Välttelen usein tekniikkaa, jossa on paljon langankiertoja ja kavennuksia ja lisäyksiä eli töitä, joiden lopputuloksena olisi "reikiä", siis kaunis, elävä pinta. Taustalla on niinkin käytännönläheinen ongelma, kuin että minua hirvittää monimutkaisten virheiden purkaminen. Tai työn pilaaminen virheellä, joka ei ole purettavissa. Tai koko työn purkaminen, kun on tehnyt virheen, jonka kanssa ei voi elää. Nykyisin en pelkää enää oikeiden ja nurjien silmukoiden karkaamista puikolta, vaan suhtaudun silmukanpakoihin vain osana neulontaa, mutta näille hybrideille en yksinkertaisesti osaa tehdä mitään. Tämän huomasin tehdessäni itselleni muhkean villahuivin patenttineuleella. Jätin virheet suosiolla työhön enkä edes miettinyt, miten olisin voinut ne korjata. Miten? Voiko patenttia purkaa? Onko tämä sellainen tekemällä oppii ja harjoitus tekee mestarin -tyyppinen tilanne?
Tämä tossuprojekti on jo näin alkutekijöissään osoittautunut todella hyödylliseksi oppimisen kannalta. Uusia juttuja sopivan kokoisessa paketissa. Tossut valmistuu muutamassa tunnissa ja tyhmempikin kokeilu on suhteellisen nopeasti takanapäin.
Näitä tähkäpäitä oli kiva neuloa, mutta ihan edukseen tämä tossun muoto ja lanka eivät itse kuviolle ole. Kannattaa siis siinäkin mielessä käydä kurkkimassa Kotolivingin alkuperäinen tilkkuohje, jossa kuvio tulee kauniimmin esiin. Sukanvarret taidan tehdä tällä tekniikalla pikapuoliin, tykkäsin.
Lankana jälleen Novitan Isoveli, puikot vitoset (teen koko tossun sukkapuikoilla) ja silmukoita aluksi 36. Tähkäkuvio toistuu 7 kertaa tossuissa. Reikäneulos on niin joustavaa, että tossu on jälleen reippaan kokoinen, eli juurikin sisätossuksi toimiva.
Ja hei, muistakaa osallistua arvontaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti