maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kangaspala ja niittipyssy eli tuolin verhoilun abc

Yhdistelmä #kevätsiivous-projekti ja ohitettu putkiremontti saivat aikaan kodin suuren muodonmuutoksen. Meillä on kotiinpaluun jälkeen luovuttu paljosta turhasta, modattu vanhaa, kierrätetty uusiin koteihin, siirretty vintille "luopumisharjoitteluun" ja myönnettäköön, että melko paljon on rankattu ihan roskiskamaksikin.

Yksi uudistustyö, johon minun taitoni ja innostukseni riittävät, on tuolien verhoilu. Saimme ihanat 50-lukuiset keittiöntuolimme ikuisuuslainaan ystävältä pari vuotta sitten, kun muutimme nykyiseen kotiimme. Tuolit oli verhoiltu edellisen kerran viitisen vuotta sitten harmaalla, kuvioidulla kankaalla, joka alkoi olla käytössä kulunut, ja lisäksi uudistunut koti kaipasi uudistunutta pintaa, väriä.

Poistin kankaan nähdäkseni, millaiselta tuoli on alkujaan näyttänyt. Alta paljastui odotusteni mukainen, samettihenkinen, vihreä kangas.





Kerrotakoon, että olen aina tykännyt verhoilla tuoleja. Entiset keittiöntuolini verhoilin toisinaan useamman kerran vuodessa. Fiiliksen mukaan, tiedättehän. Toiset vaihtavat verhoja, toiset tuolinpäällisiä. Toiset molempia. Yhtä helppoja hommia kumpikin, mutta verhoillessa saa käyttää lempivälineitäni eli niittipyssyä ja pihtejä.

Tässä vinkkini tuolien verhoiluun:

Verhoilua varten tarvitset: kangasta (muista "saumavara"), sakset, pihdit ja puukko vanhojen niittien poistamiseen, niittipyssyn niitteineen.

1. Irrota istuinosa tuolista ja vanha kangas istuimesta.
2. Irrota puukon ja pihtien avulla ylimääräiset, törröttävät niitit istuimen alaosasta (mitä tarkempaa työtä jaksaa tehdä, sitä parempi lopputulos)


3. Leikkaa kankaasta sopivan kokoinen pala ja asettele paikoilleen (muista katsoa istuinsuunta oikein, nimim. kerran on omenat olleet yhdessä tuolissa eri suuntaan kuin kolmessa muussa..)
4. (Paras vaihe!) Niittaa! Itse aloitan yhden sivun keskiosasta ja siirryn kohti kulmaa. Näin kulman taitoksiin saa tukea.
5. Tarvittaessa leikkaa/muotoile kangasta kulmissa. Muotoilun tarve (oman, epäammattimaisen tutkimukseni mukaan) riippuu kankaan paksuudesta ja tuolin muodosta. Itse en hienostele, vaan näytän kankaalle saksia ja lovean, leikkaan ylimääräistä kangasta pois niin paljon, että kangas istuu kulmaan kauniisti. Tuolin päälliskangas, tai ainakaan sen reunat, eivät saa käytön jälkeen uutta elämää, joten kangasta ei varsinaisesti tarvitse varjella. Aiemmissa tuoleissani kulmaan riitti taittelu, mutta tässä tuolissa ja paksulla verhoilukankaalla omatoimista loveamista tarvittiin...


Jäännöspalat.


Lopputulos.
 




Ainut asia, mikä harmittaa nyt on se, että meillä on niin hienot tuolit, ettei pääse ihan hetkeen verhoilemaan lisää. Tällaisia projekteja tekisin mieluusti useamminkin.

Hintaa "uusille" tuoleille tuli n. 20 euroa. Kangas Eurokankaasta.

Kuvat: Otso Kähönen

torstai 6. maaliskuuta 2014

Jotain vanhaa, jotain uutta

Tilkkuja, herkkuja ja langanpätkiä -blogin alkuperäinen idea oli opiskella uusia tekniikoita ja kehittyä tutuissa käsillä tekemisen muodoissa. Ja herkutella siinä sivussa. Lähtökohtana käytimme Annukka Mikkolan "Käsityön Pikkujättiläinen" -teosta (WSOY, 2006). Tavoitteenamme oli tehdä siitä kaikki työt. Ensi vilkaisulta, jopa ensi lähemmältä tuttavuudelta Pikkujättiläinen tuntui juuri sopivalta meille. Ohjeita on lähemmäs pari sataa. Tekniikoista osa on tuttuja (virkkaus ja neulonta) ja osa aivan uusia, jopa vähän jännittäviä (huovutus). Kirjassa on piirroskuvia tekniikoista. Töiden taitotasot vaihtelevat aloittelijasta kokeneempaan. Olisi haastetta, olisi mielekkyyttä. Oppisi. Omaa silmää saisi käyttää värien ja materiaalien valinnassa, kunhan tekniikka tulisi tutuksi.
Lopputuloksena vajaan vuoden ajalta:
minä olen saanut valmiiksi parin säärystimiä, parin lapasia, parin villasukkia ja kaksi virkattua pipoa (pipo 1 ja pipo 2) sekä 2/3 neulepuseroa.

Veeran saldoksi muodostui lapsen villapaita, tiarapipo ja kaksi tupsua (tupsu 1 ja tupsu 2).
Yhteensä meillä on siis kolme pipoa, melkein kaksi paitaa, yhdet säärystimet, yhdet lapaset, yhdet villasukat ja ne kaksi tupsua. Veeran lapsilta ei pipot lopu ihan hetkeen.
Lisäksi tein patenttineuleella itselleni kaulahuivin. Idean siihen sain Pikkujättiläisestä, mutta en saanut sen ohjeilla neulosta aikaan ja käännyin Veeran puoleen.

"Käsityön pikkujättiläinen sisältää kirjonnan, tilkkutöiden, virkkauksen, neulonnan, huovutuksen, kudonnan sekä solmeilun ja punonnan perustekniikat ja selkeät, perusteelliset ohjeet lähes kahteensataan käsityömalliin." (Lähde: Adlibris) Tiedättekö mitä? Ei sisällä. Ei perustekniikka, ei selkeitä eikä perusteellisia ohjeita. Se sisältää esimerkiksi:
- lukemattoman määrän pipo-ohjeita. Kuka tarvitsee useita pipoja, etenkin kun tekniikoissa ei ole mainittavaa eroa?
- kolme ohjetta patenttineulottuun kaulahuiviin, ohjeissa vaihtuvat lanka ja leveys, muuten patentti on, noh, patentti. Se ei sisällä esimerkiksi puolipatentin ohjetta.

Voisin kirjoittaa pitkän listan siitä, mitä minun mielestäni Pikkujättiläisessä tulisi olla. Nimi viittaa mielestäni opukseen, joka toimii perustana aihepiirilleen. Tämä ei sellainen teos ole. Koska yleisesti ottaen koen rakentavammaksi nostaa esiin plussapuolia kuin ruotia huonouksia, totean, että suurimmat opit Käsityön pikkujättiläisestä olivat:
1) Blogin perustaminen
2) Uskalluksen löytyminen uuden oppimiseen ja hankalampiinkin töihin tarttumiseen (en olisi uskonut pitäväni puikoilla neulepuseroa ikinä)
3) Tiedän nyt tarkkaan, mitä itse kaipaan käsityökirjalta, niin ohjeiden kuin töiden puolesta
4) Tein törkeän hienot säärystimet







Pikkujättiläinen, koimme muutaman merkittävän hetken yhdessä, mutta heihei, tartumme nyt kirjoihin, joissa kuvat ovat kauniita ja ohjeet selkeitä ja antamallasi rohkeudella lähdemme kokeilemaan uusia tekniikoita ja tartumme haasteisiin, joista emme vielä edes tiedä.


Sincerely yours, Heidi (ja Veera)

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Sikinsokin-tossut neljällä puikolla

Tossutehtaalta tervehdys! Täällä hommat etenee letkeästi. Yksikään vieras ei vielä ole jäänyt toimistolla tossuitta, mutta 11 pariin on vielä jokunen tossu matkaa.

Viime viikolla valmistui oranssinen pari, jonka pintaa koristavat "pikkukierrot sikinsokin". Ohje kiertojen tekemiseen löytyy Kotolivingistä *klik*. Jälleen kerran opin uutta; en ole aiemmin tehnyt kiertoja tai palmikoita, siis pintaa, joka teoriassa kaipailee apupuikkoa. Nämä Kotolivingin pikkukierrot eivät palmikkopuikkoa ohjeen mukaan vaatineet, sillä kierto syntyi kahden silmukan nostamisesta joko työn eteen tai taakse. En tiedä, olisiko apupuikko kuitenkin nopeuttanut toimintaa, meni aika nyhräämiseksi, kun yritin töppösormissani kahta silmukkaa pidellä ja toisia neuloa..

Nämä oranssit tossut tein 32 silmukalla, kuten Novitan tossuohjeessa *klik*. Tämä siksi, että aiemmat, 36-silmukalla tehdyt tossut ovat olleet vähän turhan väljiä omaan käyttööni, vaikka sukkaosan pituutta olenkin muunnellut mieleni mukaan sopivaksi tekeillä olevaan kuvioon. Tossujen sisään on mahtunut sukka, villasukka ja oikeastaan toinenkin villasukka. Omaan 37-kokoiseen jalkaani ne ovat olleet auttamatta liian suuria. Vieläkin tiivistämisen varaa olisi, mutta nyt tossu tuntuu tossulta omassakin jalassa.

Ohje lyhykäisyydessään: loin 32 silmukkaa, neuloin 28 kierrosta aina oikein kahdella sukkapuikolla ja suljettua neuletta = sukkaosaa varten lisäsin kolmannen puikon. 1. ja 3. puikolla oli 11 silmukkaa, loput 20 kulkivat sileänä neuleena kakkospuikolla. Tämä jako noudatti Kotolivingin kuvio-ohjetta. Kavennukset tehtiin kahden kuviokokonaisuuden jälkeen joka kierroksella ja aina yhteen neuloen. Kun 1 ja 3 puikon silmukat loppuivat vedin langan jäljelle jääneiden silmukoiden läpi. Ei ehkä oikeaoppista, mutta vallan asiansa ajavat tossukat tulivat.



Tässä huomasin sellaisen, että värillä ON väliä. Tällainen peruskoulun käsityötunneilta tuttu oranssi "peruslanka" ei varsinaisesti houkutellut neulomaan, joten näinkin pienen työn tekemiseen meni pitkään. En ole lankahifistelijä, mielestäni peruslangat ovat parhaita tiettyihin töihin. Aina ei tarvitse olla silkkistä alpakkaa, Isoveli ajaa asiansa monesti. Mutta värillä on väliä! Jatkossa siis valitsen Isoveljistä itseäni oikeasti miellyttävät värit, enkä yritä saada aikaan mahdollisimman laajaa värisuoraa. Nämäkin tossut siis neulottiin Novitan Isoveli-langasta puikoilla numero 5.