torstai 17. heinäkuuta 2014

Eteinen ennen ja jälkeen - vinkkejä kodin järjestämiseen

Masinoin keväällä ammattijärjestäjien, Huili-lehden ja Lilly's Eco Clean -siivousainesarjan kanssa Kevätsiivouksen, jossa 11 testitaloutta saivat ammattijärjestäjien apua kodin sekamelskan hallintaan sekä ekologiset puhdistusaineet siivoukseen ja yleiseen ilmapiirin kohotukseen. Osallistuin tietenkin itsekin, lähtihän idea kokonaan omista tarpeista. Kevät on ollutta ja mennyttä, mutta työ jatkuu edelleen. Tuloksia tulee pikkuhiljaa ja mikä parasta, ne näyttävät olevan tällä kertaa pysyviä.

Luonani vieraili ammattijärjestäjä Tavararemontista ja opin valtavasti myös muilta mukana olleilta järjestäjiltä. Tavararemontin vierailu nurkissani oli varsin silmiä avaavaa. Olin omassa päässäni luokitellut itseni vain saamattomaksi ja lisäksi järkeillyt, että kunhan vain saisin vaatehuoneen järjestykseen, niin loputkin hoituisi. Ammattijärjestäjä katseli vaatehuonettani ja kuunteli minua ja selityksiäni. Parin minuutin jälkeen hän kumosi omat teoriani ja totesi rimani lopputuloksen suhteen olevan aivan liian korkealla, ainakin alkutilanteeseen nähden. Tajuttuani ja sisäistettyäni tämän, oli raivaamisen aloittaminen jo huomattavasti helpompaa. Kunhan saisin vain kaiken suht järjestykseen, on minulla sitten vaikka loppuelämä aikaa järjestää paitoja värin mukaan. Siisteissä hyllyissä voisin vaihtaa järjestystä siis vaikka joka päivä!

Toinen erityisen tärkeä oppi oli ymmärtää, että en vain siivoa kotiamme, vaan olen tekemässä kokonaista elämänmuutosta, jonka on tarkoitus kantaa pitkään. Aiemmat järjestely-yritykseni ovat kaatuneen liian suureen kerralliseen työmäärään ja lopputuloksen ylläpitämisen vaikeuteen, en ole mikään järjestyksen ihminen, olen tosi hyvä saamaan pienen sekamelskan aikaiseksi hyvin lyhyessä ajassa ja hyvin vähin tavaroin. Nyt kun ymmärrän, että muutos lähtee enempi minusta kuin niistä tavaroista, oli ne sitten paikoillaan tai ei, niin voin edetä kaikessa rauhassa levollisin mielin, kun tiedän mihin tähtään ja mitä tulee tehdä, jotta myös pysyn tavoitteessani.

Olen jakanut kodin pieniin palasiin. Tai oikeammin otan kokonaisuudesta käsittelyyn pienen palan kerrallaan miettimättä niinkään etukäteen näiden palasten järjestystä tai laajuutta.
Aloitin ruokapöydästä, se on meillä aika iso ja aina täynnä tavaraa, joka vyöryy toiselta laidalta syöden kaiken tilan ja uhaten joka ruokailua. Tai oli. Raivasin pöydän: Hankkiuduin eroon kaikesta epämääräisestä, mm. pinoiksi kertyneet monen kuukauden lukemattomat lehdet vein surutta kierrätykseen järkeillen, että jos en niitä neljässä kuukaudessa ole lukenut niin en tule lukemaankaan. Päinvastoin alati kasvavat pinot kasvattivat ahdistusta lehdiltä puuttuvasta ajasta. Pikkusälän vein mahdollisimman tarkasti paikoilleen, vähintään siihen huoneeseen, jossa niiden oletettavasti kuuluisi olla. Tyhjän ja ihanan tilavan pöydän äärellä päätin, että siihen ei kasaannu enää mitään. Päätös on pitänyt. Samaisella kerralla en siivonnut siis mitään muuta, loput kämpästä sai edelleen räjähtää rauhassa, pöydän pidin siistinä.
Kun alkoi tuntua, että pöydän hallinta on rutiinia ja rutiini levinnyt muihinkin perheenjäseniin, valitsin seuraavan kohteen. Siirryin keittiön tasoihin ja kahdesta tasosta vielä siihen vaikeampaan eli hellan ja tiskipöydän puolelle. Kaapit tällä puolella olivat jo järjestyksessä, joten keskityin pintoihin. Tyhjensin tason kaikenlaisesta roinasta, siirsin pesuaineista vähemmän käytetyt siivouskaappiin, järjestin tyhjille pulloille pienen tilan kaapista, nostelin ruoka-aineet oliiviöljyä, pippurimyllyä ja suolaa lukuunottamatta kuiva-ainekaappiin, etsin kaapeista kauniin tarjottimen ja kulhon, asettelin niihin edellämainitut suolat ja muut sekä sipulit ja tomaatit. Kuurasin hellan soodalla ja pesuaineella ja päätin taas kiiltävän ja tyhjän tason äärellä, että iltaisin ei ole asiaa nukkumaan ennen kuin näky on tämä sama. Ja tässä on pysytty. Kummasti tämä tavoite kannustaa laittaman tavarat paikoilleen ja tiskikoneeseen myös muina vuorokaudenaikoina kuin iltaisin. Tässä on pysytty nyt hieman yli kuukauden verran, viikonloppuna järjestin kuiva-ainekaapin ja eilen toisen tasoista. Tässä esimerkkiä hitaasta etenemisestä. Seuraavaan kohteeseen kannattaa siirtyä vasta kun edellisen järjestyksessä pitäminen tuntuu osalta itseä. Tasojen välissä olen järjestänyt toisen vessoista, raivannut makuuhuoneeseen lisää tilaa sekä järkkäillyt monta pienenpää kohdetta kirjahyllystä kylppärin kaappiin. Ja järjestänyt sen eteisen, josta tämäkin postaus oikeastaan kertoo.

Eteinen ennen

Eteisen entinen kenkäpino on varmasti ihan normaali näky aika monessa kodissa, sisään pääsee kiipeämällä yli. Naulakkoa ei tarvita, kun kaikki ulkovaatteet takeista kurahousuihin voi kasata sisällä säilytettävien vaunujen päälle, joiden tukittua koko alue, ei sinne naulakolle oikeastaan pääsisikään. Ainoana miinuksena kun vaunujen kanssa haluaa lähteä ulos, on koko pino nakattava lattialle. Kätevä on myös hyllynpäällinen, jolle voi tunkea oikeastaan kaiken, jonka haluaa käsistään laskea, kaikki matkalla jonnekin muualle olevat esineet, maksamattomat laskut, maksetut laskut, avaimet, bussiliput, aurinkolasit, keskeneräiset neuletyöt, ja toki myös roskat, jotka on saatava nopeasti pois käsistä.






Eteinen jälkeen

Järjestämisen jaoin kolmeen osaan. Ensin järjestin naulakon, vein vaunut talon yhteiseen vaunuvarastoon ja järjestin virkkaamani korit naulakkoon. Seuraavaksi kokosin kenkäkaapin ja siirsin kesäkengät sinne ja talvikengät (ja muuten vaatteetkin) kannoin vintille. Lopuksi kävin hyllyn kimppuun. Näiden kolmen kohteen kohdalla järjestyksen ylläpito tapahtuu kokonaisuutena ja tehtävääkin on vielä. Kaappien ja kirjahyllyjen sisältöä voin kuitenkin hioa sitten pikkuhiljaa kun koko koti on pala palalta järjestyksessä ja säilytysratkaisut ja -paikat kaikelle mietittynä.
Eteisen kolmen kohteen järjestämiseen meni aikaa ehkä kaksi tuntia, joista suurimman osan nielaisi kenkäkaapin kasaaminen. Kaapin, josta mies totesi elämänlaatunsa parantuneen moninkertaisesti.
Muutos on huomattava, jokainen kotiintulo aivan erilainen. Haastankin kaikki pohtimaan omaa eteistään, vituttaako vähän jo kynnyksellä? Kokemuksen syvällä äänellä kerrottakoon, että sisääntulon aiheuttama ahdistus kantaa myös muihin tiloihin ja kotona vietettyihin hetkiin.






Jos tekstistäni saa kuvan hulluista himohamstraajista ja maailmanlopun sottapytyistä, niin ei ihan pidä paikkansa. Me olemme ihan tavallinen perhe, samanlainen kuin vähintään tuhannet muutkin. Meillä on vain paljon tavaraa ja huonoja säilytysratkaisuja ja mielenkiinnon kohteet muualla kuin nurkkien puunaamisessa. Raivauksen ja siivoamisen tarkoituksena on vähentää turhaa tavaraa ja samalla miettiä kuluttamista myös tulevaisuudessa, tehdä ekologisempia ja järkevämpiä valintoja ja ostaa kestävämpää. Kaikkea ei tarvitse hankkia vaikka olisi kuinka ihanaa ja kaunista, eikä kaikkea määreet täyttävää tarvitse omistaa kaapeissa, joista kukaan ei niitä edes koskaan näe. Toinen tärkeä tavoite on saada itselle (meille kaikille neljälle, kohta viidelle) lisää aikaa kun takaraivossa ei koko ajan jyskytä, että noikin pitäisi lukea, tuokin pino purkaa ja erilaisille 'näitä voi vielä joskus ehkä tarvita' -kokoelmille löytää järkevä sijoituspaikka. Tässä projektin mittaan olen oppinut itsestäni myös, että pidänkin siivoamisesta, se on vain aiemmin ottanut rankasti päähän, kun sitä varten on tarvinnut aina suorittaa joku raivausprojekti. Nyt loppuraskautta kohden heräävän pesänrakennusvietin piikkiin voi toki laittaa tästä osan, kuten joka päiväisen vessojen pesun..
Nyt keskityn keittiön toisen tason ja eteisen siisteyden ja järjestyksen ylläpitämiseen, en osaa vielä sanoa mihin ja koska siirryn seuraavaksi, aika näyttää. Ehkä palaan raportoimaan kun kaikki on vihdoin valmista ja uusi elämä muutoksen myötä elettävänä.

7 kommenttia:

  1. Tosi hyvä juttu, Veera. Ihan samat-ellei pahemmat-ongelmat meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä vaan Nanna neliö kerrallaa järjestystä toteuttamaan!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, tästä tulee vieä erinomainen!

      Poista
  3. Kiitos! Ja vau! Meilläkin täällä mennään kodin järjestyksessä hitaasti ja varmasti. Eilisen oivallus oli, että on se vaan tämä eteisen siistiminen helpompaa kun kaikella on nykyään paikka ja ylimääräiset kasat on sijoitettu muualle / viety kierrätykseen. Jes. Tämä inspiroi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua jos voin olla jollekin inspiraatioksi!

      Poista
  4. Luettua blogiasi, minäkin aloin toteuttaa ajatusta että laitan kaikki tavarat käytettyäni paikoilleen, kun vesiputkiremontin jälkeen siivottiin kaikki huoneet ja kaapit ylimääräisistä tavaroista tyhjiksi. (kesti yli kuukauden) Nyt jäljelle jääneillä tavaroilla on oma paikkansa.
    Mieskin innostui vielä siivoamaan autotallin samalla tavalla. Nyt ei loju tavarat joka paikassa, ja koti on viihtyisämpi asua. Kiitos bongauksestasi.

    VastaaPoista