Totesin taannoin, etten ole onnistunut koskaan pullien leipomisessa. Kuohkeus on kaukana minun gerbiilipuusteistani. Veera puolestaan leipoo mahdollisesti maailman parhaat pullat ja onnistuu aina. Oppimismatkalla kun ollaan, pääsin Veeran puustikouluun.
Ainesten määrät otettiin jauhopussin kyljestä, mutta mitä opinkaan pullan leipomisesta:
1. Maitoa ei tarvitse lämmittää ja hiivaa liotella sen kummemmin, vaan kaikki muut ainekset paitsi jauhot ja voi on luvallista sekoittaa aluksi yhteen. Eli ensimmäiseksi maito, hiiva, sokeri, kaardemumma, suola ja muna puuhaarukalla tasaisesti sekaisin. Joukkoon muutama desi jauhoja ennen vaivausvaihetta.
2. Veeralla on yleiskone, minulla kädet. Onneksi pullakoulu pidettiin Veeralla. Kone vaivasi taikinaa kahdeksan minuuttia, sitten tarkistettiin koostumus. Olen selkeästi tehnyt aina liian jauhoista taikinaa. Veeran taikina sai jäädä löysähköksi, mutta kuitenkin leivottavaksi, selkeäksi reunoista irtoavaksi taikinaksi. (Tässä kohtaa opin myös, että pussin kyljessä olevaan jauhomäärään kuuluu myös se osa jauhoista, jota tarvitaan kaulintavaiheessa. Tämä on kotitaulousopeltani aikanaan unohtunut mainita.) Sulahko voi joukkoon viimeisenä ja siinä vaiheessa vielä taikinan koostumuksen tarkistus.
3. Taikina on kohonnut riittävästi, kun se on tuplannut kokonsa. Meidän taikina nousi saunan lauteilla liinan alla, kissaherrojen valvovan silmän alla.
4. Puustitaikina kaulitaan suorakaiteeksi ja nyt seuraa ehkä tärkein osa: se voidellaan huolellisesti, jenkkakahvoja miettimättä. Päälle vielä sokeria ja kanelia. Uuni kuumenemaan.
5. Rullaaminen on tarkkaa puuhaa, sillä rullan tulee olla tiivis. Vähän kuin tekisi jättimäistä sushia. Mitä tiiviimpi rulla, sitä paremmin puusti pitää muotonsa paistettaessa.
6. Uutena tietona tuli sekin, että pullia ei tarvitse kohottaa enää pellillä, vaan muotoilun jälkeen ne voidellaan munalla ja pistetään kursailematta raesokeria päälle.
Lisäksi opin kaikenlaista hiivan ja sokerin yhteiselosta. Pullataikinaa ei sovi tehdä edellisiltana (toisin kuin leipätaikina), siksi että hiiva "syö" sokeria. Ja sokeriahan pullissa pitää olla. Ja voita.
Meidän puusteista puolista tuli korvapuusteja, puolesta vuokapullia. Ja hyviä tulikin!
Ah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti