Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulukalenteri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulukalenteri. Näytä kaikki tekstit

tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 24. luukku: Joulurauha

Nyt se on täällä. Joulu. Ja rauha. Kaikki tehtävissä oleva on tehty, tai jätetty tekemättä. Kaikki on juuri niin valmista kuin pitää. Rentouttavaa joulua kaikille!


maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 23. luukku: Mutakakku

Joku voi ihmetellä, miten mutakakku liittyy jouluun. Minäpä kerron: mutakakku sopii juhlaan kuin juhlaan. Se on verrattain helppotekoinen ja riittävän muunneltavissa. Tämän mutakakun maustaa jouluun sopivaksi inkivääri ja raastettu appelsiininkuori, seuraavalla kerralla voisi testata taikinaan vaikkapa kaardemummaa.



Tämän kakkupohjan reseptin mittasuhteet tarkistin Kinuskikissalta, jonka marenkikuorrutteisiin mutakakkuun pääsee tutustumaan tästä linkistä (kliks). Lisäsin kuiviin aineisiin noin teelusikallisen jauhettua inkivääriä ja yhden appelsiinin kuoren raastettuna.

Kakku nostetaan meillä joulupöytään viimeistään aattoiltana. Viimeistään siksi, että en malttaisi odottaa - ja toisaalta, miksei herkuttelua voisi aloittaa jo tänään? Tarjoan mutakakun turkkilaisen jugurtin ja vadelmien kanssa.


Kuvien värimaailma ja asettelu johtuu kuvausajankohdasta, joka on 2:40. Eli pientä joulukiirettä ilmassa... Mitenkä siellä, joko on valmista?

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 22. luukku: Lippunauha


Kuvioteippi on monikäyttöistä koristemateriaalia. Washi-teipistä syntyi hyvin vähällä vaivalla tuikkukipot vauvansosepurkeista kalenterin 7. luukkuun ja nyt punaisista erilaisista muoviteipeistä kokosin lippunauhan joulukuuseen.
Rahkeiden ja innostuksen riittäessä lippunauhaa voi teipata metritolkulla, mutta pienemmilläkin pätkillä saa joulukuuseen iloista punaista. Hetken pohdin jopa etten laittaisi kuuseen muuta kuin lippunauhaa, mutta ei se sitten käykään, kyllä pitää ottaa esiin kaikki muutkin koristeet, pelkästään lasipallojakin kun on useita kymmeniä.


Nauhaa varten tarvitaan ohutta (puuvilla)lankaa, kalastajanlanka on just hyvä, kuvioteippejä ja sakset. Leikkaat vaan teipistä pätkiä ja taitat ne langan ympärille. Viimeistele lipun muoto saksilla. Pitkää nauhaa varten lanka kannattaa pitää kerällä loppuun saakka.


lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 21. luukku: tee-se-itse-piparipurkki

Yksi kivoimmista joulutuomisista, joita olemme molemmat männäjouluina saaneet on ollut iso purkki, joka on sisältänyt kuivat aineet piparien tekemiseen itse. Purkeissa on näkynyt antajan mieltymykset ja mielikuvitus; Veera sai viime jouluna ainekset kolmen suklaan kekseihin, itse taas olen tehnyt toissa jouluna kummipojaltani saamistani aineksista ranskanpastillicookieita. Kolmea suklaata on purkissa nytkin, pastillit mukaan lukien.





Tee-se-itse-piparipurkissa yhdistyy moni joulun parhaiden lahjojen puoli: se on syötävää, sen saa itse tehdä, siitä on iloa pitkäksi aikaa, se on sievä. Tässä meidän tulkintamme:

4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 dl hienoa sokeria
1 dl ruokokidesokeria
1 dl kaakaojauhetta
100 g levy tummaa suklaata karkeasti rouhittuna
kourallinen (ranskan) piparminttupastilleja

Kasaa ainekset varovasti purkkiin kerroksittain. Lisää purkkiin käyttöohjeet. Tässä tapauksessa:
Kaada purkin aineet kulhoon ja sekoita. Lisää 150 pehmeää voita ja  kananmuna, sekoita tasaiseksi (käsin). Muotoile taikinasta palloja ja paista 180-asteisessa uunissa n. 12 minuuttia.




perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 17. luukku: Tuikkukupit vauvanruokapurkista


Vauvansosepurkit ovat äärimmäisen monikäyttöisiä ja sopivat uskomattoman moneen diy-projektiin materiaaliksi. Näin joulun alla varsinkin purkeista on vaikka minkälaiseen koristeeseen ja säilöntään. Mutta mutta, emme suosittele vauvattomille soseiden hankintaa vain askartelumielessä, laittakaa vaikka Facebookiin kysely. Aina jollain on vauva ja näitä purkkeja on meillä vauvallisilla kuulkaa riesaksi saakka vaikkei ne vauvan pääsääntöinen ravinto olekaan.

Askarsin purkeista helppoja tuikkukippoja, pieni sosepurkki on kokonsa puolesta täydellinen lämpökynttilälle. Tein yhteen ympäryksen puuvillalangasta virkkaamalla, ohuemmasta langasta saisi vielä hienomman kun kuvioinnille jäisi kunnolla tilaa. Kahteen muuhun käytin washi-teippiä. Erityisen nätti on tuo "lippusiima". Teippiaskartelu on sopivaa toimintaa lapsille, oma kaksivuotiaani oli tästä projektista erityisen innoissaan, teippiä kului. Kaikki teippi päätyi kuitenkin purkin sisäpintaan, joten siihen ei oikeen voinut kynttilää sytyttää. Muutenkin huolellisuutta kynttilöiden kanssa kanssa, erityisesti jos niiden välittömässä läheisyydessä on minkäänlaisia koristeita.
Teippikoristeista tuli niin kivat, että jatkan teipin, saksien ja purkkien parissa vielä toisenakin iltana.




Joulukalenterin 20. luukku: 3 x hillo

Hilloamiseen liittyy ajatus kuumasta keittiöstä, sormia polttavista purkeista, kiehuvista kansista, joka paikkaan leviävästä sokerista. Ja lopputuloksena purkkikaupalla samanmakuista hilloa, jota ei tee mieli maistella hillonkeiton jälkeen aikoihin, kun ihohuokoset tuntuvat täyttyneen sokeroiduista mansikoista ja puutarhamarjoista. Turhaan!

Keitimme joulupöytään kolme erilaista hilloa, kolmeen eri makuun. Aikaa meni tunti ja purkkeja tuli maltillisesti. Veera askarteli kauniit purkit uutukaisilla leimasimillaan Tiimarin valmiisiin etiketteihin. Kaunis ja maistuva jouluvieminen tai oman joulupöydän helmi syntyi stressittä. Tilkkujen jouluhillot 2013: päärynä-inkivääri, vadelma-limoncello ja sitruunainen appelsiini.






Käytimme hillo- ja marmeladisokeria, jota pistettiin sokeripaketin ohjeen mukaisesti. Keittoaika noin 15 minuuttia. Piltti- ja oliivipurkit kävivät uunissa ja purkitus hoitui vikkelästi, kun hilloja ei ollut litroittain. Yhteensä saimme aikaan kymmenkunta pilttipurkillista maistuvia hilloja.

Päärynä-inkiväärihilloon upposi 5 päärynää ja 5 sentin pätkä inkivääriä ohuina, tikkumaisina suikaleina, kattilan pohjalle muutama ruokalusikallinen vettä. Päärynät keitettiin isoina paloina ja muussattiin kypsinä muussinuijalla, jonka jälkeen keittoa jatkettiin vielä hetki. Inkivääri antaa makeaan hilloon todella hyvän piristeen. Tämä yhdistelmä sopii täydellisesti keksien ja tuhtien juustojen kaveriksi.

Vadelma-limoncellohilloon meni pussillinen pakastevadelmia ja vajaa desi limocelloa. Lopputuloksena sokerihiiren unelma. Lettujen ja vanlijajäätelön ehdoton kyytipoika.

Sitruunaiseen appelsiinihilloon pujahti 5 appelsiinia ja puolikas sitruuna. Hedelmistä puristettiin mehut ja lihat kattilaan, lisäksi yhden appelsiinin kuori suikaleina.
Tämä oli mahdollisesti paras appelsiinimarmelaadi/-hillo, jota kuunaan olemme maistaneet. Ruisleivän kanssa ehdoton.

torstai 19. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 19. luukku: Joulupullat

Pullakin kuuluu jouluun ja erityisesti tähä odotusaikaan. Sahramipullat ovat kai perinteisesti joulukuun 13. päivä, Lucian päivän herkku, mutta ovat erinomaisia myös kaikkina muina joulukuun (ja muidenkin kuukausien) päivinä.
Joulupullista tulee mieleen lapsuus. Pullia leivottiin ehkä aatonaattona, jokaiselle perheenjäsenelle leivottiin oma pullapoika/tyttö ja koiralle oma pullakoira. Lisäksi tehtiin tähtiä ja ässäpullia.
Pullataikinan tekeminen on erinomaisen helppoa, ohje löytyy jauhopussin kyljestä, sitä noudattamalla ei voi mennä vikaan. Joulupulliin tulee lisäksi pussillinen sahramia, joka liuotetaan maitoon. Sahrami antaa pullille ihanan keltaisen värin ja hedelmäisen maun. Tärkeää on tehokas ja huolellinen vaivaaminen, koneellakin menee 8-10 minuuttia, käsin vähintään sen 15 pitäisi jaksaa veivata. Vaiva kannattaa kun loputuloksena on unelmaisen kuohkeat ja pehmeät pullat.


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 18. luukku: Paperitähti

Päätin astua mukavuusalueeni ulkopuolelle ja paperiaskarrella joulukalenteriin tähden kierrätysmateriaalista.

 
Edellisestä askartelustani, siis sellaisesta, jonka pääraaka-aineet on paperi, liima ja sakset, on aikaa.  Itseasiassa, viimeksi olen leikannut, liimannut ja askarrelut edellisellä vuosituhannella. Idea tähän sesonginmukaiseen ikkunakoristeeseen tuli Kässämarttojen joulukalenterista. Ohjeet löytyvät täältä. Itse hain tykötarpeet lähikirjaston poistohyllystä. Uuden elämän paperitähtenä sai Suomen tilastollinen vuosi -opus, vuosimallia 2010.

Marttojen ohjeet olivat selkeät, jopa minä onnistuin. Okei, myönnän että aika monta suikaletta päätyi roskiinkin, ennen kuin hoksasin mitä olen liimaamassa ja millaisin etäisyyksin. Syy oli tekijässä, ei ohjeissa. Aivojumppa tuli tarpeeseen ja lopputulos on mielestäni oikein onnistunut. Teen lisääkin mieluusti. Tämä yksilö koristaa putkiremppaevakkoutemme tämän hetkistä kotia. Terveisiä siis Ameriikkaan; täällä paistaa aurinko ja tähti!




Uskokaa tai älkää, mutta elätin itseni edellisen vuosituhannen viimeiset vuodet vetämällä tyttökerhoja, joissa leivottiin ja askarreltiin... Taidot on ruosteessa, mutta innostuin tämän myötä taas verestämään niitä.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 16. luukku: Virkatut kukat


Terkkuja Turusta! Olen ollut täällä viettämässä talvilomaa. Luonnollisesti matkassa on ollut mukana käsityökassi, ja tavoitteena oli tehdä yhtä sun toista joulua ja joulukalenteria silmällä pitäen. Talvinen, jouluinenkin Turku vei niin mennessään, että käsityötavoitteet jäivät saavuttamatta. Muutaman kynttilämansettikukan sain tehdyksi:



Kukat on tehty Dropsin ohjeella, joka löytyy tämän linkin takaa.
Virkkaustyöt on aina helppo matkaseura. Mukaan tarvitsee vain koukun (3) ja langan (noin Nalle-vahvuista sekoitetta). Okei, mukana olisi ollut hyvä olla myös sakset ja neulakin, mutta ehtiihän työt sitten päättelemään kotonakin. Näiden kukkien on tarkoitus olla joulupöydässä kynttilämansetteina, mutta yhtälailla ne toimivat pakettikortteina tai pohjana rintarosseille tai muille assesoreille. Itse ajattelin tehdä joulupaketteihin tällä ohjeella heijastimia virkkaamalla kukat heijastinlangasta. Tämä mansettipohja on "perinteisempää" kukkakoristetta laajempi, joten uskon sen toimivan heijastimen tehtävässä perinteisempää tehokkaammin.

Aikaa yhteen kukkaan menee noin puoli tuntia, eli kotimatkalla Helsinkiin syntyy helposti ne kaksi puuttuvaa mansettia adventtikynttilöiden aluseksi.

Ja vielä tästä Turusta sen verran, että ah. Turku on valaistu niin kauniisti, joulutoreja ja -kauppoja on useampia ja turkulainen ravintolatarjonta vetää vertoja sille perinteisemmälle lähimatkakohteelleni, eli Tallinnalle. Tähän asti pidin Turkua vain kesäkaupunkina, mutta kyllä tänne kannattaa matkata kulttuurilomalle talvellakin!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 15. luukku: Joulumuffinit



Puolukoita, kinuskia, kanelia, ei millään voi olla huonoa eikä olekaan! Jouluiset tummat muffinit valmistuvat 20 minuutissa. Kiireisempi voi syödä ne ilman juustokuorrutettakin ja laiskempi voi tehdä pelkän kuorrutteen, toimii ainakin paahtoleivän päällä, vink. Näillä ilahduttaisin työkavereita joku ensi viikon pimeä aamu. Kyllä yhden kerran vuodessa jaksaa nousta puoli tuntia normaalia aiemmin ihan vain leipomisen tähden!
Ohjeesta löytyy spelttiä ja ruokokidesokeria, mutta ne ovat korvattavissa vehnäjauhoilla ja hienolla sokerilla. Sokerin osalta makueron huomaaminen vaatii neurottisuutta erityistä tarkkuutta, mutta speltin ja peruserikoisvehnän välillä on erittäin selkeä ero, hyviä kumpikin.
Koriste kuorrutteeseen syntyy leikkaamalla leivinpaperiin sydämenmuotoinen aukko, asettelemalla aukko muffinille ja sirottelemalla sille kanelia.

125 g voita sulatettuna
1 dl maustamatonta jugurttia
1 dl ruokokidesokeria
1 kananmuna
4 dl speltti
1 tl kanelia
1/2 tl neilikkaa
1 tl ruokasoodaa
1 dl pecanpähkinöitä karkeasti rikottuna, riittää kun käsillä vähän murskaa
1 dl jäisiä puolukoita

1 rasia maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl kinuskikastiketta

Sekoita voi, jugurtti, sokeri ja muna keskenään. Sekoita jauhot, mausteet, sooda ja pähkinät keskenään.
Yhdistä seokset nopeasti turhia sekoittelematta.
Kääntele joukkoon puolukat.
Vuoraa muffinipelti (12 holea) muffinivuoilla. Annostele taikina vuokiin ja paista 180-asteisessa uunissa 15-18 minuuttia.

 Sekoita keskenään juusto ja kinuskikastike ja levitä veitsellä jäähtyneille muffineille.



lauantai 14. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 14. luukku: Ruispiparit




Joulukalenterin sisältöä miettiessä ihan ensimmäisiä valintoja oli piparit. Niinkin tavallinen ja joulun alla jokapäiväinen asia vaan kuuluu blogijoulukalenteriin. Pientä twistiä pipareihin lähdimme hakemaan rukiista, ohje näihin(kin) on Kinuskikissalta. Ruis toi pipareihin kuituisen rakenteen ja haastavat kaulintaominaisuudet. Jäimme myöskin kaipaamaan hieman lisää mausteita. Ohje on alla kuten me sen tosiaan toteutimme, mutta ehkä pikkasen lisää kanelia ja inkivääriä siihen ensi kerralla laittaisimme.

Ruispiparit eivät valitettavasti ominaisuuksiltaan ja maultaan korvaa normipiparia, mutta olisivat oiva lisä jouluiselle juustotarjottimelle.


125 g voita
1 dl ruokokidesokeria
1 dl siirappia
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl pomeranssinkuorta
½ tl neilikkaa
1 kananmuna
noin 4 ½ dl ruisjauhoja
1 tl soodaa

Kiehauta voi, sokeri, siirappi ja mausteet. Anna seoksen hieman jäähtyä ja sekoita joukkoon kananmuna. Sekoita keskenään ruisjauhot ja sooda, lisää taikinaan. Nosta jäähtynyt taikina yöksi jääkaappiin tekeytymään.
Ota taikina pieni määrä kerrallaan ja kauli siitä runsaiden vehnäjauhojen kera ohut levy. Leikka levystä piparit muotilla.
Paista pellillinen kerrallaan (kiertoilmassa toki useampi) 200-asteisessa uunissa viitisen minuuttia. Tarkkaile paistoa, palamisen vaara on ilmeinen.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 13. luukku: Sydämiä joulukuuseen

Rakastan kaikkea pientä joulunäperrystä ja olen vuosien varrella askarellut niin paljon kuusenkoristeita, että oksat ei meinaa enää porvoolaismetsän puissa riittää. Me haetaan kuusi joka vuosi miehen suvun omasta pöpeliköstä. Tänä vuonna ei käyty merkkaamassa niitä etukäteen, mutta on sitä ennenkin rämmitty vyötärölle ulottuvassa lumessa ja kaiveltu kuusia esiin ennen kuin mieluinen on löytynyt.


Ommeltuun sydämeen tarvitset puuvillakangasta (vanha lanka käy hyvin), erilaisia nauhoja. Leikkaa kankaasta sydän ja nauhoista sopivia pätkiä sen mukaan miten ne haluat sydämelle asetella. Kiinnitä nauhat nuppineulalla ja ompele sydämen reunat siksakkia. Mulla on näissä kaksi kangasta päällekkäin, koristeesta tulee jämäkämpi, Ripustuslenkki on ommeltu kankaiden sisään.


Huopasydän valmistuu paksusta askarteluhuovasta, lasihelmistä ja siimasta. Tee ohuesta pahvista sydän kaava. Joku ryynipaketti keittiöstä on just sopivaa pahvia tällaiseen. Piirrä huovalla sydän kaavan mukaan ja leikkaa irti terävillä kangassaksilla. Tee siiman toiseen päähän solmu ja pujota toinen pää neulansilmään. Työnnä neula läpi sydämen kärjestä. Pujota siimaan lasihelmet ja sido ripustuslenkiksi.

Metallisydämet vaativat jo asteen verran enemmän kärsivällisyyttä ja varmaan vähän taitoakin. Leikkaa paksusta rautalangasta kaksi samanpituista pätkää ja väännä koukuiksi kuvan mukaan. Yhdistä kärkikaarteet ohuella rautalangalla. Ala kiertää ohutta lankaa paksumman ympärille, kahden kierteen jälkeen pujota ohueen lankaan helmi. Jatka näin koko paksumman rautalangan loppuun ja kummallekin sydämen puoliskolle. Kiinnitä paksut rautalangat sydämen keskikaarteesta helmikierteiden lopulla langalla. Kiinnitä ripustuslenkki.
Joo. Ymmärrän. Tätä on todella vaikea sanallistaa ilman kuvia. Ehkä kuvaan opastusvideon. Mutta näppärämpi näkee kyllä kuvan ja tämän ohjeen yhdistelmästä miten toimia. Jos ei jaksa väännellä kuin muutaman niin kannattaa ripustaa nämä vaikka ikkunaan, pari hassua hukkuu kuuseen helposti, varsinkin jos on muita koristeita.


torstai 12. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 12. luukku: Neulottu rätti

Puuvillalangasta neulottu rätti on ehdottomasti paras siivousliina. Se on kestävä, pestävä, erinomainen pyyhkimisominaisuuksiltaan ja mahdottoman helppo tehdä. Rätit ovat mahtavia välitöitä kun tekee mieli neuloa, mutta ei oikeen tiedä mitä eikä ole suunnitelmissa mitään suurempaa.





Lahjanakin tällainen itsetekoinen siivousväline on mainio, oheen vaan pullollinen ekologista yleispuhdistusainetta.

Rätti neulotaan aina oikein ja reunat viimeistellään virkkaamalla. Pelkkä kerros kiinteitä silmukoita toimii hyvin, useammalla kerroksella voi hakea jo vähän designmeininkiä.

Omaan käteeni istuu parhaiten pieni rätti, joten loin 35 silmukkaa nelosen puikoilla. Aina oikean kyllästyttäessä sopii neuloa myös helmeä taikka korinpohjaa. Bambukuidustahan näitä paljon tehdään, mutta se ei minuta ole lainkaan niin kestävää kuin puuvilla.


Lilly's Eco Clean on MAUn asiakas, mutta postaus ei ole varsinaisesti yhteistyössä tehty, aineen olemme kuitenkin saaneet.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 11. luukku: Virkattu hedelmäpussi







Omiin jouluherkkusuosikkeihini kuuluvat mandariinit ja punaposkiset jouluomenat. Itse olisin vähintään yhtä onnellinen mandariinipussin vastaanottaja kuin konvehtirasian, joten päätin toteuttaa unelmieni joulutuomisen itse. Heh. Virkkasin siis Salomonin solmuilla hedelmäpussin ja täytin sen mandariineilla. Samalla opin uuden, koukuttavan silmukan.


Alkuperäisohje kaavakuvan kanssa löytyy Virkun blogista. Pieniä muutoksia tein tuohon Virkun ohjeeseen.

Heidin hedelmäpussiversio Virkun sipulipussista:

Tee aloituslenkki kieputtamalla lankaa sormesi ympärille ja virkkaarenkaaseen 15 kiinteää silmukkaa (ks), yhdistä ensimmäinen ja viimeinen ks piilosilmukalla (ps).
1. krs: Virkkaa kaksi puolipylvästä jokaiseen ks:aan.
2. krs: *1 puolipylväs,  sitten 2 puolipylvästä samaan silmukkaan*, toista *-* kierros loppuun.
3. krs: *2 puolipylvästä, sitten 2 puolipylvästä samaan silmukkaan*, toista *-* kierros loppuun.
4.-5 krs: *1 puolipylväs jokaiseen silmukkaan*, toista *-*.
6. krs: *tee kaksi Salomonin solmua (yhden solmun leveys noin 1,5 cm), kiinnittä solmut piilosilmukalla joka neljänteen silmukkaan* Jatkoin tästä spiraalina eteenpäin 15 kerrosta, kerrosten vaihtuessa Salomonin solmu -pari kiinnittyy aina joka toiseen edellisen kierroksen solmukohtaan piilosilmukalla.
Pussin suu:
Kun pussi on haluamasi korkuinen,
1 krs.: *virkkaa 4 ketjusilmukkaa (kjs) ja liitä ketju piilosilmukalla joka toiseen Salomonin solmuun*,  toista *-* kierros loppuun.
2 krs.: Puolipylväs jokaiseen ketjusilmukkaan.
3 krs.: *2 pylvästä, 1 ketjusilmukka, jätä 1 silmukka väliin*, toista *-* kierros loppuun. (Tästä syntyy kuja pussin kiristävälle nyörille)
Nirkkoreunus: *3 ketjusilmukkaa, kiinnitys piilosilmukalla seuraavaan silmukkaan*, toista *-* kierros loppuun.

Pujota mieleinen nyöri, naru tai nauha "kiristyskujalle". Avot, hieno hedelmäpussi on valmis!

Seuraavan pussin pohjaan aion tehdä useamman lisäyskierroksen, nyt pussin pohja on vähän sumppu, vaikkei se toki käytössä haittaa. Pienempi kerrosmääräkin olisi riittänyt.
Jos Salomonin solmu ei ole tuttu, suosittelen lämmöllä videon katsomista aiheesta. En olisi itse ikinä onnistunut piirroskuvia katsomalla saamaan solmua aikaan... Hyvä video esimerkiksi tästä linkistä.

Lanka ja koukku: Väliä ei liene, kunhan lanka ja koukku täsmäävät toisiinsa. Itse käytin tummanharmaata Nallea tai 7 veljestä. Koukkuna 3. Ne kun sattuivat olemaan kädenulottuvilla ja olen tylsien värien ystävä. Aikaa tähän menee muutama tunti, riippuen kuinka nopeasti pääsee Salomonin solmuista jyvälle.

Mitä tykkäätte? Kelpaisiko tällainen joulutuominen vai kuitenkin ennemmin se suklaarasia?

tiistai 10. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 10. luukku: kynttilälyhty säilyketölkistä




Säilyketölkistä nakuteltu tuikkukuppi on ollut diy-listallani jo pari joulua, mutta nyt vasta uskaltauduin tarttua naulaan ja vasaraan. Enkä suinkaan siksi, että tällaisen tekeminen olisi jotenkin hankalaa tai mitenkään vaativaa vaan koska mulla tuppaa lähtemään tälläiset projektit aina lapasesta, innostun liikaa. Niin että sitä yhtenä päivänä huomaa nakutelleensa naulalla jo kolmatta iltaa sormet vereslihalla säilyketölkkiin jotain Leninin kasvokuvaa tai muuta yhtä järjetöntä. Lisäksi perfektionisti minussa herää herkästi tällaisten äärellä ja alkaa ärsyttää kun sydän ei ole symmetrinen..


Näitä varten tarvitaan säilyketölkki (sellainen, jossa on paperinen etiketti), naula ja vasara. Kuvion voi tölkkiin piirtää vesiliukoisella tussilla tai antaa vaan mennä fiilispohjalta. Naula asetetaan tölkille, tuetaan sormien väliin ja mäiskitään vasaralla kunnes naula menee tölkistä läpi. Tällä menetelmällä saisi tölkkiin ihan oikeasti siis ihan tosi hienoja juttuja, mutta kyllä yksinkertainen on joskus paras. Tölkki pitää tukea jotenkin, minä pidin sitä tuolilla polvien välissä.
Lahjaksi en tällaista ehkä antaisi yksinään, mutta erityisesti pihaa tai parveketta omaavalle ystävällä tuikkupussin oheen tämä olisi varsin ilahdutava.


Jotain kovin rentouttaaa oli näiden tekemisessä, suosittelen!

maanantai 9. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 9. luukku: Virkatut joulupallot

Tämän luukun piti pitää sisällään yltiöhienon kavalkaadin yksivärisiä ja kirjoneulottuja joulupalloja. Vaan ei sisällä. En onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta. Aina jäi reikä, joko puikonvaihdon tai lisäyksen kohdalle. Ja sitten tuli aikataulu vastaan ja oli siirryttävä vaihtoehto-beehen; virkattuihin versioihin joulupalloista. Hei hei sukkapuikot, hyvää joulua virkkuukoukku!

Tyytyväinen tulee olla näihinkin. Yksinkertaista, toimivaa, palloksi tunnistettavaa.







Virkatun pallon pohja:

Tee aloituslenkki ja virkkaa sinne 6 kiinteää silmukkaa (ks). Kiristä lenkki pieneksi.
2 krs: Jokaiseen silmukkaan 2 ks = kierroksen lopussa 12 s.
3 krs: *1 ks, seuraavaan silmukkaan 2 ks* (eli joka toiseen yksi ja joka toiseen 2 kiinteää silmukkaa = kierroksen lopussa 18 s.
4 krs: *2 ks, seuraavaan silmukkaan 2ks* (eli joka kolmanteen silmukkaan 2 kiinteää silmukkaa, muuten yksi kiinteä silmukka per silmukka) = kierroksen lopussa 24s.
5 krs: *3ks, seuraavaan silmukkaan 2 ks* (eli joka neljänteen silmukkaan 2 kiinteeä silmukkaa, muuten yksi kiinteä silmukka per silmukka) = 30 s.
6 krs: *4ks, seuraavaan silmukkaan 2ks* (eli joka viidenteen silmukkaan 2 kiinteää silmukkaa, muuten yksi kiinteä silmukka per silmukka) = 36 s.
Neulo 1 ks per silmukka, kunnes pallo on haluamasi korkuinen (mallipallot: valkoisessa kerroksia ilman lisäyksiä on 5 ja punaisessa 8).
Kavennuskerrokset noudattavat samaa logiikkaa kuin lisäyskerrokset, eli
kavennuskierros 1.: *4ks, virkkaan 2 yhteen* (eli neulo joka viides ja kuudes silmukka yhteen)
kavennuskierros 2.: *3ks, virkkaa 2 yhteen*
kavennuskierros 3.: *2ks, virkkaa 2 yhteen*
kavennukierros 4.: *1ks, virkkaa 2 yhteen*
Täytä pallo vanulla, käytä apuna virkkuukoukkua. Pallo kannattaa täyttää hyvin täyteen, jotta muoto on halutunlainen eli pyöreä.
kavennuskierros 4.: *2ks yhteen*
Jatka virkkaamalla ketjusilmukoilla ripustuslenkki. Lenkin voi toki tehdä toisesta väristä tai materiaalistakin, jolloin palloon saa uudenlaista eloa. Omenakoriste syntyisi samalla vaivalla, kun vaihtaisi punaisen pallon ylävaiheessa vihreän langan ja virkkaisi pienen lehden pallolle.
Päättele langanpää virkkaamalla se lenkin tyveen. Aloituslanganpää jää pallon sisään, joten sitä ei tarvitse päätellä erikseen.
Lenkki ei toki ole pakollinen, itse haaveilen isosta kulhosta punaisia ja valkoisia joulupalloja, jotka toimisivat pöytäkoristeena.


Siitä vaan valkkaamaan omat must jouluvärit ja virkkaamaan! Nämä pallot syntyivät noin 7 veljestä paksuisesta langasta koukulla numero 3. Yksi pallo syntyy kutakuinkin puolessa tunnissa.

Idean ohjeeseen sain Onnen omenia -blogin ohjeesta. Modasin sitä aloituksen ja lopetuksen kohdilla itselleni mieluisammaksi (lienee käsialasta ja tottumuksesta kiinni). Mikäli haluat raitoja palloosi, Onnen omenat auttaa asiassa. Itse jatkan harjoituksia. Ainakin haluan testata raidat ja kaksivärisyyden. Palataan niihin neulottuihin palloihin sitten ensi vuonna...

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 8. luukku: Virkattu ovikoriste




Oveen on mukavaa ripustaa kranssi tai joku muu jouluinen koriste jo joulukuun alkupuolella, tulee mukava jouluinen mieli kun avaa kotioven. Postinjakakan kannalta eletään siis mielenkiintoisia aikoja kun oviin ilmestyy koristukset, päivät ovat mielenkiintoisempia kun voi valita suosikkiaan joka rapussa, ehkä..
Idean tähän virkattuun ovikoristeeseen sain Attic24-blogista, käykääpä kurkkaamassa miten hienoja siellä on virkattu! Koriste on helppo ja nopeakin tehdä, vaikka kannattaa pitää mielessä, että pienenkin ympyrän kehän pituus on yllättävän iso.. Mittanauhaa ei tarvita, valitaan vain mieleiset langat ja virkataan ketjuja kunnes pituus on kranssin styrox-pohjan levyinen. Virkkasin kahdella värillä pylväitä kääntämättä työtä, näin jälki on tasaista. Päättelyn vaivaa ei myöskään kannata nähdä, sillä langanpätkät saa työnnettyä ompeleen alle, kerrosten alut kannattaa toki virkata mukaan. Styroxin kuorrute on valmis kun työn pituus riittää peittämään renkaan venyttämällä. Ompele sitten virkattu kaistale styroxin ympärille ja laita mieleinen ripustuslenkki, minä virkkasin ketjuilla narun.