Näytetään tekstit, joissa on tunniste maalla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maalla. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Raparperihommia osa 1: Curd ja muffinssit

Iloitsen kesäisin raparperistä enemmän kuin uusista perunoista. Intoilen ja suunnittelen, googlaan ja vaiheilen erilaisten raparperireseptien äärellä tuntikausia. Mitä sitä tekisi? Raparperi on siitä kiitollinen suosikkivihannes (juu, vihannes), että sen kilohinta ei päätä huimaa; melko usein sitä saa ihan ilmaiseksikin ystäviltä, jos ei omaa omaa raparperimaata. Minä omaan. Tai siis taloyhtiömme omaa ja HerraBeen sukutila omaa. Raparperiä siis piisaa kaikkiin herkkuhaaveisiin enemmän kuin tarpeeksi.

Raparperileivonta antoi odottaa itseään tänä vuonna pitkälle kesäkuuhun asti, kunnes viime viikonloppuna väänsin niistä superhyvät muffinsit. Resepti valikoitui mitä mökin kaapista löytyy -periaatteella. Varsin onnistuneesti, sanoisin. Taisin nimittän löytää uuden suosikin muffaripohjaksi. Hetkellisesti iski epätoivo, kun ainut maitotuote mökillä oli kermaviili, mutta sopiva resepti löytyi:

Raparperimuffinssit
5 dlvehnäjauhoja
2 tlleivinjauhetta
2,5 dlsokeria
1 rklkanelisokeria
-> nämä yhteen.
3munaa
1 dlöljyä
2 dlkermaviiliä
3 dlraparperia pieninä kuutioin
- nämä yhteen

Kuivat ja kosteat aineet sekaisin ja massa muffinssivuokiin. Uuni 200 asteeseen ja uunista riippuen paistoa 10-20 minuuttia.
Resepti on peräisin Kotilieden raparperiherkuista.


Muffinssit olivat hyviä. Mutta tein jotain vieläkin parempaa. Nimittäin elämäni ensimmäisen curdin, raparpericurdin. Senkin sisältöön vaikutti jääkaapin sisältö. Luovasti yhdistelin netissä olevia rhubarb curd -reseptejä yhteen ja lopputulos oli, noh, lähes täydellinen:

Heidin raparperi curd:

3 dl raparperia paloina
tilkka vettä
1 dl sokeria
3 munaa
n. 6 rkl voita

Keitä raparperit vähäisessä vedessä. Eli vettä kattilan pohjalla vain sen verran, että raparperi ei kärvähä kiinni. Vihanneksesta irtoaa nestettä itsessään. Kun raparperi on soseutunut, nosta pois liedeltä, (soseuta halutessasi vielä hienommaksi sauvasekottimella), lisää sokeri ja vatkaa munat joukkoon. Laita kattila takaisin liedelle ja sekoita tasaisesti ja kuumenna seos kiehumispisteeseen. Lisää lopuksi voi ja sekoita tasaiseksi. Jäähdytä, malta yön yli ja lusikoi!

Tuolla ohjeella tuli purkillinen curdia. Liian vähän. Seos säilyy viileässä pari viikkoa hyvänä, mikä ei ole ollenkaan liian lyhyt aika, koska herkku tulee nautittua hetkessä. Lusikalla purkista. Tai sivistyneemmin aamiaisjugurtin kanssa. Tai paahtoleivän päällä. Tai leivonnassa, esim. Pavlovassa tämä olisi huikea maku.

Seuraavalla kerralla laitan vähän vähemmän sokeria. Mutta näin sokkokokkina (en siis tosiaan oikein tiennyt, mitä olin edes tekemässä) tuote oli todella onnistunut.

Raparperireseptejä on hihassa vielä muutama, palataan niihin. Arkistoista löytyy viime kesältä törkeän hyvä, inkiväärinen raparpericrumbleresepti *klik*, jota aion tehdä tästä ikuisuuteen.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Suolaiset lettukestit: nokkos- ja porkkanalettuja

Olemme siippani kanssa innostuneet käyttämään villiyrttejä ruoanlaitossa. Hortailuharrastus omalla kohdallani on suhteellisen alkutekijöissään, mutta kummasti on suhde muuttunut parissa vuodessa nokkosiin ja voikukkiin, kun ne näkeekin herkkuina eikä pihan piinana. Lisäksi osaan turvallisesti kerätä (eli pistää poskeenikin) ketunleipiä ja koivunsilmuja. Eli kovin pitkällä ei tässä pihapiirin hyödyntämisessä ruokapöydässä olla, mutta into on kova!

Aloitimme maalaiskauden pääsiäisenä, jolloin käytimme ketunleipiä kesärullien täytteenä ja koristeena, ja HerraBee kiehautti herkullista nokkoskeittoa. Tänään päätin kantaa oman korteni rikkaruohojen tuhoamiseen paitsi kitkemällä kasvimaan, myös poimimalla pihan nokkosista ainekset lettutaikinaan. Taikinaa vaan tuli ajatuksissa tehdyksi niin paljon, että lopulta jaoin sen kahteen osaan ja lounaalla olikin melkoiset lettukestit: nokkos- JA porkkanalettuja.

Suolaisten lettujen hyvä taikinapohja:
5 dl kauramaitoa (maitoa kuin maitoa, itse käytin kauraa, joka on ruoanlaitossa lempparini)
3 dl jauhoja (tällä kertaa vehnäjauhoja)
-> nämä yhteen ja puoleksi tunniksi turpoamaan huoneenlämmössä
-> puolen tunnin kuluttua joukkoon
3 kananmunaa
pari tl suolaa
1,5 rkl rypsiöljyä

Tämän setin jaoin siis kahtia ja lisäsin munien, suolan ja öljyn lisäämisen yhteydessä:
Porkkanalettuihin: 2 keskisuurta porkkanaa raastettuna + valkopippuria
Nokkoslettuihin: noin 7dl höyrytettyä nokkosta (höyrytys: vesi kiehuvaksi ja huuhdellut nokkoset siivilässä kattilan päälle, kruunuksi kansi ja höyrytystä 5 minuuttia). Höyrytetyt nokkoset saksitaan pieneksi silpuksi (huom! kannattaa napsia muutama höyrytyksestä hyvin säilynyt yksilö sivuun ja koristella ainakin osa letuista kokonaisilla nokkosilla).

Paistamiseen tarvitaan voita. Paistoin porkkanaletut ensin, sillä luin jostain, että nokkonen on herkkä kuumuudelle ja nokkosletut pitäisi paistaa suhteellisen miedolla lämmöllä. Noh, en osaa paistaa lettuja miedolla lämmöllä ja eka pannullinen menee aina pieleen, joten minimoin riskit ja porkkanalätyt valmistuivat tällä kertaa ensin. 



Hyviä tuli, kaikki meni, vaikka ajatuksena oli, että tästä määrästä riittäisi lounas huomisellekin.



Itse sain nokkosen kauneimmin näkymään letussa lisäämällä sen paistamista odottavalle puolelle paistinpannulla. Selkosuomeksi: levitin taikinan pannulle, annoin sen hetken kiinteytyä, lisäsin nokkosenlehden raa'alle puolelle ja käänsin varovasti sopivaan aikaan paistumaan. Aika söpö, tykkään minä!