MadeBy Helsinki

Helsingin Senaatintorin laidan vanhat kauppiastalot saavat lähivuosina kaikki uuden elämän Torikortteleina kun kauppiaiden lähdettyä kaupungin virastoina palvelleet rakennukset kunnostetaan pala palalta kaikkien kaupunkilaisten käyttöön. Bockin taloon Katariinankadulle on avattu uuden ajan käsityöläisyyden keskus, jossa kaupunkilaiset voivat ostaa käsityöläistuotteita ja osallistua työpajatoimintaan ja opetella tekemistä itse.

Tänä viikonloppuna Bockin talossa vietetään MadeBy Helsinki -osuuskunnan tilojen avajaisia. Avajaisviikonlopun ohjelma löytyy kätevimmin Facebookista, mielenkiintoisina ohjelmaa minusta ovat juurikin työpajat, joissa voi opetella uutta ja valmistaa kivoja pikkujuttuja itselle.

Torikortteleiden avautuminen kaikelle kansalle on erinomainen juttu. Vaikka kaikkea ei olekaan vielä entisöity, niin pääsee pienille tunnelmallisille sisäpihoille kurkistamaan jo nyt. Viime viikolla Katariinankadulla numerossa 3, melkeinpä Bockin taloa vastapäätä, vietetiin Huili-lehden julkkareita ja järestään kaikki vieraat ihastuivat talon sisäpihaan, moni tunsi riemua kun omasta kotikaupungista löytyy jotain itselle täysin uutta. Suosittelen retkeä Torikortteleihen, jos vaikka käsityödesign ei kiinnostaisikaan, löytyy kortteleista myös monta monituista muuta toimijaa, olutpanimosta joogasaliin.

Raportti Käsityökorttelista

Suomen käsityöyrittäjien yhteistyön tulos oli tänään kaikkien koettavissa Kampissa ja kun ensimmäinen Käsityökortteli otti haltuun Narinkkatorin. Nostan hattua kaikille yrittäjillä ja ihan erityisesti tapahtuman puuhanaiselle Susannalle, todella onnistunut, ihana lämmin myyjäistapahtuma! Itse sukelsin kojurivistöihin lapsineni hyvin pian korttelitapahtuman alkamisen jälkeen ja pienestä tihkusateesta huolimatta kaikilla kojuilla oli ruuhkaa. Lopulta päädyin käymään ostoksilla kolmeen otteeseen, söimme välissä lounasta Kampin keskuksessa ja jo pois lähdettyämme palasin vielä takaisin kun heti aamusta bongaamani harmaa kudottu sisustustyyny ei jättänyt mieltäni rauhaan.

Väenmäärästä päätellen tapahtumalle oli selkeästi tilausta, vaikka heti aamusta osaa myyjistä jännitti, Helsinki on kuulemma vaikea paikka kun tarjontaa tuotteista ja tapahtumista on paljon enemmän kuin pienemmillä paikkakunnilla. Narinkkatorin sijaintia sen sijaan kiiteltiin ja niin kiittelen minäkin, helppo tulla joka kolkasta ja esteetön kulku. 

Hienointa Käsityökorttelissa on yrittäjien yhteinen talkoohenkinen voimainponnistus, kortteli nousi Kamppiin ilman suurta taustaorganisaatiota tai rahallista tukea. Minä jään toivomaan, että käsityökortteli ei jää ainutkertaiseksi tapahtumaksi vaan järjestetään vuosittain ja vieläkin suuremmalla myyjämäärällä.

Olisin mieluusti ostanut enemmänkin kaikkea ihanaa, mutta budjettini paukkui jo alkumetreillä ja koitin pysyä käyttötavarassa. Käsityödesignin ostaminen tuntuu monellakin tapaa merkityksellisemmeltä kuin sarjatuotantotuotteen hankkiminen. Tue kotimaista pienyrittäjää!

Susannan työhuone

Käsityökorttelin primus motorin Susanna riepukioskilta tarttui mukaan kuinkas muutenkaan kuin käsinpainettuja bamburättejä. Toivon, että samalla kun minä kirjoitan tätä kotona viinilasin äärellä, on Susanna jossain erittäin ansaitulla lasillisella!

Nerokas lorupussukka

Olen ihan juuri vasta vanhemman lapseni aloitettua päiväkodissä törmännyt laulupussiin. Niinkin yksinkertainen idea kuin pussillinen kuvallisia kortteja laulunsanoin tuntuu saavan lapsen kuin lapsen istumaan keskittyneenä patjalla pienen ikuisuuden. Teelikamenttenin myy vastaavia lorupusseja. Pidän kovasti riimittelystä, joten ostin kotiin pussin ja se osoittautuikin hitiksi ensimmäisessä testikäytössä. Kortteja voi ostaa vaikka teelikamenttenin verkkosivulta lisää tai niitä voi tehdä itsekin.

Edelläni asioinut henkilö osti hiuspinnejä ja kertoi niiden tulevan lasten joulukalentereihin. No kyllä minäkin! Enää pitäisi malttaa odottaa joulukuuhun, että saadaan pinnit käyttöön.

(Iski muuten samalla orastava joulukalenteristressi, viime vuonna yllätyskalenterin hitti oli rusinat, niitä paljastui luukuista joka aamu, mutta tänä vuonna se ei ehkä mene enää läpi. Ja sitten pitäisi tehdä muutama yllätyskalenteri. Ja tokihan blogissakin pitää sellainen olla, joten ideoiminen pitää aloittaa nyt!)

Talvihattu

Suloisen hatun kangas on vanha verho. Jenni JJ. tekee ihania lastenvaatteita kotimaisista materiaaleista ja etsii muuten kotimaista puuvillakankaan tuottajaa. Jos tiedät sellaisen niin vinkkaa heti Jennille. Joillekin Jennin mallinukke oli tapahtuman hitti.

Alpakan uusi elämä

Belovedin kojulla teetin MAUlle ihka oman kakkulapion. Vanhat eripariset alpakkalusikat saavat uuden elämän mm. nimikoituina paperiveitsinä, korvakoruina ja avaimenperinä.

Harmaata trikookudetta

Tyllin tyynyn takia palasin Käsityökortteliin vielä pienen matkan päästäkin. Tyyny jäi mieleeni kummittelemaan etenkin kun oma yritykseni harmaan trikookuteen neulomisesta tyynynpäälliseksi ei vaikuta kovinkaan lupaavalta. 

MAUjääkaappimagneetti

Royal B*tch Craft Shopista oli ihan pakko saada viisi pientä puista hartsipinnoitettua magneettia jatkamaan MAUkuvien sarjaa.

Loput Käsityökorttelin myyjät löytyvät listattuna yhteystietoineen tapahtuman Facebook-sivulta.

Kampista käsityökortteli

Ensi lauantaina (31.8.) Helsingin Kampin Narinkkatorille nousee jotain, joka on syntynyt intohimosta, oman juttuun uskomisesta, halusta ja uskalluksesta, rohkeudesta toteuttaa oma, isoltakin tuntuva idea.

Arvostan.

Lisäksi se on ryhmätyön tulos ja talkoohengen voimain näyte.

Arvostan.

Se tuo kotimaista (pien)osaamista esiin. Kotimaista käsityötä, kotimaista työtä.

Arvostan.


Kyseessä on siis Ihan oikeiden käsityöyrittäjien markkinat, jossa tuotteitaan on esittelemässä ja myymässä Suomen käsityöyrittäjät -ryhmän jäsenyrityksiä eri puolilta Suomea. Pidän Kampin käsityökortteli -tapahtumasta paljon jo ennakkoon, vaikken tiedä, mitä lopputuleman pitää. Pidän siitä, että käsityöyrittäjät ovat puutteen havaittuaan, tarttuneet toimeen, lyöneet hynttyyt yhteen ja alkaneet rakentamaan omannäköistään tapahtumaa, myyntipaikkaa, jonka kaikki allekirjoittavat ja joka näyttää omalta. Juuri näin! Turha juputus pois ja toimeen. Lopputuloksena on jotain, mistä (me) kaikki käsitöistä kiinnostuneet ja käsityöläisyyttä arvostavat voimme nauttia.

Ajantasaisin lista tapahtuman sisällöstä ja myyjistä löytyy Käsityökorttelin Facebook-ryhmästä.
Itse innostuin tapahtumasta enemmän luettuani tämän Susannan Työhuoneen kirjoituksen. Tässä ei olekaan kysymys tusinamarkkinoista, vaan sydämellä suunnitellusta kokonaisuudesta.

Menovinkki: työpajoihin Tehtaalle!

© Sami Mannerheimo

© Sami Mannerheimo

© Sami Mannerheimo

© Sami Mannerheimo

Tänä viikonloppuna, 4.-5. toukokuuta, Helsingin Kaapelitehdas on Kierrätystehdas. Tapahtuma on omiaan kaikille värkkääjille, tuunaajille, käsityöharrastajille, jotka haluavat imeä ideoita ekologiseen tekemiseensä. Aiempina vuosina olen ostanut sieltä ihania koruja, juonut hyvää kahvia ja saanut käytännönvinkkejä omiin tekeleisiini ihan konkreettisen ohjauksen muodossa työpajoissa.

Ja ohjelman selailu osoittaa, että konsepti on pysynyt samana ja tarjolla on luomuherkkuja sekä kotimaisia, kestävään kehitykseen uskovia käsityöläisiä "Kauppatorilla". Kauppatorin koko tarjonta löytyy täältä.

Työpajojen tarjonta on huikea! Ihana Paloni järjestää Kierrätystehtaalla molempina päivinä kolme pajaa; First Crush kierrätysnahka-avaimenperätyöpajan, Ainokaisen pitsikorutyöpajan sekä Molla Mills kettinginvirkkuutyöpajan. Kiinnostaisi kaikki! Varusteleka pitää Tehtaalla Trashion Boot Campin Outi Pyyn johdolla, Kierrätyskeskuksella on kravattien tuunauspaja. Nikkarointipajassa opastetaan linnunpöntön tekemiseen. Näiden lisäksi moni muukin toimija opettaa helppoja tuunaustaikojaan, kaikkien pajojen tiedot löytyy täältä.

Ilmastoinfo, jonka tarkoituksena on auttaa kaupunkilaisia pienentämään hiilijalanjälkeään arjen ilmastoteoilla, kokoaa toista kertaa Energiatehdas-osion Kierrätystehtaalle. Energiatehtaan teemana on tänä vuonna energiatehokkuus sekä ruokahävikin pienentäminen. Tuo ruokahävikin vähentäminen on muuten varsin lähellä sekä minun että Veeran sydäntä. Veeran tuotoksia ruokabloggaajien mainiossa Hävikistä herkuksi -projektissa voi vilkuilla Prinsessakeittiön puolella. Energiatehtaan ohjelma löytyy täältä.

Kierrätystehtaalla iso lompsa ja laukku ovat näppärät, koska kaikkea ihanaa on niin vietävästi, mutta raha ei ole pakollinen, sillä konseptiin kuuluu "Ilmaistori". Tämä tori toimii "tuo ja vie" -periaatteella, eli sinne voi kiikuttaa itselle tarpeettomia tekstiilejä, levyjä, kirjoja, lehtiä, pelejä, leffoja, lasten tavaroita, käsin kannettavia huonekaluja ja niin edelleen ja ottaa mukaansa itselle tarpeellista tai muutoin houkuttelevaa. Tarkemmat ohjeet täältä.

Kierrätystehtaalla kaikkein tarpeellisinta lienee siis aika ja ideoita vastaanottava mieli!

Oma viikonloppuni menee tällä kertaa Kierrätystehtaan sijaan tämän harrastuksen parissa:


Tykkään!

Käsityöläisten kaupunki

Torikorttelit. Ihana sana.
Uusi vanha kaupunki. Ihana ajatus.
Uutta kaupunkia ei rakenneta eikä eletä ilman kaupunkilaisia, joten kaikilla on mahdollisuus osallistua, ideoida, ehdottaa. Ihana toimintafilosofia.

Kuva: torikorttelit.fi

Paljon ihanuutta on suunnitelmissa Helsingin Senaatintorin ja Kauppatorin välikaduilla sijaitseviin Torikortteleihin. Talot ovat upeita, kulmat historiallisen kauniita ja rauhallisia, nurkan takana meri ja torin humina, vieressä ratikkapysäkit, kävelymatkan päässä kaupungin ydin ja sen tarjonta. Ja mikä ihaninta: Torikorttelit on kaavailtu käsityön ystävien omaksi alueeksi! Ja vieläpä kaupunkilaisten omaksi paikaksi, jossa oppia käsillä tekemistä, ei vain ikuisiksi joulumarkkinoiksi, joista turistit voivat tehdä tuliaisostoksensa.

"Yhdessä tekeminen on kasvava kulttuurisuuntaus. Meillä on myös valtava määrä kiinnostavia käsityöläisiä ja alan harrastajia Suomessa. Voisiko Bockin Talosta kehittyä Torikortteleiden tuella luonteva ja innostava paikka koota nämä asiat saman katon alle?" näin mietiskelee "toripäällikkö" Peggy Bauer blogissaan. Toivon kovasti, että voisi!

Bockin talossa pidettiin eilen avoimien ovien päivä, jossa kiinnostuneet saivat käydä kurkkimassa ja haistelemassa talon tunnelmaa ja tulevaisuuden suunnitelmia. Olin tonttuna paikalla. Olisipa ihanaa, jos toripäällikön visiot toteutuisivat. Helsingistä puuttuu paikka, jossa käsityöihmiset voivat kohdata, siis ammattilaiset ja harrastajat, villasukkamartat ja designtuunaajat*, tasavertaisesti, toinen toistaan ruokkien. Toki kaupungissa on pilvin pimein kursseja ja sesongittain käsityömarkkinoita, mutta ei aktiivisia, tutuksi tulevia/olevia paikkoja, joiden toimintaa seurata, ja joihin piipahtaa tuosta noin vaan tutkailemaan. Matalan kynnyksen paikka käsitöille, otan sinut avosylin vastaan! Enkä usko, että olen yksin.

Entistä kiinnostavamman hommasta tekee se, että nyt on käynnissä avoin haku kaikille käsityöalan yrittäjille. Kuka hyvänsä voi lähettää ehdotuksensa Torikortteleihin ja hakea mukaan toimintaan. Lisätietoja löytyy Torikortteleiden sivuilta. Tämän päivän Hesarissa on myös iso juttu aiheesta (HS 9.4. kaupunki-osio). Harmittavaa on, että Bockin talon projektia leimaa Kiseleffin talon epäonnistuminen. Tosin en ymmärrä, miksei sitäkin voisi samalla kertaa pyyhkäistä uuteen, kaupunkilaisia palvelevaan uskoon. HYVÄ TORIKORTTELIT, odotukseni ovat korkealla.

Heidi


P.S. Mitä ajatuksia tämä projekti herättää muissa käsityöihmisissä, ammattilaisissa tai harrastajissa? Alkaako sormia kutittamaan innostuksesta? Itse ainakin visioin itseni jo oppimassa jotain uutta tekniikkaa (ehkäpä apuja tähän Pikkujättiläis-projektiin tai vaikka mosaiikkikurssilla, joka kiinnostaisi myös...) Bockin kauniissa miljöössä. Kurssin jälkeen istahtaisin kortteleiden sisäpihoille kaavaillulle terassille lasilliselle. Ja olisin hyvin, hyvin onnellinen.


*yhden naisen mielikuvagallupini tuloksena olen huomannut, että käsityöharrastajista on neljä prototyyppiä. 1) mummojen hommaa eli harmaita villasukkia ja huonosti istuvia -paitoja 2) "hippien hommaa" eli batiikkivärjäystä, luonnonväreillä värjättyä pellavaa ja huovuttamista 3) kotiäitien piperrystä eli lasten kanssa askartelua, jota muiden on pakko väkinäisesti ihastella 4) ylitrendikästä tuunausta, jossa yli-ihmiset loihtivat risoista farkuista, jätesäkistä ja hakaneuloista Oscar-gaala kelpoisen iltapuvun. Jatkanpa tästä aiheesta joskus toiste.