Ompelukonekammo ja kuinka siitä selvittiin

Pelkään ompelukoneita. Jopa sitä ihanaa, omaa, jonka sain pyynnöstäni syntymäpäivälahjaksi melkein vuosi sitten. Sitä samaista, joka on edelleen paketissa, mutta niin rakas, että otin sen mukaan putkiremonttievakkoretkellekin.

On typerää omistaa mitään, mitä ei käytä. Meillä ei kotona ole loputtomia vuoria leipäkoneita ja käyttämättömiä vohvelirautoja. Mutta minulla on se ompelukone. Kone, jonka omistamisesta olen tavattoman ylpeä, vaikken sitä uskalla käyttää. Kone, jota varten olen ostanut useita kirjoja, hankkinut ja saanut lankoja ja saksia, hamstrannut kangastilkkuja, joilla harjoitella. Mutta tuossa se on paketissa. Nimittäin pelottaa avata paketti ja nostaa kone pöydälle. Siinä on puolainta, on poljinta, on pakkia, on siksakkia, on tikin leveyden säätävää painiketta. Kaikenlaista.
Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Ei voi pyytää lahjaa ja jättää sitä käyttämättä. Ei voi vain haluta oppia ompelemaan, on opeteltava ompelemaan.

Niinpä pyysin apua.

Opin aikanaan (vain pari vuotta sitten) neulomaan ja virkkaamaan Veeran avustuksella.  Learn from the masters, ajattelin minä ja tälläkin kertaa käännyin ystävän puoleen. Kuperkeikkakodin Pau on paras tietämäni (eli maailman paras) viirinauhojen tekijä. Niinpä alkeiskurssini ompelukoneen saloihin suoritettiin Kuperkeikkakodissa eräänä helmikuisena tiistai-iltana.

Mitä opin?
1. Kankaan leikkaaminen on vaikeaa. Viirinauhakolmioni olivat kaikki eri kokoisia, vaikka ne samasta mallista teinkin.
2. Saumuri pelastaa eriparisuudet.

3. En ole ikinäkoskaan käyttänyt saumuria aiemmin. Se on pelottava vehje, mutta haluan sellaisen heti itselleni.

4. Saumuria tarvitaan!

5. Saumuri on kuningatar.

6. Saumurissa on leikkuri, eli sen terää pitää varoa (varoin!).

7. Saumurissa on tosi monta lankaa. En koskaanikinä halua vaihtaa saumurin lankoja. En siis hanki saumuria.

8. Langan pujottaminen ompeluoneeseen on kuin pyörälläajo. Kun sen on kerran (joskus peruskoulussa) oppinut, sen osaa pakkotilanteessa jokainen (eli minäkin).

9. Hitaasti ompeleminen tekee rumempaa jälkeä kuin räikkösvauhdilla hurruttelu (täysin epäloogista, sanon minä).

10. Suoraan ompeleminen on vaikeaa, jos jännittää.

11. Ompeleminen on hauskaa, jos muistaa hengittää.

Saanko esitellä; ensimmäinen ompelukonetyöni peruskoulun jälkeen kännykkäkameroituna: VIIRINAUHA!