Näytetään tekstit, joissa on tunniste kurssit ja koulutukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kurssit ja koulutukset. Näytä kaikki tekstit

torstai 13. helmikuuta 2014

Ompelukonekammo ja kuinka siitä selvittiin

Pelkään ompelukoneita. Jopa sitä ihanaa, omaa, jonka sain pyynnöstäni syntymäpäivälahjaksi melkein vuosi sitten. Sitä samaista, joka on edelleen paketissa, mutta niin rakas, että otin sen mukaan putkiremonttievakkoretkellekin.

On typerää omistaa mitään, mitä ei käytä. Meillä ei kotona ole loputtomia vuoria leipäkoneita ja käyttämättömiä vohvelirautoja. Mutta minulla on se ompelukone. Kone, jonka omistamisesta olen tavattoman ylpeä, vaikken sitä uskalla käyttää. Kone, jota varten olen ostanut useita kirjoja, hankkinut ja saanut lankoja ja saksia, hamstrannut kangastilkkuja, joilla harjoitella. Mutta tuossa se on paketissa. Nimittäin pelottaa avata paketti ja nostaa kone pöydälle. Siinä on puolainta, on poljinta, on pakkia, on siksakkia, on tikin leveyden säätävää painiketta. Kaikenlaista.
Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Ei voi pyytää lahjaa ja jättää sitä käyttämättä. Ei voi vain haluta oppia ompelemaan, on opeteltava ompelemaan.

Niinpä pyysin apua.

Opin aikanaan (vain pari vuotta sitten) neulomaan ja virkkaamaan Veeran avustuksella.  Learn from the masters, ajattelin minä ja tälläkin kertaa käännyin ystävän puoleen. Kuperkeikkakodin Pau on paras tietämäni (eli maailman paras) viirinauhojen tekijä. Niinpä alkeiskurssini ompelukoneen saloihin suoritettiin Kuperkeikkakodissa eräänä helmikuisena tiistai-iltana.

Mitä opin?
1. Kankaan leikkaaminen on vaikeaa. Viirinauhakolmioni olivat kaikki eri kokoisia, vaikka ne samasta mallista teinkin.
2. Saumuri pelastaa eriparisuudet.
3. En ole ikinäkoskaan käyttänyt saumuria aiemmin. Se on pelottava vehje, mutta haluan sellaisen heti itselleni.
4. Saumuria tarvitaan!
5. Saumuri on kuningatar.
6. Saumurissa on leikkuri, eli sen terää pitää varoa (varoin!).
7. Saumurissa on tosi monta lankaa. En koskaanikinä halua vaihtaa saumurin lankoja. En siis hanki saumuria.
8. Langan pujottaminen ompeluoneeseen on kuin pyörälläajo. Kun sen on kerran (joskus peruskoulussa) oppinut, sen osaa pakkotilanteessa jokainen (eli minäkin).
9. Hitaasti ompeleminen tekee rumempaa jälkeä kuin räikkösvauhdilla hurruttelu (täysin epäloogista, sanon minä).
10. Suoraan ompeleminen on vaikeaa, jos jännittää.
11. Ompeleminen on hauskaa, jos muistaa hengittää.

Saanko esitellä; ensimmäinen ompelukonetyöni peruskoulun jälkeen kännykkäkameroituna: VIIRINAUHA!










sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kierrätysaskartelua ja -ideoita Näprässä

Pääsin reilu viikko sitten työn puolesta tutustumaan Kierrätyskeskuksen toimintaan in action eli kierrokselle Espoon Nihtisillan Kiekkärin tiloihin. Yksi toteutunut unelma! Sai kurkkia ovien taakse, nähdä miten tavara liikkuu ja oleskelee kierrätystavaratalon takahuoneissa, miten polkupyöriä huolletaan, miten valtavat pinot kirjoja odottavat ostajiaan, miten ammattilainen arvioi taide- ja lasiesineitä, miten urheiluväline-expertti hinnoittelee oman osastonsa tuotteet, hylkää huonot ja pistää käyttökelpoiset kiertoon myymälän puolelle. Niin kiehtovaa! Kiinnostavaa oli huomata ja ymmärtää, kuinka Kierrätyskeskuksessa on oma "osastonsa", joka miettii, kuinka hyödytöntä materiaalia voitaisiin vielä käyttää kertaalleen uusiksi; risoja lampunvarjostimia riivitään pienemmiksi partikkeleiksi askartelua varten ja vaatteista kerätään nappeja ja solkia, käypiä osia, joille saa vielä uuden käyttötarkoituksen keksittyä.

Kierrätyskeskuksen toiminnassa käytettyä tavaraa hyödynnetään perin pohjin, jopa perinpohjaisemmin, mitä olin ajatellut. Tavaroita paitsi myydään ja annetaan eteenpäin (ilmaisosastot ovat oleellinen osa keskusten toimintaa) myös kunnostetaan ja hyödynnetään monipuolisesti. Osa korjataan käyttökuntoiseksi, tutuimpana esimerkkinä varmaan polkupyörät, jotka ovat yksi kysytyimmistä tuotteista Kiekkäreiden valikoimassa.

Itse käyn aina katsomassa lähikierrätyskeskukseni Kyläsaaren myymälän ja Plan B -tuotteiden valikoiman. Plan B -tuoteperheeseen kuuluu tuunattuja koruja, laukkuja, vaatteita sekä sisustustuotteita ja huonekaluja. Itse olen ostanut ja ihastellut etenkin retrohenkisiä hameita ja ostanut muun muassa neulatyynyjä, keittiöpyyhkeitä ja patakintaita. Kohtuuhintaista kierrätettyä kotimaista käsityötä. Täydellistä.

Nihtisillan kierroksen kiinnostavinta antia kuitenkin oli päästä testaamaan Kädentaitopalvelu Näprän toimintaa käytännössä! Näprän tavoitteena on "kannustaa kaikkia askartelusta ja käsitöistä kiinnostuneita käyttämään ekologisia materiaaleja ja tarvikkeita." Näprän toimintaan kuuluu kierrätetyn kädentaitomateriaalin myyminen, materiaalin eteenpäin jakelu sekä luovien kierrätysmateriaalipajojen järjestäminen. Kevään aikana Nihtsillan tiloissa järjestetään muun muassa Romusta koruksi -paja ja Farkun uusi elämä -paja. 

Minä sain mahdollisuuden osallistua Kirjan uusi elämä -pajaan. Työpajatilaan oli tuotu pinottain kauniskantisia, Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta (vinkvink) noudettuja kirjoja ja me osallistujat saimme valita muutamasta ideasta, miten kirjamme haluaisimme käyttää. Osassa ohjeista hyödynnettiin kansia, osassa sivuja, apua askarteluun sai Näprän henkilökunnalta. Itse päädyin tekemään MAUlle ovikoristeen kirjakansista:



Materiaaliksi valitsin Alice Lyttkensinkirjan "Taivaan mannaa" -kirjan kannet. Päälle liimasin muutaman samansävyisen kukan ja dymotin Veeran ja minun yrityken nimen. Kiinnitysnaruksi valitsin kultaisen narunpätkän, jonka virkkasin ketjusilmukoilla ja Salomonin solmuilla. Yksinkertainen, mutta minusta kiva. Ja mikä tärekintä, riittävän helppo kaltaiselleni askartelupelkääjälle. Kyllä musta vielä askartelija tulee, ugh!

- Heidi

tiistai 8. lokakuuta 2013

Tilkkuja on mukana Neulojien yössä

Loppukesästä annettu haaste neuloa mummoille ja papoille peittopaloja huipentuu perjantaina 18.10. lankakauppa Snurressa!

Järjestämme siellä osana Neulojien yötä vertaistukiteemaisen tapahtuman, jossa voi neuloa viimeiset tilkut ja luovuttaa meille jatkotoimitusta varten jo neulotut.
Aloittelemme klo 18 ja lopettelemme klo 21, lukijanamme ja ystävänämme olet tervetullut ihan koko illaksi taikka vain pistäytymään. Me leivomme jotain ihania herkkuja. Lankaostoksia voi tehdä koko illan.

Vertaistukea taas toivomme itsellemme ja toisille jaettavaksi keskeneräisten töiden loppuun saattamiseksi. Tule siis paikalle, tuo mukanasi keskeneräiset neulomuksesi, jaa niiden tarina kanssamme ja katsotaan porukalla saataisko nämä tekeleet onnellisesti loppuun. Vaihdetaan niitä vaikka keskenämme jos se auttaisi etenemisessä!




perjantai 13. syyskuuta 2013

MadeBy Helsinki


Helsingin Senaatintorin laidan vanhat kauppiastalot saavat lähivuosina kaikki uuden elämän Torikortteleina kun kauppiaiden lähdettyä kaupungin virastoina palvelleet rakennukset kunnostetaan pala palalta kaikkien kaupunkilaisten käyttöön. Bockin taloon Katariinankadulle on avattu uuden ajan käsityöläisyyden keskus, jossa kaupunkilaiset voivat ostaa käsityöläistuotteita ja osallistua työpajatoimintaan ja opetella tekemistä itse.


Tänä viikonloppuna Bockin talossa vietetään MadeBy Helsinki -osuuskunnan tilojen avajaisia. Avajaisviikonlopun ohjelma löytyy kätevimmin Facebookista, mielenkiintoisina ohjelmaa minusta ovat juurikin työpajat, joissa voi opetella uutta ja valmistaa kivoja pikkujuttuja itselle.

Torikortteleiden avautuminen kaikelle kansalle on erinomainen juttu. Vaikka kaikkea ei olekaan vielä entisöity, niin pääsee pienille tunnelmallisille sisäpihoille kurkistamaan jo nyt. Viime viikolla Katariinankadulla numerossa 3, melkeinpä Bockin taloa vastapäätä, vietetiin Huili-lehden julkkareita ja järestään kaikki vieraat ihastuivat talon sisäpihaan, moni tunsi riemua kun omasta kotikaupungista löytyy jotain itselle täysin uutta. Suosittelen retkeä Torikortteleihen, jos vaikka käsityödesign ei kiinnostaisikaan, löytyy kortteleista myös monta monituista muuta toimijaa, olutpanimosta joogasaliin.






tiistai 30. heinäkuuta 2013

Pärnun Maarja-Magdaleena Gild

Vietin kesälomani viime viikolla Viron länsirannikolla reissaten. Yksi kohokohdista oli vierailu Pärnussa Uus-kadulla sijaitsevassa, käsityöläiset yhteen kokoavassa Maarja-Magdaleena Gildissa. Rakennuksessa on toteutettu se, mihin Torikorttelit Helsingissä pyrkii; sieltä voi ostaa valmiita, valikoituja, laadukkaita käsin tehtyjä tuotteita, seurata käsityöläisten työtä sivusta tai osallistua itse tekemiseen ja oppia erilaisilla kursseilla ja työpajoissa.

Sää ei suosinut Pärnussa tällä kertaa, joten talon kiertäminen oli mitä mainiointa puuhaa!




Työhuoneisiin pääsi kurkkimaan sisään ja seuraamaan käsityöläisten taitoja. Itse ihastelin hetken aikaa muun muassa neulahuovuttamista. Joskus on PAKKO varata aikaa ja päästä itsekin tekemään. Homma toimi ilmeisesti niin, että talossa olevat käsityöläiset pitävät oviaan auki, mutta se ei ole kokoajan pakollista, eli työrauhakin suodaan pienyrittäjille. Osa yrittäjistä ryhtyi samoin tein esittelemään tekniikkaansa, osa puolestaan jatkoi keskittyneesti työtään ja antoi vierailijan tutustua työtilaansa omin päin.

Lumoavimpana pidin savea materiaalinaan käyttävän artesaanin työtilaa.





 Monenlaista käsityöläistä mahtui pelkästään kakkoskerrokseen.











Tuotteita sai ostaa tekijöiltä itseltään suoraan, minkä lisäksi katutasossa sijaitsi puoti, johon oli koottu paikallisten käsityöläisten tuotteita myös talon tekijöiden ulkopuolelta. Tässä muutamia tuotteita, joista itse inspiroiduin (ja joiden kuvat onnistuivat edes joltain osin).








Lisätietoja (englanniksi) Maarja-Magdaleena Gildistä löytyy tämän linkin takaa.

Palaan reissutunnelmiin lähiaikoina tarkemminkin. Tilkkujen, herkkujen ja langanpätkien Instagramista löytyy muutamia otoksia Latvia-Viro-matkani varrelta. (Tämä valokuvaus on yksi homma, jossa voisin petrata syksyn mittaan.) Instagramiin pyrimme laittamaan kuvia vastaantulevista inspiroivista jutuista, herkuista ja käsitöistä, laajalla skaalalla.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Vahinkoryijy tulilla

Vaikka tuossa Käsityön pikkujättiläisessä olisi noin kahdeksankymmentä oppimisen paikkaa ja mahdollisuutta, en voinut vastustaa kiusausta, kun sellainen vastaan tuli. Kotikaupunginosani Kumpulan Kylätilassa järjestettävälle ryijyompelukurssille tuli peruutuspaikka viime viikon lopussa, ja maanantaina sitten istuin oppimassa nukista ja sirkan sääristä. Viiden tunnin, eli kahden maanantai-illan kestävän kurssin vetää mainio Sanna Reinikainen Suomen Käsityön Ystävistä .

Miten ihanaa oli oppia täysin uusi tekniikka!

Oma 30x30 senttinen ryijyni tulee olemaan yksinkertainen, pelkistetty. Muut kurssilaiset piirsivät kunnianhimoisiakin kuvioita, itse piirsin oman kaavioni keskelle neliön ja aloin pistelemään neulalla pohjakankaasen. Saa nähdä millainen lopputuloksesta tulee, mutta uskaltaudun jo nyt suosittelemaan ryijyompelua kaikille, jotka haluavat käsitöitä tehdä. Se on enemmän teknistä toistoa ja aivojumppaa, kuin piperrystä. Käsialalla ei ole suunnatona merkitystä, kunhan noudattaa perustekniikkaa ja omaa kovat sormenpäät. Visuaalista silmää ja luovuutta ryijyissä pääsisi toteuttamaan lähes loputtomiin.

Tabula rasa ja työvälineet:
 

Valinnanvaraa ryijylangoille oli valtavasti. Langat ovat Suomen Käsityön Ystävien omaa tuotantoa, joka ymmärtääkseni on suunniteltu nimenomaan ryijyompeluun.

Itse päädyin tavoilleni uskollisena ruskean sävyihin. Huomaa piristyskeltainen!



 


Kahden tunnin lopputulos:
 

Kurssikaverinani oli Henkinen mummo.