tiistai 31. joulukuuta 2013

Tervetuloa 2014!

Vuosi 2013 on ollut meille molemmin monella tapaa hieno ja ihmeellinen, täynnä uutta. Olemme tämän blogin lisäksi perustaneet yrityksen, MAUn. Olemme oppineet blogin myötä valtavasti lisää käsitöistä ja käsityöläisyydestä ja yrityksen myötä ennen kaikkea tuntemaan uusia mahtavia ihmisiä, joita haluamme myös kiittää luottamuksesta ja yhteistyöstä.
Vuosi 2014 alkaa muutolla ensimmäiseen omaan toimitilaan. Kaksi viimeistä päivää olemme juosseet kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla, suurimmat kalusteet alkavat olla hankittuina. Lupaamme esitellä sisustusprojektin etenemistä täällä, me ei tehdäkään ihan perinteistä offiisia vaan lähestymme tilaa enempi olohuoneena, jossa viihtyvät meidän lisäksi asiakkaat, perhe (erityisesti pienet koirat ja pienet lapset) sekä ystävät. Meillä tulee aina olemaan pannu kahvia tai teetä kuumana, ruusukupit on jo hankittuna, meillä saa piipahtaa lukemassa kivoja lehtiä ja vaikka tulla opettelemaan villasukan kantapään tekemistä.
Alla on muutama kuva eiliseltä kun tilassa ei ole vielä juuri mitään.

Ja hei, tervetuloa uusi vuosi 2014, ihanaa että olet ihan just täällä. Kiitos kaikille lukijoille uskollisuudesta, uudistuksia on luvassa, joten kannattaa lukea jatkossakin.

Hyvää uutta vuotta!





lauantai 28. joulukuuta 2013

Vielä kerran joulu

Rakastan joulua ja kärsin usein joulunjälkeisestä masennuksesta kun vuoden kaksi pisintä kuukautta alkavat. On edelleen pimeää, kylmää ja ankeaa eikä mitään mitä odottaa. Maaliskuussa sentään voi jo odottaa kevättä ja aurinkokin lämmittää sattuessaan paistamaan.
Tällä kertaa taisin potea masennukseni jo etukäteen kun minuun yleensä jo lokakuussa hiipivä joulumieli oli hukassa vielä muutama päivä ennen joulua. Lumen puutteesta ehkä johtui, väittävät (Facebook-kaverit). Pakkasin jo muutaman koristeenkin pois sen suurempaa ahdistusta tuntematta eikä ajatus joulukuusen riisumisesta kihauta kosteutta silmiin. Suhtaudun tyynesti halveksimaani uuden vuoden vouhotukseen, tällä kertaa minullakin on suunnitelmia ja odotuksia nimenomaan vuodelle 2014!
Joulua vietimme perheen kesken kotona, mutta tänä vuonna kutsuimme entuudestaan tuntemattomia vieraita joulunviettoon osallistuessamme Yhteismaan, Refugee Hospitality Clubin ja Suomi-Afrikka -yhdistysen liiton yhteistempaukseen "Kutsu jouluvieras kaukaa". Niinpä jouluaattoa meillä viettivät turvapaikanhakijat Kamerunista ja Norsunluurannikolta. Leivottiin pipareita, laitettiin ruokaa, syötiin ja seurattiin lapsen riemua paketteja avatessa, esikoiseni avasi kaikkien paketit. Tuntemattomien jouluvieraiden kutsuminen oli niin mukava ja avartava kokemus (todella monella tasolla) että meidän perhe esittänee jatkossa kutsuja erilaisiin tilanteisiin ja tilaisuuksiin. Pitää ottaa selvää miten toimii jos haluaisimme viedä jonkun turvapaikanhakijaperheen vaikkapa Korkeasaareen tai kutsua laskiasmäkeen. Jos kutsun esittäminen vaatii rohkeutta ja omalta mukavuusalueelta sivuun astumista, niin en oikein osaa kuvitellakaan kuinka rohkea täytyy olla kutsuun vastatessaan.
Ehkä joulufiiliksen hitaan ja myöhäisen heräämisen ansioksi voisi laskea, että joulu oli meillä tänä vuonna erityisen rento. Joulupöytä oli juuri riittävä, ruokaa ja ruokalajeja ei tällä kertaa nähty runsaudenpulaan saakka eikä niistä siten tarvitse keksiä uusi ruokalajeja vielä ensi vuoden puolellakin. Laatikot uskalsin ensimmäistä kertaa jättää kokonaan tekemättä ja uskallan suorastaan luvata, että kinkkua ei miellä jouluisin enää nähdä, luomulammas perii sen paikan joulupöydässä.
Alla kuvakooste joulusta 2013 olkaa hyvät.
















tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 24. luukku: Joulurauha

Nyt se on täällä. Joulu. Ja rauha. Kaikki tehtävissä oleva on tehty, tai jätetty tekemättä. Kaikki on juuri niin valmista kuin pitää. Rentouttavaa joulua kaikille!


maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 23. luukku: Mutakakku

Joku voi ihmetellä, miten mutakakku liittyy jouluun. Minäpä kerron: mutakakku sopii juhlaan kuin juhlaan. Se on verrattain helppotekoinen ja riittävän muunneltavissa. Tämän mutakakun maustaa jouluun sopivaksi inkivääri ja raastettu appelsiininkuori, seuraavalla kerralla voisi testata taikinaan vaikkapa kaardemummaa.



Tämän kakkupohjan reseptin mittasuhteet tarkistin Kinuskikissalta, jonka marenkikuorrutteisiin mutakakkuun pääsee tutustumaan tästä linkistä (kliks). Lisäsin kuiviin aineisiin noin teelusikallisen jauhettua inkivääriä ja yhden appelsiinin kuoren raastettuna.

Kakku nostetaan meillä joulupöytään viimeistään aattoiltana. Viimeistään siksi, että en malttaisi odottaa - ja toisaalta, miksei herkuttelua voisi aloittaa jo tänään? Tarjoan mutakakun turkkilaisen jugurtin ja vadelmien kanssa.


Kuvien värimaailma ja asettelu johtuu kuvausajankohdasta, joka on 2:40. Eli pientä joulukiirettä ilmassa... Mitenkä siellä, joko on valmista?

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 22. luukku: Lippunauha


Kuvioteippi on monikäyttöistä koristemateriaalia. Washi-teipistä syntyi hyvin vähällä vaivalla tuikkukipot vauvansosepurkeista kalenterin 7. luukkuun ja nyt punaisista erilaisista muoviteipeistä kokosin lippunauhan joulukuuseen.
Rahkeiden ja innostuksen riittäessä lippunauhaa voi teipata metritolkulla, mutta pienemmilläkin pätkillä saa joulukuuseen iloista punaista. Hetken pohdin jopa etten laittaisi kuuseen muuta kuin lippunauhaa, mutta ei se sitten käykään, kyllä pitää ottaa esiin kaikki muutkin koristeet, pelkästään lasipallojakin kun on useita kymmeniä.


Nauhaa varten tarvitaan ohutta (puuvilla)lankaa, kalastajanlanka on just hyvä, kuvioteippejä ja sakset. Leikkaat vaan teipistä pätkiä ja taitat ne langan ympärille. Viimeistele lipun muoto saksilla. Pitkää nauhaa varten lanka kannattaa pitää kerällä loppuun saakka.


lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 21. luukku: tee-se-itse-piparipurkki

Yksi kivoimmista joulutuomisista, joita olemme molemmat männäjouluina saaneet on ollut iso purkki, joka on sisältänyt kuivat aineet piparien tekemiseen itse. Purkeissa on näkynyt antajan mieltymykset ja mielikuvitus; Veera sai viime jouluna ainekset kolmen suklaan kekseihin, itse taas olen tehnyt toissa jouluna kummipojaltani saamistani aineksista ranskanpastillicookieita. Kolmea suklaata on purkissa nytkin, pastillit mukaan lukien.





Tee-se-itse-piparipurkissa yhdistyy moni joulun parhaiden lahjojen puoli: se on syötävää, sen saa itse tehdä, siitä on iloa pitkäksi aikaa, se on sievä. Tässä meidän tulkintamme:

4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 dl hienoa sokeria
1 dl ruokokidesokeria
1 dl kaakaojauhetta
100 g levy tummaa suklaata karkeasti rouhittuna
kourallinen (ranskan) piparminttupastilleja

Kasaa ainekset varovasti purkkiin kerroksittain. Lisää purkkiin käyttöohjeet. Tässä tapauksessa:
Kaada purkin aineet kulhoon ja sekoita. Lisää 150 pehmeää voita ja  kananmuna, sekoita tasaiseksi (käsin). Muotoile taikinasta palloja ja paista 180-asteisessa uunissa n. 12 minuuttia.




perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 17. luukku: Tuikkukupit vauvanruokapurkista


Vauvansosepurkit ovat äärimmäisen monikäyttöisiä ja sopivat uskomattoman moneen diy-projektiin materiaaliksi. Näin joulun alla varsinkin purkeista on vaikka minkälaiseen koristeeseen ja säilöntään. Mutta mutta, emme suosittele vauvattomille soseiden hankintaa vain askartelumielessä, laittakaa vaikka Facebookiin kysely. Aina jollain on vauva ja näitä purkkeja on meillä vauvallisilla kuulkaa riesaksi saakka vaikkei ne vauvan pääsääntöinen ravinto olekaan.

Askarsin purkeista helppoja tuikkukippoja, pieni sosepurkki on kokonsa puolesta täydellinen lämpökynttilälle. Tein yhteen ympäryksen puuvillalangasta virkkaamalla, ohuemmasta langasta saisi vielä hienomman kun kuvioinnille jäisi kunnolla tilaa. Kahteen muuhun käytin washi-teippiä. Erityisen nätti on tuo "lippusiima". Teippiaskartelu on sopivaa toimintaa lapsille, oma kaksivuotiaani oli tästä projektista erityisen innoissaan, teippiä kului. Kaikki teippi päätyi kuitenkin purkin sisäpintaan, joten siihen ei oikeen voinut kynttilää sytyttää. Muutenkin huolellisuutta kynttilöiden kanssa kanssa, erityisesti jos niiden välittömässä läheisyydessä on minkäänlaisia koristeita.
Teippikoristeista tuli niin kivat, että jatkan teipin, saksien ja purkkien parissa vielä toisenakin iltana.




Joulukalenterin 20. luukku: 3 x hillo

Hilloamiseen liittyy ajatus kuumasta keittiöstä, sormia polttavista purkeista, kiehuvista kansista, joka paikkaan leviävästä sokerista. Ja lopputuloksena purkkikaupalla samanmakuista hilloa, jota ei tee mieli maistella hillonkeiton jälkeen aikoihin, kun ihohuokoset tuntuvat täyttyneen sokeroiduista mansikoista ja puutarhamarjoista. Turhaan!

Keitimme joulupöytään kolme erilaista hilloa, kolmeen eri makuun. Aikaa meni tunti ja purkkeja tuli maltillisesti. Veera askarteli kauniit purkit uutukaisilla leimasimillaan Tiimarin valmiisiin etiketteihin. Kaunis ja maistuva jouluvieminen tai oman joulupöydän helmi syntyi stressittä. Tilkkujen jouluhillot 2013: päärynä-inkivääri, vadelma-limoncello ja sitruunainen appelsiini.






Käytimme hillo- ja marmeladisokeria, jota pistettiin sokeripaketin ohjeen mukaisesti. Keittoaika noin 15 minuuttia. Piltti- ja oliivipurkit kävivät uunissa ja purkitus hoitui vikkelästi, kun hilloja ei ollut litroittain. Yhteensä saimme aikaan kymmenkunta pilttipurkillista maistuvia hilloja.

Päärynä-inkiväärihilloon upposi 5 päärynää ja 5 sentin pätkä inkivääriä ohuina, tikkumaisina suikaleina, kattilan pohjalle muutama ruokalusikallinen vettä. Päärynät keitettiin isoina paloina ja muussattiin kypsinä muussinuijalla, jonka jälkeen keittoa jatkettiin vielä hetki. Inkivääri antaa makeaan hilloon todella hyvän piristeen. Tämä yhdistelmä sopii täydellisesti keksien ja tuhtien juustojen kaveriksi.

Vadelma-limoncellohilloon meni pussillinen pakastevadelmia ja vajaa desi limocelloa. Lopputuloksena sokerihiiren unelma. Lettujen ja vanlijajäätelön ehdoton kyytipoika.

Sitruunaiseen appelsiinihilloon pujahti 5 appelsiinia ja puolikas sitruuna. Hedelmistä puristettiin mehut ja lihat kattilaan, lisäksi yhden appelsiinin kuori suikaleina.
Tämä oli mahdollisesti paras appelsiinimarmelaadi/-hillo, jota kuunaan olemme maistaneet. Ruisleivän kanssa ehdoton.

torstai 19. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 19. luukku: Joulupullat

Pullakin kuuluu jouluun ja erityisesti tähä odotusaikaan. Sahramipullat ovat kai perinteisesti joulukuun 13. päivä, Lucian päivän herkku, mutta ovat erinomaisia myös kaikkina muina joulukuun (ja muidenkin kuukausien) päivinä.
Joulupullista tulee mieleen lapsuus. Pullia leivottiin ehkä aatonaattona, jokaiselle perheenjäsenelle leivottiin oma pullapoika/tyttö ja koiralle oma pullakoira. Lisäksi tehtiin tähtiä ja ässäpullia.
Pullataikinan tekeminen on erinomaisen helppoa, ohje löytyy jauhopussin kyljestä, sitä noudattamalla ei voi mennä vikaan. Joulupulliin tulee lisäksi pussillinen sahramia, joka liuotetaan maitoon. Sahrami antaa pullille ihanan keltaisen värin ja hedelmäisen maun. Tärkeää on tehokas ja huolellinen vaivaaminen, koneellakin menee 8-10 minuuttia, käsin vähintään sen 15 pitäisi jaksaa veivata. Vaiva kannattaa kun loputuloksena on unelmaisen kuohkeat ja pehmeät pullat.


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 18. luukku: Paperitähti

Päätin astua mukavuusalueeni ulkopuolelle ja paperiaskarrella joulukalenteriin tähden kierrätysmateriaalista.

 
Edellisestä askartelustani, siis sellaisesta, jonka pääraaka-aineet on paperi, liima ja sakset, on aikaa.  Itseasiassa, viimeksi olen leikannut, liimannut ja askarrelut edellisellä vuosituhannella. Idea tähän sesonginmukaiseen ikkunakoristeeseen tuli Kässämarttojen joulukalenterista. Ohjeet löytyvät täältä. Itse hain tykötarpeet lähikirjaston poistohyllystä. Uuden elämän paperitähtenä sai Suomen tilastollinen vuosi -opus, vuosimallia 2010.

Marttojen ohjeet olivat selkeät, jopa minä onnistuin. Okei, myönnän että aika monta suikaletta päätyi roskiinkin, ennen kuin hoksasin mitä olen liimaamassa ja millaisin etäisyyksin. Syy oli tekijässä, ei ohjeissa. Aivojumppa tuli tarpeeseen ja lopputulos on mielestäni oikein onnistunut. Teen lisääkin mieluusti. Tämä yksilö koristaa putkiremppaevakkoutemme tämän hetkistä kotia. Terveisiä siis Ameriikkaan; täällä paistaa aurinko ja tähti!




Uskokaa tai älkää, mutta elätin itseni edellisen vuosituhannen viimeiset vuodet vetämällä tyttökerhoja, joissa leivottiin ja askarreltiin... Taidot on ruosteessa, mutta innostuin tämän myötä taas verestämään niitä.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 16. luukku: Virkatut kukat


Terkkuja Turusta! Olen ollut täällä viettämässä talvilomaa. Luonnollisesti matkassa on ollut mukana käsityökassi, ja tavoitteena oli tehdä yhtä sun toista joulua ja joulukalenteria silmällä pitäen. Talvinen, jouluinenkin Turku vei niin mennessään, että käsityötavoitteet jäivät saavuttamatta. Muutaman kynttilämansettikukan sain tehdyksi:



Kukat on tehty Dropsin ohjeella, joka löytyy tämän linkin takaa.
Virkkaustyöt on aina helppo matkaseura. Mukaan tarvitsee vain koukun (3) ja langan (noin Nalle-vahvuista sekoitetta). Okei, mukana olisi ollut hyvä olla myös sakset ja neulakin, mutta ehtiihän työt sitten päättelemään kotonakin. Näiden kukkien on tarkoitus olla joulupöydässä kynttilämansetteina, mutta yhtälailla ne toimivat pakettikortteina tai pohjana rintarosseille tai muille assesoreille. Itse ajattelin tehdä joulupaketteihin tällä ohjeella heijastimia virkkaamalla kukat heijastinlangasta. Tämä mansettipohja on "perinteisempää" kukkakoristetta laajempi, joten uskon sen toimivan heijastimen tehtävässä perinteisempää tehokkaammin.

Aikaa yhteen kukkaan menee noin puoli tuntia, eli kotimatkalla Helsinkiin syntyy helposti ne kaksi puuttuvaa mansettia adventtikynttilöiden aluseksi.

Ja vielä tästä Turusta sen verran, että ah. Turku on valaistu niin kauniisti, joulutoreja ja -kauppoja on useampia ja turkulainen ravintolatarjonta vetää vertoja sille perinteisemmälle lähimatkakohteelleni, eli Tallinnalle. Tähän asti pidin Turkua vain kesäkaupunkina, mutta kyllä tänne kannattaa matkata kulttuurilomalle talvellakin!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 15. luukku: Joulumuffinit



Puolukoita, kinuskia, kanelia, ei millään voi olla huonoa eikä olekaan! Jouluiset tummat muffinit valmistuvat 20 minuutissa. Kiireisempi voi syödä ne ilman juustokuorrutettakin ja laiskempi voi tehdä pelkän kuorrutteen, toimii ainakin paahtoleivän päällä, vink. Näillä ilahduttaisin työkavereita joku ensi viikon pimeä aamu. Kyllä yhden kerran vuodessa jaksaa nousta puoli tuntia normaalia aiemmin ihan vain leipomisen tähden!
Ohjeesta löytyy spelttiä ja ruokokidesokeria, mutta ne ovat korvattavissa vehnäjauhoilla ja hienolla sokerilla. Sokerin osalta makueron huomaaminen vaatii neurottisuutta erityistä tarkkuutta, mutta speltin ja peruserikoisvehnän välillä on erittäin selkeä ero, hyviä kumpikin.
Koriste kuorrutteeseen syntyy leikkaamalla leivinpaperiin sydämenmuotoinen aukko, asettelemalla aukko muffinille ja sirottelemalla sille kanelia.

125 g voita sulatettuna
1 dl maustamatonta jugurttia
1 dl ruokokidesokeria
1 kananmuna
4 dl speltti
1 tl kanelia
1/2 tl neilikkaa
1 tl ruokasoodaa
1 dl pecanpähkinöitä karkeasti rikottuna, riittää kun käsillä vähän murskaa
1 dl jäisiä puolukoita

1 rasia maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl kinuskikastiketta

Sekoita voi, jugurtti, sokeri ja muna keskenään. Sekoita jauhot, mausteet, sooda ja pähkinät keskenään.
Yhdistä seokset nopeasti turhia sekoittelematta.
Kääntele joukkoon puolukat.
Vuoraa muffinipelti (12 holea) muffinivuoilla. Annostele taikina vuokiin ja paista 180-asteisessa uunissa 15-18 minuuttia.

 Sekoita keskenään juusto ja kinuskikastike ja levitä veitsellä jäähtyneille muffineille.



lauantai 14. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 14. luukku: Ruispiparit




Joulukalenterin sisältöä miettiessä ihan ensimmäisiä valintoja oli piparit. Niinkin tavallinen ja joulun alla jokapäiväinen asia vaan kuuluu blogijoulukalenteriin. Pientä twistiä pipareihin lähdimme hakemaan rukiista, ohje näihin(kin) on Kinuskikissalta. Ruis toi pipareihin kuituisen rakenteen ja haastavat kaulintaominaisuudet. Jäimme myöskin kaipaamaan hieman lisää mausteita. Ohje on alla kuten me sen tosiaan toteutimme, mutta ehkä pikkasen lisää kanelia ja inkivääriä siihen ensi kerralla laittaisimme.

Ruispiparit eivät valitettavasti ominaisuuksiltaan ja maultaan korvaa normipiparia, mutta olisivat oiva lisä jouluiselle juustotarjottimelle.


125 g voita
1 dl ruokokidesokeria
1 dl siirappia
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl pomeranssinkuorta
½ tl neilikkaa
1 kananmuna
noin 4 ½ dl ruisjauhoja
1 tl soodaa

Kiehauta voi, sokeri, siirappi ja mausteet. Anna seoksen hieman jäähtyä ja sekoita joukkoon kananmuna. Sekoita keskenään ruisjauhot ja sooda, lisää taikinaan. Nosta jäähtynyt taikina yöksi jääkaappiin tekeytymään.
Ota taikina pieni määrä kerrallaan ja kauli siitä runsaiden vehnäjauhojen kera ohut levy. Leikka levystä piparit muotilla.
Paista pellillinen kerrallaan (kiertoilmassa toki useampi) 200-asteisessa uunissa viitisen minuuttia. Tarkkaile paistoa, palamisen vaara on ilmeinen.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 13. luukku: Sydämiä joulukuuseen

Rakastan kaikkea pientä joulunäperrystä ja olen vuosien varrella askarellut niin paljon kuusenkoristeita, että oksat ei meinaa enää porvoolaismetsän puissa riittää. Me haetaan kuusi joka vuosi miehen suvun omasta pöpeliköstä. Tänä vuonna ei käyty merkkaamassa niitä etukäteen, mutta on sitä ennenkin rämmitty vyötärölle ulottuvassa lumessa ja kaiveltu kuusia esiin ennen kuin mieluinen on löytynyt.


Ommeltuun sydämeen tarvitset puuvillakangasta (vanha lanka käy hyvin), erilaisia nauhoja. Leikkaa kankaasta sydän ja nauhoista sopivia pätkiä sen mukaan miten ne haluat sydämelle asetella. Kiinnitä nauhat nuppineulalla ja ompele sydämen reunat siksakkia. Mulla on näissä kaksi kangasta päällekkäin, koristeesta tulee jämäkämpi, Ripustuslenkki on ommeltu kankaiden sisään.


Huopasydän valmistuu paksusta askarteluhuovasta, lasihelmistä ja siimasta. Tee ohuesta pahvista sydän kaava. Joku ryynipaketti keittiöstä on just sopivaa pahvia tällaiseen. Piirrä huovalla sydän kaavan mukaan ja leikkaa irti terävillä kangassaksilla. Tee siiman toiseen päähän solmu ja pujota toinen pää neulansilmään. Työnnä neula läpi sydämen kärjestä. Pujota siimaan lasihelmet ja sido ripustuslenkiksi.

Metallisydämet vaativat jo asteen verran enemmän kärsivällisyyttä ja varmaan vähän taitoakin. Leikkaa paksusta rautalangasta kaksi samanpituista pätkää ja väännä koukuiksi kuvan mukaan. Yhdistä kärkikaarteet ohuella rautalangalla. Ala kiertää ohutta lankaa paksumman ympärille, kahden kierteen jälkeen pujota ohueen lankaan helmi. Jatka näin koko paksumman rautalangan loppuun ja kummallekin sydämen puoliskolle. Kiinnitä paksut rautalangat sydämen keskikaarteesta helmikierteiden lopulla langalla. Kiinnitä ripustuslenkki.
Joo. Ymmärrän. Tätä on todella vaikea sanallistaa ilman kuvia. Ehkä kuvaan opastusvideon. Mutta näppärämpi näkee kyllä kuvan ja tämän ohjeen yhdistelmästä miten toimia. Jos ei jaksa väännellä kuin muutaman niin kannattaa ripustaa nämä vaikka ikkunaan, pari hassua hukkuu kuuseen helposti, varsinkin jos on muita koristeita.