Matkani alkoi Latviasta, Positivus-festivaalilta, jossa oli rockfestivaaliksi mainio tarjonta paikallisten käsityöläisten kiinnostavia tuotteita. Ainuttakaan kotimaisilta festareilta tuttua halpatuotantohuiveja ja karvareunusteisia stetsoneita myyvää kojua ei tullut vastaan, arvostan. Kotiintuomisiksi valikoitui latvialaisten, hedelmiin hurahtaneiden designereiden VEGii-merkin munakoistotoppi sekä Zib-merkin tekemä kettupanta, sillä panta oli must-juttu festarimuodissa.
Latviasta matka jatkui Pärnun kautta Saarenmaalle. Pärnusta tarttui mukaan paitsi Maarja-Magdaleena Gildistä tuliaisia ja halu palata sinne, myös kirppislöytönä pari palaa Tampellan kangasta tulevien tilkkutöiden pohjaksi muutamalla eurolla.
Pidän virolaisista perinnekäsitöiden kuvioista ja värimaailmasta paljon - ja siitä, kuinka virolaiset vaalivat ja kehittävät omia käsityötraditioitaan tähän päivään sopiviksi. Esimerkiksi etno.ee on hyvä esimerkki siitä, kuinka kansanperinteistä tutut kuviot on siirretty tähän päivään toimivasti ja kauniisti. Sen sijaan, että olisin ostanut valmiin tuotteen, hankin pienen pohjan lankoineen päivineen Muhun saaren käsityökaupasta. Tässä on siis tuleva, ensimmäinen kirjontatyöni.
Virossa syödään älyttömästi makeita leivonnaisia, jotka ovat älyttömän hyviä. Maassa maan tavalla, joten itsekin tuli pisteltyä vähintään yksi piirakan tai kakun pala per päivä. Kameran muistin kaivaa esille poikkeuksetta vasta siinä vaiheessa, kun jäljellä oli tyhjä lautanen. Ajattelin koittaa toisintaa itse muutaman mahtavimman leipomuksen. Vai miltä kuulostaa raparperijuustokakku vadelmapäällisellä tai tiramisumainen kääretorttu hasselpähkinä-mascarponetäytteellä?
Kaakkuja en kotiin kantanut, sitävastoin säilöntäkautta silmällä pitäen saarenmaalaisen raparperiketsupin.
Saaristoretken (jota muuten suosittelen lämpimästi lomakohteeksi! Tosin liikkeellä kannattaa olla autolla, näin julkisilla matkustaneena jäi moni mielenkiintoinen paikka näkemättä pitkien etäisyyksien vuoksi. Toisaalta, kosketus paikallisiin nousi ihan uusiin mittoihin tällä tavalla) jälkeen vietimme muutaman shoppailunhuuruisen päivän Tallinnassa. Luonnollisesti oli pakko päästä käsityömyymälä Karnaluksiin. Tämä oli jo toinen kerta, kun olin suunnitellut kuvaavani ja kirjoittavani postauksen tuosta käsityömekasta, mutta tarvikkeiden määrästä huumaantuneena unohdin koko homman. Karnaluks-postaus saa siis odottaa seuraavaa vierailuani. Melko maltillisten ostosten kanssa poistuin paikalta.
Baltian aseman takana, Kalamajan suunnalla sijaitseva Telliskiven luovien alojen kompleksi, kuuluu vakiokohteisiini Tallinnassa. F-hoone-ravintola on kestosuosikkini, samoin alueella sijaitsevat putiikit. Liikkeissä on pientä vaihtuvuutta, mutta aina sieltä löytyy ihania vintagevaatteita, koruja, ekotuotteita, kaikkea kaunista, uutta, vanhaa, käsintehtyä tai kierrätettyä. Asioita, joista pidän. Tällä erää mukaan tarttui tarjoiluastioita 60-luvulta. Kotimatkan ajaksi ne pakattiin vanhoihin sanomalehtiin, mikä siinäkin on, että ulkomaiset sanomalehdet tuntuvat (jopa uusina) luksuspakkaustuotteilta, joita haluaa säilöä "tulevaa käyttöä varten"?
Tämä viimeinen kaveri on uusin lisäys pöllötyynykokoelmaani. Kyllä, olen aloittanut vuosi sitten tällaisen keräilyharrastuksen. Tämän tyynyn perään minut lähetti pöllöfiksaation tunteva ystäväni, ja se löytyi Tallinan raatihuoneenaukion kupeessa sijaitsevasta nukkekauppa Nukupoodista, joka oli ihan vierailun arvoinen kokemus kaikin puolin.
Ihana, inspiroiva loma. Rinkka on nyt purettu, kutimet kaivettu esiin, purkkeja haalittu kesän säilömiseen, eli minun puolesta syksy on tervetullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti