markkinoinnista, myynnin kehittämisestä ja sisällöntuotannosta. MAU perustettiin, sillä haluamme tarjota osaamisemme innostuneiden ja innostavien yritysten, tuotteiden ja toimijoiden käyttöön. Jokaisella oman juttunsa löytäneellä toimijalla tulisi olla mahdollisuus asiantuntevaan ja aidosti kiinnostuneeseen markkinointisuunnitteluun. Haluamme antaa yrittäjälle mahdollisuuden keskittyä yrityksen pyörittämiseen, tuotteiden tai palvelujen valmistamiseen ja kehittämiseen. Näemme markkinoinnin osana yrityksen tulevaisuuden rakentamista, ei vain hetkellisinä näkyvyytenä ja myyntipiikkinä.

Yhtälailla haluamme itse olla innostuneita jokaisesta toimeksiannosta.

Meille intohimoasioita ovat käsityöt ja hyvä ruoka, kaupunkikulttuuri ja kasvimaat.
Innostumme oppimisesta, kaikenlaisesta käsillä tekemisestä ja hyvistä, pienistä hetkistä.
Inspiroidumme intohimoisista ihmisistä, kaupungin äänistä ja kuljeskelusta.
Arvojamme on ekologisuus ja kestävä kehitys, reilu tuottaminen sekä muita arvostava tiimityöskentely.

www.mautsto.fi
MAU löytyy myös Facebookista, siellä voi seurata MAUn taivalta.
Tilkkujen, herkkujen ja langanpätkien Instagram muuttui MAUn myötä maumomentiksi, sinne taltioituu jatkossakin ihanimmat hetket arjesta ja juhlista.
Pinterestisä meidät löytää maunispirationin alta, ihania kuvia sielläkin.
Twitter-tilikin on auki.