Paperitötteröt ja hauskaa vappua!

Lapsen päiväkodissa vietettiin tänään vappuriehaa, aamulla lapsia viihdytti ilmapallotaikuri ja iltapäivällä diskoiltiin pihamaalla. Olin vastuussa popcorneista. Paukautin maissit noin 80 lapselle reteesti hellalla, ihan siksi, että hellapopparit ovat huomattavasti terveellisempiä ja halvempia kuin sellaiset mikroon laitettavat ja valmistuvat oikeastaan nopeammin. Jos popcorneihin ei laittaisi sitä suolaa ollenkaan tai vain ihan hitusesti, niin nehän olisivat suorastaan terveysruokaa.

Popcornit piti jostain myös tarjoilla, joten käänsin paperista tötteröitä. Sadan tötterön tekemiseen meni noin tunti alkuvaikeuksineen, joihin lukeutu washiteipin ja leivinpaperin huono yhteensopivuus. Päädyin lopulta ihan perus aaneloseen, jotka revin kahtia. Repiminen on leikkaamista näppärämpää, varsinkin jos mielii tasakokoisia paloja ja samalla tulee minimoitua viiltohaavojen vaarat kun revittäessa leikkausjälki on pehmeä. Teipinä näissä tosiaan vappuisen värikäs washi, mutta nämähän pysyvät kasassa millä tahansa teipillä. Näitä oli niin kiva ja helppo tehdä, että olen jo ehtinyt ideoida bileet jos toisetkin, joissa tullaan tarjoilemaan naposteltavaa tötteröstä.

Suolaiset lettukestit: nokkos- ja porkkanalettuja

Olemme siippani kanssa innostuneet käyttämään villiyrttejä ruoanlaitossa. Hortailuharrastus omalla kohdallani on suhteellisen alkutekijöissään, mutta kummasti on suhde muuttunut parissa vuodessa nokkosiin ja voikukkiin, kun ne näkeekin herkkuina eikä pihan piinana. Lisäksi osaan turvallisesti kerätä (eli pistää poskeenikin) ketunleipiä ja koivunsilmuja. Eli kovin pitkällä ei tässä pihapiirin hyödyntämisessä ruokapöydässä olla, mutta into on kova!

Aloitimme maalaiskauden pääsiäisenä, jolloin käytimme ketunleipiä kesärullien täytteenä ja koristeena, ja HerraBee kiehautti herkullista nokkoskeittoa. Tänään päätin kantaa oman korteni rikkaruohojen tuhoamiseen paitsi kitkemällä kasvimaan, myös poimimalla pihan nokkosista ainekset lettutaikinaan. Taikinaa vaan tuli ajatuksissa tehdyksi niin paljon, että lopulta jaoin sen kahteen osaan ja lounaalla olikin melkoiset lettukestit: nokkos- JA porkkanalettuja.

Suolaisten lettujen hyvä taikinapohja:
5 dl kauramaitoa (maitoa kuin maitoa, itse käytin kauraa, joka on ruoanlaitossa lempparini)
3 dl jauhoja (tällä kertaa vehnäjauhoja)
-> nämä yhteen ja puoleksi tunniksi turpoamaan huoneenlämmössä
-> puolen tunnin kuluttua joukkoon
3 kananmunaa
pari tl suolaa
1,5 rkl rypsiöljyä

Tämän setin jaoin siis kahtia ja lisäsin munien, suolan ja öljyn lisäämisen yhteydessä:
Porkkanalettuihin: 2 keskisuurta porkkanaa raastettuna + valkopippuria
Nokkoslettuihin: noin 7dl höyrytettyä nokkosta (höyrytys: vesi kiehuvaksi ja huuhdellut nokkoset siivilässä kattilan päälle, kruunuksi kansi ja höyrytystä 5 minuuttia). Höyrytetyt nokkoset saksitaan pieneksi silpuksi (huom! kannattaa napsia muutama höyrytyksestä hyvin säilynyt yksilö sivuun ja koristella ainakin osa letuista kokonaisilla nokkosilla).

Paistamiseen tarvitaan voita. Paistoin porkkanaletut ensin, sillä luin jostain, että nokkonen on herkkä kuumuudelle ja nokkosletut pitäisi paistaa suhteellisen miedolla lämmöllä. Noh, en osaa paistaa lettuja miedolla lämmöllä ja eka pannullinen menee aina pieleen, joten minimoin riskit ja porkkanalätyt valmistuivat tällä kertaa ensin. 

Hyviä tuli, kaikki meni, vaikka ajatuksena oli, että tästä määrästä riittäisi lounas huomisellekin.



Itse sain nokkosen kauneimmin näkymään letussa lisäämällä sen paistamista odottavalle puolelle paistinpannulla. Selkosuomeksi: levitin taikinan pannulle, annoin sen hetken kiinteytyä, lisäsin nokkosenlehden raa'alle puolelle ja käänsin varovasti sopivaan aikaan paistumaan. Aika söpö, tykkään minä!

Päättelyhommia

Viime kesäksi aiottu puuvillainen siksakraitainen kesäkaulaliina otti aika tasan vuosi sitten, juurikin näinä huhtikuun viimeisinä päivänä, hyvää spurttia, kun jouduin sairaalapetiin pariksi viikoksi. Palasin siltä reissulta mukanani pienoinen keskosvauva eikä huivi nyt ihan kesäksi valmistunut. Mutta kesä tulee joka vuosi! 

Vaikka ulkona onkin jo aika ajoin kovin kesäiset kelin niin kesähän alkaa oikeasti vasta yli kuukauden päästä. Minulla on siis vielä hyvin aikaa saada pääteltyä kaikki nuo miljaardi ja satatuhatta lankaa.

Päättelijänä olen nopea ja suuripiirteinen, mutta tällaisen huivin tapauksessa pitää olla huolellinen ja pikkutarkka, jotta saa lopputuloksesta mahdollisimman huomaamattoman. Tänään kokoontuu neulontakerho, otan mukaani vain huivin ja neulan ja olen ahkera.

Siemenhelmistä korteiksi

Lapseni rakastaa askarrella nimenomaan kortteja ja sehän sopii mitä mainioimmin, sillä joka perjantai on postikorttiperjantai ja kortteja lähtee matkaan viikottaisen teeman mukaan. Nyt pääsiäisviikolla teemana on lapset, tosin perjantaina ei paljoa kusti laatikoita tyhjennellyt, joten kortit lapsiystäville pääsevät matkaan vasta tiistaina.

Omistan järjettömän määrän lasihelmiä joka värissä ja koossa, siis ihan laittoman paljon suorastaan. Tarpeeksi monta Pikku Kakkosen Neppajymykerhoa ja erittäin runsasta erikeepperin lutrausta nähtyäni, vakuutuin, että kyllä liimalla lasihelmetkin paperissa pysyy! Ja pysyyhän ne, en tosin mene takuuseen, että helmet ovat vielä postin käsittelyn jälkeen korteissa kiinni, ehkä lähetän kuplapusseissa.

Korttien tekeminen oli valtavan yksikertaista ja toimii monilla materiaaleilla, ajatuksena mulla oli nimenomaan käyttää kaikenlaista vähän ylimäärääräistä näihin.

Tarvitaan:

korttipohjaksi sopivaa kartonkia

värikkäitä papereita

pieniä lasihelmiä (siemenhelmiä)

piparkakkumuotteja

liimaa (Eri Keeperiä ja liimapuikko)

Leikkaa kartongista kortti, piirrä piparkakkumuottia apuna käyttäen paperille (tai suoraan korttiin) iloinen hahmo, leikkaa hahmo paperista ja liimaa kartongille. Piirrä hahmon ääriviivat runsaalla erikeepperillä ja lado helmiä päälle. Painele helmiä hieman liimaan ja anna kuivua hetki. Kumoa ylimääräiset helmet pois. Kortin pitää antaa vielä kuivua mielellään yön yli.

Kuten kuvista näkyy, onnistuu liiman levittäminen toki myös vapaalla kädellä. Sellaisen jälkiviisaan vinkin antaisin, että kortit kannattaa kirjoittaa valmiiksi ennen helmien liimaamista.

Pääsiäinen ei tule ilman ruohoa!

Pääsiäinen ei ole mikään pääsiäinen ilman koristeruohoa. Kissojen iloksi meillä ruoho kasvatetaan ohrasta, tosin sen olisi voinut kylvää jo ehkä viikkoa aikaisemmin, niin siinä olisi saattanut olla jotain tuuheuttakin. Ihan en vielä ole luopunut toivosta, pääsiäiseen on vielä monta päivää! 

Ehdin jo iloita lapsen päiväkodissa kasvattamasta ruohosta, että jos tämä ohra jää noin laihaksi, mutta eipä sekään ruoho nyt ihan tuuheuskilpailun kärkisijoja hätyyttele.

Viime viikon postikorttiperjantai muutti tälle viikolle, jotta kortit ovat perillä parahultaisesti. Kaksivuotias ja liimapuikko olivat vastuussa korttien taiteellisesta toteutuksesta.

Jos pääsiäisateria on vielä suunnitteluasteella, voi inspiraatiota hakea Prinsessakeittiöstä, jossa pääsiäisenä nautitaan kevään ensimmäiset parsat ja kotimaista lammasta.

Parvekkeella kukkii kevät!

Lähiökerrostaloasumisen parhaita puolia on valtava lasitettu parveke. Sieltä näkyy merikin! Viime kesänä parvekkeella aloitettiin varovainen hyötyviljely tomaateilla, tosin kokeilua voi luonnehtia erityisen onnistuneeksi. Tänä vuonna kokeiluja jatketaan, tomaatit saavat uuden mahdollisuuden ja niiden lisäksi ruukkuihin ja istutuslaatikoihin pääsee papuja, kurkkua, yrttejä ja jopa porkkanoita. Esikasvatus alkaa viikonloppuna.

Vaikka lämpötila onkin viime päivät pysytellyt lähempänä nollaa, on partsilla auringon paistaessa 20 astetta lämmintä, kyllä kelpaa sohvalla siellä pötköttää ja teetä siemiä. Varsinkin kun samalla voi ihailla upean värisiä helmililjoja ja narsisseja sekä herkkiä orvokkeja.