sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Siksak-raitahuivi

Vähän yli vuotta, satakolme raitaa ja 216 pääteltyä lankaa myöhemmin se on valmis! Kesähuivi nimittäin. Ja säiden puolesta se valmistuikin hyytävään tarpeeseen.
Ja kun seuraavan kerran keksin tehdä huivin, jossa käytetään yli kahta väriä ja väri vaihtuu neljän kerroksen välein, niin voiko joku ystävällisesti muistuttaa mua tästä päättelyprojektista? Ellei niitä lankoja sitten pidä vedellä nurjalle puolelle, pääsee aika tavalla helpommalla kun ei tartte niin pikkutarkasti nyhertää.
Tykkään tosi paljon tehdä raitaa koska siinä ei pääse työn edetessä kyllästymään ja tuntuu ihan kuin se valmistuisi nopeammin. Lisäksi lopputulos on (erityisesti tässä huivissa) varsin viehättävä. Tätä oli muutenkin todella kiva neuloa, ohje on Suuri käsityö -lehdestä jostain keväältä 2013 jos en nyt ihan väärin muista ja nimetty missonihuiviksi siinä. Ja missoniraidassahan on ilman muuta idea, että usein vaihtuu väri.
Huivi on ollut nyt käytössä muutaman päivän eikä se ole juuri venynyt pituuttakaan toisin kuin hieman pelkäsin. Kamera ja tietokone eivät suostu yhteistyöhön keskenään, joten mennään näillä jo viikonloppuna Instagramissa julkaistuilla kuvilla. Huivista löytyy linkin takaa hyviä kuvia huhtikuulta kun ekan kerran manailin tällä blogissa päättelyurakkaani.



maanantai 16. kesäkuuta 2014

Trikookuteesta virkatut korit

Koti järjestyksen -projektin oleellinen osa on kehitellä säilytysratkaisuja. Sen lisäksi, että tavaramäärästä karsitaan ja annetaan/myydään huomattava määrä esineistöä enemmän tarvitseville, pitää kaikelle jäljelle jäävälle löytää oikea paikka.
Tällä hetkellä meidän eteisessä vallitsee aika lailla maailmanlopun kaaos. Silleen masentavaa, kun se on se ensimmäinen tila, jonka jokainen sisääntulija heti rekisteröi. Eipä sillä, että meno niin huomattavasti muuttuisi peremmälle mentäessä. :D
Olen yrittänyt suurimman osan kevättä siivota ja järjestellä, mutta tulokset eivät ole olleet pysyviä. Nyt tilanne on muuttumassa pikkuhiljaa ja siinäpä se onkin avain tällaisen kävelevän kaaoksen (niin mielelläni syyttäisin muita, mutta mun ne pinot vaan ovat) kodinjärjestämiseen. Pitää todella edetä vain pala kerrallaan ja omaksua ikään kuin elämänmuutos ja vieläpä asenteella, että tässä mennään nyt loppuelämäksi. Tämän elämänohjeen ja huomattavan riman laskemisen ansiosta muutos alkaa nyt tapahtua. Meillä on ollut jo useamman viikon täysin siisti ja pinoista (olen äärimmäisen hyvä pinoamaan kaikenlaista) vapaa ruokapöytä, hyvässä järjestyksessä pysynyt vaatehuone, kiiltävä vessa ja roinaton, tiskitön ja ennen kaikkea putipuhdas keittiön taso. Oi olen niin ylpeä itsestäni, olkaa tekin (ylpeitä minusta)!


Niin siihen eteiseen ja niihin koreihin. Eteisemme on pieni ja ahdas ja säilytystilaton. Ahtautta korostavat eteisessä säilytettävät rattaat, jotka estävät helpon liikkumisen ainoalle kaapille sekä naulakolle. Kengille ei ole minkäänlaista säilytystilaa ja hattuhyllyllä on muuri ties mitä, lisää tavaraa sinne ei just sovi. Talvella hanskat, pipot ja huivit asuivat isossa säilytyslaatikossa, mutta se on kesäisille asusteille vahvasti ylimitoitettu, joten se sai siirtyä sisältöineen pakkasia odottamaan vintille. Tällä hetkellä kesähatut ja vastaavat asuvat aika tavalla samassa läjässä kenkien kanssa. Tosi viehättävää.. Mutta tähänpä tulee nyt muutos! Nimittäin jokaisen perheenjäsenen ikioma kori, jossa kaikenlaiset välttämättömät asusteet vastedes säilytetään. Enää pitää vain raivata hattuhylly, jotta koritkin löytävät paikoilleen.
Korien virkkaaminen oli erittäin mukavaa puuhaa. Valmista tuli nopeasti ja homma kävi hyvästä käsitreenistä. Ensimmäinen kori aiheutti vakavaluokkaisen hiertymän vasemmassa etusormessa, mutta kyllä se siitä korien lisääntyessä parkkiintui. Tykkään ylipäätään trikookuteen virkkaamisesta, juurikin koska valmista tulee ihan silmissä. Koreja on nyt valmiina neljä, viidennen tulee valmistua ennen lokakuuta ja perheenlisäystä, sillä vauvoilla niitä pipoja ja tumppuja ja muita lämmikkeitä vasta onkin. Kunhan vauvalle sitten aikanaan keksitään joku nimi, niin tilaan Beloved by Brunoulta vielä nimikyltit näihin.




Ehkä seuraavaksi julkaisen ennen ja jälkeen -kuvat eteisestä.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Raparperihommia osa 1: Curd ja muffinssit

Iloitsen kesäisin raparperistä enemmän kuin uusista perunoista. Intoilen ja suunnittelen, googlaan ja vaiheilen erilaisten raparperireseptien äärellä tuntikausia. Mitä sitä tekisi? Raparperi on siitä kiitollinen suosikkivihannes (juu, vihannes), että sen kilohinta ei päätä huimaa; melko usein sitä saa ihan ilmaiseksikin ystäviltä, jos ei omaa omaa raparperimaata. Minä omaan. Tai siis taloyhtiömme omaa ja HerraBeen sukutila omaa. Raparperiä siis piisaa kaikkiin herkkuhaaveisiin enemmän kuin tarpeeksi.

Raparperileivonta antoi odottaa itseään tänä vuonna pitkälle kesäkuuhun asti, kunnes viime viikonloppuna väänsin niistä superhyvät muffinsit. Resepti valikoitui mitä mökin kaapista löytyy -periaatteella. Varsin onnistuneesti, sanoisin. Taisin nimittän löytää uuden suosikin muffaripohjaksi. Hetkellisesti iski epätoivo, kun ainut maitotuote mökillä oli kermaviili, mutta sopiva resepti löytyi:

Raparperimuffinssit
5 dlvehnäjauhoja
2 tlleivinjauhetta
2,5 dlsokeria
1 rklkanelisokeria
-> nämä yhteen.
3munaa
1 dlöljyä
2 dlkermaviiliä
3 dlraparperia pieninä kuutioin
- nämä yhteen

Kuivat ja kosteat aineet sekaisin ja massa muffinssivuokiin. Uuni 200 asteeseen ja uunista riippuen paistoa 10-20 minuuttia.
Resepti on peräisin Kotilieden raparperiherkuista.


Muffinssit olivat hyviä. Mutta tein jotain vieläkin parempaa. Nimittäin elämäni ensimmäisen curdin, raparpericurdin. Senkin sisältöön vaikutti jääkaapin sisältö. Luovasti yhdistelin netissä olevia rhubarb curd -reseptejä yhteen ja lopputulos oli, noh, lähes täydellinen:

Heidin raparperi curd:

3 dl raparperia paloina
tilkka vettä
1 dl sokeria
3 munaa
n. 6 rkl voita

Keitä raparperit vähäisessä vedessä. Eli vettä kattilan pohjalla vain sen verran, että raparperi ei kärvähä kiinni. Vihanneksesta irtoaa nestettä itsessään. Kun raparperi on soseutunut, nosta pois liedeltä, (soseuta halutessasi vielä hienommaksi sauvasekottimella), lisää sokeri ja vatkaa munat joukkoon. Laita kattila takaisin liedelle ja sekoita tasaisesti ja kuumenna seos kiehumispisteeseen. Lisää lopuksi voi ja sekoita tasaiseksi. Jäähdytä, malta yön yli ja lusikoi!

Tuolla ohjeella tuli purkillinen curdia. Liian vähän. Seos säilyy viileässä pari viikkoa hyvänä, mikä ei ole ollenkaan liian lyhyt aika, koska herkku tulee nautittua hetkessä. Lusikalla purkista. Tai sivistyneemmin aamiaisjugurtin kanssa. Tai paahtoleivän päällä. Tai leivonnassa, esim. Pavlovassa tämä olisi huikea maku.

Seuraavalla kerralla laitan vähän vähemmän sokeria. Mutta näin sokkokokkina (en siis tosiaan oikein tiennyt, mitä olin edes tekemässä) tuote oli todella onnistunut.

Raparperireseptejä on hihassa vielä muutama, palataan niihin. Arkistoista löytyy viime kesältä törkeän hyvä, inkiväärinen raparpericrumbleresepti *klik*, jota aion tehdä tästä ikuisuuteen.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Aikuisten värityskirja

Värittäminen on valtavan rentouttavaa. Ihanaa aivot narikkaan -puuhaa, mutta halutessaan samalla voi pohdiskella vaikka mitä. Moni ongelma on ratkennut värityskirjan äärellä. Värittää voi periaatteessa millä vaan, vaikka lyijykynällä, sillähän saa aikaiseksi vaikka mikälaisen harmaan kirjon. Minulla on teini-iästä saakka mukana kulkeneet megavärikynät, 80 kappaletta ihania värejä ja vielä päälle 36 kynän setti jos tuntuu, että tässä ei piisaa sävyt.
Pahimpaan väritysnälkään toimii toki melkein mikä tahansa lasten värityskirja, mutta aikuisille on olemassa ihan omansa. Niissä on yleensä enemmän yksityiskohtia kuin lasten vastaavissa ja aihepiirit saattavat olla laajempia kuin muumit, prinsessat, autot ja eläimet. Oman värityskirjani ole hankkinut Tigerista. Siinä on 40 sivua lähinnä mandala-tyyppisiä ympyröitä sekä muutamia koko sivun täyttäviä toistuvaisluonteisia geometrisiä kuvioita. Jaksaisin vain värittää vaikka kokonaisen päivän!