Kaikki muistanevat äitini virkkaamaan upean pöllöpeiton (josta on muuten yleisön pyynnöstä tulossa jonkinlainen ohje lähiaikoina). Paitsi virkkaajana äitini on erityisen kunnostautunut myös ompelijana. Hänen Berninastaan oavt lähtöisin lasteni ihanat tilkkupeitteet. Tykkään, että täkit ovat tyylillisesti aivan samanlaiset, mutta selkeästi erilaiset ja lasteni näköiset.
Kääntöpuolia koristavat hienot kirjaillut yksityiskohdat valmistusvuosineen. Ehkäpä nämä siirtyvät joku päivä lastenlapsilleni ja toivottavasi vielä heidänkin lapsilleen, silloin vuosiluvuista on erityisesti iloa ja tuo meilestäni peitoille lisäarvoa.
Wilsonin peitto taitellaan aamuisin sängyn jalkopäähän ja sen päälle asetellaan tärkeimmät pehmolelut, iltapäivällä sen alla otetaan makoisat päikkärit. Olsonin peitto ei ihan vielä ole käytössä, mutta pääsee tositoimiin heti kun hän siirtyy minisängystään pinnasänkyyn.
Minulla oli lapsena samanmoinen päiväpeitto ja just nyt kauhukseni tajuan, että sitä ei enää ole! Olisin ihan varmasti törmännyt siihen muutossa, mihin se on voinut joutua? Äitiiii!
Sun äiti on mun idoli! Miten hieno, aivan omistajansa näköinen!
VastaaPoista