Näytetään tekstit, joissa on tunniste neulonta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neulonta. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Siksak-raitahuivi

Vähän yli vuotta, satakolme raitaa ja 216 pääteltyä lankaa myöhemmin se on valmis! Kesähuivi nimittäin. Ja säiden puolesta se valmistuikin hyytävään tarpeeseen.
Ja kun seuraavan kerran keksin tehdä huivin, jossa käytetään yli kahta väriä ja väri vaihtuu neljän kerroksen välein, niin voiko joku ystävällisesti muistuttaa mua tästä päättelyprojektista? Ellei niitä lankoja sitten pidä vedellä nurjalle puolelle, pääsee aika tavalla helpommalla kun ei tartte niin pikkutarkasti nyhertää.
Tykkään tosi paljon tehdä raitaa koska siinä ei pääse työn edetessä kyllästymään ja tuntuu ihan kuin se valmistuisi nopeammin. Lisäksi lopputulos on (erityisesti tässä huivissa) varsin viehättävä. Tätä oli muutenkin todella kiva neuloa, ohje on Suuri käsityö -lehdestä jostain keväältä 2013 jos en nyt ihan väärin muista ja nimetty missonihuiviksi siinä. Ja missoniraidassahan on ilman muuta idea, että usein vaihtuu väri.
Huivi on ollut nyt käytössä muutaman päivän eikä se ole juuri venynyt pituuttakaan toisin kuin hieman pelkäsin. Kamera ja tietokone eivät suostu yhteistyöhön keskenään, joten mennään näillä jo viikonloppuna Instagramissa julkaistuilla kuvilla. Huivista löytyy linkin takaa hyviä kuvia huhtikuulta kun ekan kerran manailin tällä blogissa päättelyurakkaani.



torstai 24. huhtikuuta 2014

Päättelyhommia

Viime kesäksi aiottu puuvillainen siksakraitainen kesäkaulaliina otti aika tasan vuosi sitten, juurikin näinä huhtikuun viimeisinä päivänä, hyvää spurttia, kun jouduin sairaalapetiin pariksi viikoksi. Palasin siltä reissulta mukanani pienoinen keskosvauva eikä huivi nyt ihan kesäksi valmistunut. Mutta kesä tulee joka vuosi! 
Vaikka ulkona onkin jo aika ajoin kovin kesäiset kelin niin kesähän alkaa oikeasti vasta yli kuukauden päästä. Minulla on siis vielä hyvin aikaa saada pääteltyä kaikki nuo miljaardi ja satatuhatta lankaa.
Päättelijänä olen nopea ja suuripiirteinen, mutta tällaisen huivin tapauksessa pitää olla huolellinen ja pikkutarkka, jotta saa lopputuloksesta mahdollisimman huomaamattoman. Tänään kokoontuu neulontakerho, otan mukaani vain huivin ja neulan ja olen ahkera.




keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Sikinsokin-tossut neljällä puikolla

Tossutehtaalta tervehdys! Täällä hommat etenee letkeästi. Yksikään vieras ei vielä ole jäänyt toimistolla tossuitta, mutta 11 pariin on vielä jokunen tossu matkaa.

Viime viikolla valmistui oranssinen pari, jonka pintaa koristavat "pikkukierrot sikinsokin". Ohje kiertojen tekemiseen löytyy Kotolivingistä *klik*. Jälleen kerran opin uutta; en ole aiemmin tehnyt kiertoja tai palmikoita, siis pintaa, joka teoriassa kaipailee apupuikkoa. Nämä Kotolivingin pikkukierrot eivät palmikkopuikkoa ohjeen mukaan vaatineet, sillä kierto syntyi kahden silmukan nostamisesta joko työn eteen tai taakse. En tiedä, olisiko apupuikko kuitenkin nopeuttanut toimintaa, meni aika nyhräämiseksi, kun yritin töppösormissani kahta silmukkaa pidellä ja toisia neuloa..

Nämä oranssit tossut tein 32 silmukalla, kuten Novitan tossuohjeessa *klik*. Tämä siksi, että aiemmat, 36-silmukalla tehdyt tossut ovat olleet vähän turhan väljiä omaan käyttööni, vaikka sukkaosan pituutta olenkin muunnellut mieleni mukaan sopivaksi tekeillä olevaan kuvioon. Tossujen sisään on mahtunut sukka, villasukka ja oikeastaan toinenkin villasukka. Omaan 37-kokoiseen jalkaani ne ovat olleet auttamatta liian suuria. Vieläkin tiivistämisen varaa olisi, mutta nyt tossu tuntuu tossulta omassakin jalassa.

Ohje lyhykäisyydessään: loin 32 silmukkaa, neuloin 28 kierrosta aina oikein kahdella sukkapuikolla ja suljettua neuletta = sukkaosaa varten lisäsin kolmannen puikon. 1. ja 3. puikolla oli 11 silmukkaa, loput 20 kulkivat sileänä neuleena kakkospuikolla. Tämä jako noudatti Kotolivingin kuvio-ohjetta. Kavennukset tehtiin kahden kuviokokonaisuuden jälkeen joka kierroksella ja aina yhteen neuloen. Kun 1 ja 3 puikon silmukat loppuivat vedin langan jäljelle jääneiden silmukoiden läpi. Ei ehkä oikeaoppista, mutta vallan asiansa ajavat tossukat tulivat.



Tässä huomasin sellaisen, että värillä ON väliä. Tällainen peruskoulun käsityötunneilta tuttu oranssi "peruslanka" ei varsinaisesti houkutellut neulomaan, joten näinkin pienen työn tekemiseen meni pitkään. En ole lankahifistelijä, mielestäni peruslangat ovat parhaita tiettyihin töihin. Aina ei tarvitse olla silkkistä alpakkaa, Isoveli ajaa asiansa monesti. Mutta värillä on väliä! Jatkossa siis valitsen Isoveljistä itseäni oikeasti miellyttävät värit, enkä yritä saada aikaan mahdollisimman laajaa värisuoraa. Nämäkin tossut siis neulottiin Novitan Isoveli-langasta puikoilla numero 5.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Tähkätossut

Tossuprojekti etenee! Kolmantena parina puikoilta valmistui tähkäkuvioidut tossut.
Välttelen usein tekniikkaa, jossa on paljon langankiertoja ja kavennuksia ja lisäyksiä eli töitä, joiden lopputuloksena olisi "reikiä", siis kaunis, elävä pinta. Taustalla on niinkin käytännönläheinen ongelma, kuin että minua hirvittää monimutkaisten virheiden purkaminen. Tai työn pilaaminen virheellä, joka ei ole purettavissa. Tai koko työn purkaminen, kun on tehnyt virheen, jonka kanssa ei voi elää. Nykyisin en pelkää enää oikeiden ja nurjien silmukoiden karkaamista puikolta, vaan suhtaudun silmukanpakoihin vain osana neulontaa, mutta näille hybrideille en yksinkertaisesti osaa tehdä mitään. Tämän huomasin tehdessäni itselleni muhkean villahuivin patenttineuleella. Jätin virheet suosiolla työhön enkä edes miettinyt, miten olisin voinut ne korjata. Miten? Voiko patenttia purkaa? Onko tämä sellainen tekemällä oppii ja harjoitus tekee mestarin -tyyppinen tilanne?

Tämä tossuprojekti on jo näin alkutekijöissään osoittautunut todella hyödylliseksi oppimisen kannalta. Uusia juttuja sopivan kokoisessa paketissa. Tossut valmistuu muutamassa tunnissa ja tyhmempikin kokeilu on suhteellisen nopeasti takanapäin.

Näitä tähkäpäitä oli kiva neuloa, mutta ihan edukseen tämä tossun muoto ja lanka eivät itse kuviolle ole. Kannattaa siis siinäkin mielessä käydä kurkkimassa Kotolivingin alkuperäinen tilkkuohje, jossa kuvio tulee kauniimmin esiin. Sukanvarret taidan tehdä tällä tekniikalla pikapuoliin, tykkäsin.




Lankana jälleen Novitan Isoveli, puikot vitoset (teen koko tossun sukkapuikoilla) ja silmukoita aluksi 36. Tähkäkuvio toistuu 7 kertaa tossuissa. Reikäneulos on niin joustavaa, että tossu on jälleen reippaan kokoinen, eli juurikin sisätossuksi toimiva.

Ja hei, muistakaa osallistua arvontaan!

torstai 30. tammikuuta 2014

Pallerotossut

Toinen valmis pari tossuja toimistolla! Veera nappasi nämä vihreät pallerotossut heti käyttöön, näihin nimittäin mahtuu sukka+villasukka-yhdistelmä helposti sisään. Lämmintä!

Tossuprojektin ideana on testata minulle uusia neulontatapoja, joihin ideoita ja ohjeita ammennan nyt alkuun ainakin Kotolovingin Satunnaiset sankarit -projektista. Pallero-ohje tästä linkistä (klik).

Tässä ihka ensimmäinen pallerotyöni:



Pallerot syntyivät pienellä kivulla. Niiden tekeminen oli mukavaa, mutta käsialani on (huomaan nyt) sen verran tiukka, että lisäyksien muuttaminen yhdeksi silmukaksi vaati sorminäppäryyttä ja jippostelua. Osa palleroista jäi myös työn nurjalle puolelle, josta niitä sitten viimeistelyssä pullauttelin etupuolelle, kuten asiaan kuului. Mutta hyvät tuli lopulta. Vihreään väriinkin tykästyin, vaikka se tuntui aluksi turhan ärhäkältä, oma makuni kun on pitkälti murrettuihin ja ilottomiin sävyihin kallellaan.

Tossut tehtiin jälleen 36 silmukan koossa, Novitan Isoveljestä, vitosen puikoilla. Silmukoiden määrän vaihdan jossain kohtaa, jotta saan pienempiäkin tossukoita aikaan, mutta Isoveikkaa ja vitosia en taida vaihtaa, niin näppärä pari ne on tässä projektissa.

maanantai 27. tammikuuta 2014

11 tossua -projekti ja tähtitossut

Yrityksemme MAU muutti vuoden vaihteessa omaan ensimmäiseen toimitilaansa. Muuttotohinoista ollaan jonkin verran raportoitu Instagramin puolella (klikklik, siellä on ihania kuvia ja hyviä hetkiä muutoinkin taltioituna) ja tullaan raportoimaan enemmän ja lähemmin, kunhan tavarat asettuu paikoilleen (eli kunhan vuokranantajan omaisuus antaa tilaa meidän omaisuudelle kokonaisvaltaisesti). Sen voi sanoa jo nyt, että meidän toimisto on ihana, kodikas, värikäs ja 90% kierrätetty - eli meidän näköinen ja oloinen, vaikkakin vielä alkutekijöissään!


Ainut miinus-puoli MAUn pesässä on, että siellä on kyl-mä. Jäätävä.
Siispä piti kaivaa kutimet esiin ja alkaa puurtamaan vieraille varpaiden lämmikkeitä. Ei ongelma! Sillä! Kudottuani Tilkkujen joulukalenteria varten kotitossut Jonna Hietalan Kerällä-kirjan oppien mukaan, tiesin löytäneeni oivan "välipalakäsityön". Tossuista tuli hienot ja ne oli nopeat tehdä. Toisaalta, kyllästyn nopeasti ja toimistolle tossuja tarvitaan 11 paria. Ihan vaan väriä vaihtamalla mielenkiintoni ei pysy yllä. Niinpä päätin hyödyntää tämän tossuprojektin ja opetella uuden tekniikan aina uuden tossuparin kohdalla. Oppaana ainakin näin alkuun toimii Kotolivingin viime vuonna toteuttaman Satunnaiset sankarit -tilkkuprojektin mallit. Tässä ensimmäinen pari: punaiset tähtitossut!






















Loin tossuja varten 36 silmukkaa ja neuloin 18 kierrosta ainaoikein kahdella puikolla. Sitten siirsin silmukat neljälle puikolle ja aloitin tähden tekemisen "sukkaosaan"  Kotolivingin ohjeiden mukaisesti heti "kantaosan" päätyttyä. Jaoin silmukat puikoille siten, että 1. ja 4. puikoilla oli mallitilkun vaatimat 19 silmukkaa. Loput 17 silmukkaa neuloin puikoilla 2. ja 3. sileänä. Kärkikavennukset aloitin heti, kun tähtikuvio oli kärkisakaraa myöten valmis. Näihin tossukoihin mahtuu isompijalkaisenkin vieraan varpaat lämmittelemään!

Käytin työssä Novitan Isoveljeä ja vitosen sukkapuikkoja. Tossupariin meni melkolailla tarkalleen yksi kerä lankaa.

Edessä on siis 10 paria tossuja lisää. Se tarkoittaa mahdollisuutta testata montaa väriä ja montaa tekniikkaa. Tällaiselle projektineulojalle, joka kaipaa onnistumisen tunnetta (eli nopeasti valmistuvaa työtä) ja joka on oppimisenjanoinen, tämä on nerokkain projekti ikinä. Kiitos kylmyys.


sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Heidin talvieleganssi 2014: tupsupipo ja patenttihuivi




Olen (vihdoin) valmis pakkasiin! Tossa on mun pipo ja mun kaulahuivi vuosimallia 2014!

Pipon idea ja ohje on Snurresta. Kun kokoonnuimme tuohon ihanaan lankakauppaan Neulojien yönä, ihastuin siellä ikkunalaudalla nököttäneeseen malliin ja hommasin langat illan päätteeksi. Pipon voi bongata Snurren tekemänä Veeran Neulojien yöstä ottamista kuvista. Oma versioni on spiraalimpi, sillä hukkasin ohjeet ja jouduin purkuhommiin, kun korvat jäivät pilkottamaan ohjeenmukaisesta koosta. Ohje on Snurren oma, minun versiostani tuli siis korkeampi. Lankana minulla pipossa BC Garnin Semilla Grosso. Tuota ihanaa luomulankaa pipoon meni 1,5 kerää.

Kaulahuivini värivalinta oli selkeä; talvi(takki)harmaudessa olen suosinut jo pari talvea mahdollisimman lämmintä, mausteista keltaista. Langaksi Snurresta valikoitui alpakkaa ja merinovillaa sisältävä Lamanan Nazca. Väri näkyy oikein noissa allaolevissa "virhekuvissa". Langan menekki olisi ollut loputon, mutta budjetti tuli vastaan kahdeksannen kerän kohdalla. Samasta määrästä syntyi myös pipon tupsu, jonka teki tupsukonkari-Veera.

Oppimismatkalla kun ollaan, halusin testata jotain itselleni uutta neulosta. Projektikirjassamme "Käsityön pikkujättiläisessä" on kolme patenttiohjetta, joten päätin kuitata patenttikokeiluni tällä villakaulahuivilla. Kerrottakoon, että Pikkujättiläisen ohjeilla en olisi patentin syvintä olemusta ymmärtänyt, vaan oppaanani toimi Veera. Jälleen kerran.

Jäin pahaan patenttikoukkuun: niin sievää, niin nopeasti! Ainut, mistä en päässyt jyvälle oli patentin purkaminen, joten muutama "personaallinen" virhe jäi huiviin.


 Onnellinen talvi-ihminen!

Kuvista kiitos Otso Kähönen. Pipon tupsusta kiitos Veera.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Peitto yksinäiselle vanhukselle Martta-hengessä

Kuulumme molemmat Anarkistimarttoihin ja syksyllä löysimme tiemme marttajaostomme neulekerhoon. Innostuimme oitis osallistumaan Anarkistimarttojen ja SPR:n loppuvuoden hyväntekeväisyystempaukseen, eli kutomaan tilkkuja yksinäisten vanhusten torkkupeittoja varten. Haastoimme myös teitä Tilkkujen seuraajia mukaan projektiin.

Yhdessä saimme aikaan kokonaisen täkin! Jäipä yksi tilkku toisenkin peiton kulmaksi. Peitto syntyi 35:stä 20x20 senttisestä ainaoikein-palasta, jotka Veera kokosi peitoksi virkkaamalla palat kiinni toisiinsa ja reunuksen koko komeuden ympärille. KIITOS kaikille kanssaneuloneille, etenkin Veeran äidille huikeasta tilkkumäärästä!

Näin hieno Tilkkujen peitosta tuli:


Yhteensä peittoja syntyi Anarkistimarttojen voimin 12. Wow! Peitot toimitettiin joulukuun 3. päivä SPR:lle. 


Kuvista kiitos Anarkistimarttojen neulekerhon vetäjä Seija Rintaselle! Tämä on loistoesimerkki marttailun ihanuudesta; yhdessä tehtyä, lämmintä ja hyvää. Mielenkiintoista seuraa unohtamatta!

torstai 12. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 12. luukku: Neulottu rätti

Puuvillalangasta neulottu rätti on ehdottomasti paras siivousliina. Se on kestävä, pestävä, erinomainen pyyhkimisominaisuuksiltaan ja mahdottoman helppo tehdä. Rätit ovat mahtavia välitöitä kun tekee mieli neuloa, mutta ei oikeen tiedä mitä eikä ole suunnitelmissa mitään suurempaa.





Lahjanakin tällainen itsetekoinen siivousväline on mainio, oheen vaan pullollinen ekologista yleispuhdistusainetta.

Rätti neulotaan aina oikein ja reunat viimeistellään virkkaamalla. Pelkkä kerros kiinteitä silmukoita toimii hyvin, useammalla kerroksella voi hakea jo vähän designmeininkiä.

Omaan käteeni istuu parhaiten pieni rätti, joten loin 35 silmukkaa nelosen puikoilla. Aina oikean kyllästyttäessä sopii neuloa myös helmeä taikka korinpohjaa. Bambukuidustahan näitä paljon tehdään, mutta se ei minuta ole lainkaan niin kestävää kuin puuvilla.


Lilly's Eco Clean on MAUn asiakas, mutta postaus ei ole varsinaisesti yhteistyössä tehty, aineen olemme kuitenkin saaneet.

torstai 5. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 5. luukku: Tossut

Villasukat kuulunee joululahjojen top-3:een. Eikä syyttä! Mummon tai äidin tekemät villasukat on parhautta; persoonalliset ja rakkaudella tehdyt. Jotenkin ne lämmittävätkin enemmän kuin omatekemät...

Villasukkien kutominen pienenkin suvun tarpeisiin on tässä vaiheessa vuotta ehkä liitoiteltu haave, joten tässä mainio kakkosvaihtoehto: kotitossut! Tämä pari syntyi paksusta villalangasta muutamassa tunnissa.

Alkuperäinen ohje ja idea näihin kotitossuihin tuli Jonna Hietalan ihanasta Kerällä-kirjasta (WSOY 2013). Kirja on ehdoton suositus pukinkonttiin neuloville läheisille, mutta jos tossuinto iski ennen aattoa, niin melkolailla samanlainen ohje löytyy esimerkiksi Novitan sivuilta. Tossut sopii aloittelevallekin neulojalle.

Perusharmaisiin tossuihin päätyi piristykseksi pienet punaiset ristipistot. Yksinkertaista, toimivaa.











Tossutehdas on toiminnassa!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Onnenapila-säärystimet

Onnenapila - kuvioneulotut lasten säärystimet langanlopuista - Käsityön pikkujättiläinen s. 230

Olen murtanut yhden käsityömyytin! Kuvittelin nimittäin, että kirjoneuleen tekeminen on vaikeaa. Ajattelin, että se vaatii liikaa keskittymistä ja on siksi vaikeaa. Ajattelin, että taidoillani kirjoneuleesta tulee möykky, kun en osaa lankoja kuljettaa riittävän löysästi nurjalla puolella. Pah! Pikkujättiläisen Onnenapila-säärystimet oli paitsi kivoin käsityö, jonka olen koskaan tehnyt, myös hienoin.







































Mitä opin? Paljon!
1) Ensisijainen oppini oli, että kirjoneule ei ole sen vaikeampaa kuin muukaan ja se on mahtava tapa nollata ajatuksia. Aiemmin olen lepuuttanut hermojani virkkaamalla pitsiä, nyt on löytynyt uusi suosikki niihin hetkiin, kun haluaa vain keskittyä käsityöhön ja unohtaa muut asiat. Eikä tullut möykkyä, kun teki rennolla otteella.
2) Kirjoneule jämälangoista on parasta väriterapiaa! Käytin näihin säärystimiin kaikki lankakoreistani löytyneet kerien loput. En tehnyt tarkempaa suunnitelmaa aluksi, vaan valitsin seuraavan lankaparin (pohjavärin ja apilan värit) aina fiiliksen ja langan saatavuuden mukaan. Toki puolessa välissä aloin miettimään, että kokonaisuudesta täytyy tulla jollain tapaa harmoninen, jotta säärystimiä ilkeää käyttääkin. Ratkaisin homman sillä, että laitoin väliosiin väljällä logiikalla kuvioissa käyttämiäni värejä. Toimii, eikö?
3)  Olisi hyvä kirjoittaa ylös, millaisia ohjeesta poikkeavia ratkaisuja tekee. Olin viisas ja tein ensimmäiset resorit pienemmillä puikoilla, mutta työn lopussa olin ehtinyt sen jo unohtaa ja näin ollen siniset, viimeisenä tehdyt resorit ovat löysemmät kuin vihreät, alkuinnostuksen ja järjen kanssa tehdyt.
4) Käsityön pikkujättiläinen ei ole alan tähtijulkaisu, valitettavasti. Jos Onnenapiloita kutsuu kuvioneuletyöksi, niin sehän ei pidä paikkaansa. Ymmärtääkseni kuvioneule on jotain, josta oikeiden ja nurjien yhdistelmällä syntyy elävä pinta ja tässä on kyse kirjoneuleesta, kun apiloissa jutun juoni on eri keristä tulevat värit. Jouduin tarkistamaan ymmärrykseni täältä.

Langat, puikot ja muut tarvikkeet: Aika helposti erilaiset, noin Seitsemän Veljestä -paksuiset langat upposivat työhön. Esimerkiksi tuo ruskea lanka oli jotain aivan muuta, silkkistä ja ihanaa, mistä lie tullutta. (Olisipa joku sovellus, jonka kautta voi selvittää, mistä langasta on kysymys, jos ei tiedä/muista/on ostanut kässäkirppikseltä sattumapaketin.) Neuloin molemmat säärystimet samanaikaisesti, jotta pysyin kartalla langan menekistä ja sain samanlaiset parit. Puikkoina oli 3,5 sukkapuikot. Joissain kohdissa merkkailin kierroksen alkua nostamalla langan pään oikealle puolelle. Päättelyä varten tarvitsi parsinneulan (langanpäissä ei muuten parane pihistellä, sillä langantyngän päättely on tylsintä puuhaa, ja lyhyt päättelylanka tarpeetonta kitsastelua). Ohje Onnenapilaan löytyy Pikkujättiläisestä, jossa kerrotaan kuvion olevan Ahvenanmaalta Jomalan kirkon alta löytyneestä naisen myssystä 1700-luvulta.

Suosittelenko? Voi kyllä! Kirjoneulonta on uusi käsityöihastukseni. Valitettavasti Pikkujättiläinen ei tarjoa kovinkaan montaa muuta kirjoneuletyötä. Tai oikeastaan Onnenapiloiden lisäksi ainuttakaan. (Sitävastoin patenttineuloksisia kaulahuiveja on kolme...)

Nämä säärystimet päätyvät pian 2 vuotta täyttävän ystäväni synttäripakettiin. En malta odottaa, miltä ne näyttävät pikkuystävän jaloissa!


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Vauvanpeitto



Tässä olisi esillä vähän arkistojen aarteita eli omille ja serkkujen vauvoille neulottuja pehmoisia puuvillaisia vauvanpeittoja.




Raidalliset peitot syntyvät kuudesta kerästä Dropsin Paris-lankaa + yhdestä virkattuun reunukseen, puolikas jos ei tee piparkakkuröyhelöä.

Sininen apinapeitto on ehkä hienoin käsityö mitä olen tehnyt! Toinen puoli neulottu, toinen puoli trikoota ja osat yhdistetty omin pikku käsin. Lanka on ostettu Oulunkylän lankakaupasta ja apinatrikoo Eurokankaasta.




torstai 14. marraskuuta 2013

Tupsuverhon erilainen elämä


Lumilinna, pallotupsuista solmittu tilatekstiili - Käsityön pikkujättiläinen s. 416

Ensimmäinen solmeilua ja punontaa sisältävä työ on valmis!
Lankatupsun tekeminen on erityisesti lapselle erinomainen käsityöpuhde, näin aikuisena sanoisin, että aika puuduttavaa hommaa. Muistan kultaisen 80-luvun alusta tällä menetelmällä tehdyt punatulkut, oman lapsen ollessa tarpeeksi kärsivällinen tähän hommaan, pistän sen tekemään tulkkuja!
Käsityön pikkujättiläisessä tupsuista on tehty tilatekstiili. Hienolta on saatu kuulostamaan keppiin sidotut 63 tupsukkaa. Siis 63. Sorgen nyt, mutta tämä on kyllä ehkä turhin tekele mitä mä äkkiseltään keksin. Sen sijaan pipossa tupsu on kuin piste iin päällä eikä tarvitse tehdä kuin yksi! Siispä kaurahiutalepaketin tyhjennyttyä leikkaisin siitä kaksi ympyrää, reiän keskelle ja kieritin tupsun. Hyvä jämälankahomma. Tosin se solmeilun osuus tulee kai siitä kun palloarmeijaa sidotaan yhteen ja keppiin, mutta kyllä minäkin tämän pipoon ihan solmulla kiinnitin.

Mitä opin? Hieman yllättäen opin aika paljonkin. Kuten, että tupsua varten pahvireikää ei tarttekaan kuroa umpeen, hyvä tulee muutenkin. Opin myös vihdoin kaikkien näiden neulontavuosien jälkeen miten pipon silmukat oikeesti lasketaan, eli päänympäryksen säteen mukaan. Ensimmäinen versio piposta oli liian suuri suht isopäiselle aikuisellekin..

Suosittelenko? No sitä tilahärpäkettä en niin kenellekään, mutta pipoon ehdottomasti.


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kaksi yötä neulojien yöhön

Neulojien yö lähestyy, mehän neulomme Snurressa klo 18 alkaen, kaikki ovat tervetulleita mukaan!

Snurressa on ovet auki aina klo 21 saakka ja luvassa suppilovahveropiirasia, omppupiirakkaa ja kuumia sekä pirskahtelevia virvokkeita ja tietenkin yllätystarjouksia. Tarjolla on myös vertaistukea neulonnan haasteisiin.
Erityisesti keskeneräisiin ja jumiutuneisiin töihin olisi tarkoitus löytää ratkaisuja. Heidi ottaa mukaan ainakin puuvillapuseron ja Veera siksak-huivin. Toivomme, että hyvässä seurassa niistä tulee valmista kuin huomaamatta. Puserosta taitaa puuttua jokunen kerros ja kaulaliinassa on pääteltävänä noin kaksisataa lankaa..
Niitä, jotka eivät tiedä miten päin puikkoja pidetään, opetamme mieluusti.

Neulojien yön varsinaisesti alkaessa kannattaa kärkkyä Snurren verkkokaupassa ja Facebookissa, luvassa on ilosia ylläreitä!




torstai 29. elokuuta 2013

Ihan tavallinen lapanen










Peruslapaset - Käsityön pikkujättiläinen s. 216

Joskus kauneimmat ja kivoimmat asiat ovat niitä tavallisimpia, yksinkertaisia, pelkistettyjä. Kuten nämä peruslapaset.

Olen kärsinyt jopa kantapääkammoa enemmän peukalokammosta. Täysin turhaan. Lapasista tuli heittämällä se työ, jota teen tästä lähtien aina kun neulotuttaa, mutta ei ole kirkasta ideaa, mitä tehdä. Lapaset valmistuivat parissa illassa, niissä oli vaihtelua riittävän tiuhaan tahtiin ja ne ovat käyttökelpoiset, mielestäni jopa kauniit.

Pikkujättiläisen ohje oli tämä Novitan ohje. Muutamaan otteeseen jouduin pähkimään, mitä mahdetaan tarkoittaa, mutta vika oli ohjeiden lukijassa, ei ohjeissa. Esimerkiksi "Oikean käden lapanen: Neulo vasemman lapasen peilikuvaksi eli tee peukalokiila 2 s:n päähän III puikon alusta." -ohjeen olisi mielestäni voinut pukea sanoiksi; aloita peukalokiila 3. puikon puikon alussa: 2 o., lisäys, 2 o., lisäys. Tai jotenkin muuten. Ohjeissa kirjainmerkkien säästäminen ei mielestäni ole tarpeellista, vaan mahdollisimman helppo tilannekuvaus.

Aloin tekemään lapasia itselleni, mutta siippani tykästyi langan syvän siniseen väriin ja niistä tulikin "miesten lapaset". Silmukoita en lisännyt, vaikka omistaja vaihtuikin, tein vain "korkeamman" version. Eli naisten koon 44 silmukkaa riittää normikätiselle miehellekin ympärysmitaltaan. Ei sinne alle toisia lapasia laiteta, mutta syksyn välttää hyvinkin.

Lankana käytin perus 7veljestä, joka on joskus jostain ajatunut lankakoriini. En muistanut mihin käyttöön sitä oli suunniteltu, joten tämä työ oli epäilemättä paras vaihtoehto.

Mitä opin? Oikeaa ja nurjaa tässäkin sulassa sovussa neulottiin. Opin sen, että todennäköisesti voisin unohtaa muutkin kässäkammoni kuin peukalopelon ja kokeilla vain mitä tuleman pitää. Ainahan voi purkaa, jos totaalisen pieleen menee. Lisäksi opin, että lapanen tulee todella nopeasti, ja että vaikka peukalonvarteen jäisi reikä nostoista huolimatta, sen saa sievästi piiloon päättelyn yhteydessä.

Suosittelenko? Kyllä. Jopa siinä määrin, että aloin jo visioimaan mielessäni, miltä oma lapaskojuni näyttäisi markkinoilla. Olipa kiva neulontatyö!

perjantai 23. elokuuta 2013

Keskeneräiset tekeleet poikki ja pinoon

Heidi esitteli jokunen aika sitten omat keskeneräiset käsityönsä ja haastoi muut Tilkkujen Facebook-ryhmässä tekemään samoin. Kannan tässä korteni kekoon. Lista on pelättyä huomattavasti lyhyempi, sillä mukana ei ole suunnitelmia, joihin olisi jo tarvikkeet olemassa, mutta joita ei ole edes vielä aloitettu ja intouduin purkamaan typerimmät, joista tiedän etten palaa niihin ikinä.

Aloitetaan ikuisuusprojektilla eli afrikankukka-peitolla. Se tilanne on siinä mielessä surkea, etten löytänyt laatikkoa, jossa on valmiit kukat enkä myöskään kassia, jossa on langat ja puolivalmiit. Kuvan kaivoin arkistosta.



Jokunen joulu sitten jossain joululehdessä näkyi ihana neulottu tähtityyny ohjeinensa. Aloitin toteutuksen heti, ehkä täksi jouluksi tulee valmista. Osat on jo pingotettu pyyhkeeseen muistaakseni noin vuosi sitten, höyrytetty ei näköjään vielä ole. Kompastuskivenä tässä on, että sisätyynykin pitää luonnollisesti ommella itse ja nämä palaset eivät anna olettaa, että valmiista tyynystä tulee lainkaan samanlainen kuin siinä lehdessä.



Mitäköhän tässä on valmistumassa? Ja miksi mulla on noin rumaa akryylilankaa? Itseäni lainatakseni: "Käsityö on keskeneräinen niin kauan kuin muistaa mitä siitä on tekemässä. Unohduksen jälkeen siitä tulee uusi mahdollisuus." Näin kommentoin Heidin UFOja Facebookissa. En näe mahdollisuuksia, auttakaa joku ja hakekaa neljä kerää tätä lankaa multa pois (sisäsältää tämän pätkän) tai keksikää pian mitä tästä voisi tehdä.



Ajattelin, että trikookuteesta tulee valmista hetkessä! No ei tule. Ei sitä ollutkaan helppo ja nopea neuloa. Tyynynpäälinen tästä nyt kuitenkin tulee. Kuvan ottamisen jälkeen se on edennyt aika tavalla. Nyt eletään jännittäviä hetkiä riittääkö kude. Varasuunnitelma on onneksi olemassa.


Mun kesähuivi. Vielähän tässä on kesää noin viikon verran virallisestikin jäljellä eikä tätä ole kuin metri neulomatta. Päättelystä puhumattakaan. 


 
Isoäidinneliöitä. Olisko näistä pitänyt poncho tulla? Kyllä niitä jo yhteen osaan on. Hyvä jämälankaprojekti kuitenkin.



 Käy linkkaamassa omat keskeneräisyytesi meidän Facebook-seinälle!