Näytetään tekstit, joissa on tunniste herkkuja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste herkkuja. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Hyvää Runebergin päivää!

Tämä helmikuun alku on mun lempi herkkuaika vuodesta! Runebergin tortut ja laskiaispullat ovat molemmat suursuosikkejani, sellaisessa mittakaavassa, että jos olisi pakko valita vain yksi leivonnainen, jota loppuelämän söisi, se olisi jompikumpi.

Tänä vuonna päätin uskaltautua tekemään erän Runebergin torttuja itse. Tästä(kin) leivonnaisesta mulla on mielikuva hankalana tapauksena; miten siitä saa kostean, miten siitä saa kauniin? Kuiva Runeberg on yksi maailman ankeimmista asioista. No; kosteuttamalla ja kauneuskin on katsojan silmässä. Me tehtiin siippani kuusi-vuotiaan kummipojan kanssa mielestäni maailman täydellisimmät minirunebergit:



Ohje on yhdistelmä netistä löytyneitä ohjeita, joita sovelsimme tykötarpeiden mukaan. Ideanahan Fredrika Runebergillä on legendan mukaan ollut aikanaan käyttää nyhjää tyhjästä -menetelmää, ja yhdistelemällä jauhopussin jämät, korput ja keksien rippeet on syntynyt Runebergin tortut.

Heidin ja Kosmon minirunebergit:

Taikina:

Ensin: yhteen 1,5 desiä mantelirouhetta + 0,5 desiä mantelijauhoa + 2 desiä korppujauhoja + 2 desiä vehnäjauhoja + parin desin verran itsemörssättyä hapankorppu-keksi-murua (noin 3 hapankorppua ja viisi piparia, riippuen pipareiden paksuudesta) + 1 tl leivinjauhetta
Sitten: 2 desiä sokeria ja 200 grammaa voita vaahdoksi. Vaahdon joukkoon 2 kananmunaa, yksi kerrallaan ja sekaisin päättäväisesti. (Lisäsin seoksen joukkoon myös rommiesanssia, kun sellaista kaapista löytyi. Tuoksu oli huumaava.)
Lisää sokeri-voi-muna -seokseen kuiva-aine-seos ja sekoita.
Taikina on valmis.


Me jaoimme taikinan noin pariinkymmeneen muffinssivuokaan. Alunperin suunnitelmassa oli kaataa taikina pellille ja leikata siitä mokkapalahengessä paloja, mutta nuori leipojatoverini päätyi tähän vaihtoehtoon. Uunissa pienet tortut olivat 200-asteessa noin 10 minuuttia.


Kosteutus:
Kun tortut tulivat uunista ulos, valelin ne lämpiminä rommiesanssisella vedellä kahteen kertaan. Pari teelusikallista vettä per torttu.

Koristelu:
Nuorempi kokki jakoi kunkin tortun keskelle sopivaksi katsomansa määrän vadelmahilloa. Sokerikuorrute syntyi muutamasta ruokalusikallisesta vettä ja epämääräisestä, kokeilupohjaisesta määrästä tomusokeria. Pursottaminen oli hauskaa!




Yhtään ei ollut hankalaa ja tuo taikinan kuivien osien kerääminen, murskaaminen ja sekoittaminen oli täydellinen tehtävä nuorelle leipurille eli suosittelen (yllätykseksi itselleni) tätä leivonnaista itse tehtäväksi (ei ollut yhtään kuivaa!) ja vieläpä lasten kanssa leivottavaksi!




-Heidi

P.S. Tiesittekö, että alunperin Runebergin torttuhillo oli omena, ei vadelma! Pitää testata tämä kombo joskus. Miksei niitä ole missään tarjolla?

P.P.S. Veeralle kiitos kuvista.
P.P.P.S. Joko suunnittelit oman tiskirättisi ja osallistuit Tilkkujen 100-postausta arvontaan?


maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 23. luukku: Mutakakku

Joku voi ihmetellä, miten mutakakku liittyy jouluun. Minäpä kerron: mutakakku sopii juhlaan kuin juhlaan. Se on verrattain helppotekoinen ja riittävän muunneltavissa. Tämän mutakakun maustaa jouluun sopivaksi inkivääri ja raastettu appelsiininkuori, seuraavalla kerralla voisi testata taikinaan vaikkapa kaardemummaa.



Tämän kakkupohjan reseptin mittasuhteet tarkistin Kinuskikissalta, jonka marenkikuorrutteisiin mutakakkuun pääsee tutustumaan tästä linkistä (kliks). Lisäsin kuiviin aineisiin noin teelusikallisen jauhettua inkivääriä ja yhden appelsiinin kuoren raastettuna.

Kakku nostetaan meillä joulupöytään viimeistään aattoiltana. Viimeistään siksi, että en malttaisi odottaa - ja toisaalta, miksei herkuttelua voisi aloittaa jo tänään? Tarjoan mutakakun turkkilaisen jugurtin ja vadelmien kanssa.


Kuvien värimaailma ja asettelu johtuu kuvausajankohdasta, joka on 2:40. Eli pientä joulukiirettä ilmassa... Mitenkä siellä, joko on valmista?

perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 20. luukku: 3 x hillo

Hilloamiseen liittyy ajatus kuumasta keittiöstä, sormia polttavista purkeista, kiehuvista kansista, joka paikkaan leviävästä sokerista. Ja lopputuloksena purkkikaupalla samanmakuista hilloa, jota ei tee mieli maistella hillonkeiton jälkeen aikoihin, kun ihohuokoset tuntuvat täyttyneen sokeroiduista mansikoista ja puutarhamarjoista. Turhaan!

Keitimme joulupöytään kolme erilaista hilloa, kolmeen eri makuun. Aikaa meni tunti ja purkkeja tuli maltillisesti. Veera askarteli kauniit purkit uutukaisilla leimasimillaan Tiimarin valmiisiin etiketteihin. Kaunis ja maistuva jouluvieminen tai oman joulupöydän helmi syntyi stressittä. Tilkkujen jouluhillot 2013: päärynä-inkivääri, vadelma-limoncello ja sitruunainen appelsiini.






Käytimme hillo- ja marmeladisokeria, jota pistettiin sokeripaketin ohjeen mukaisesti. Keittoaika noin 15 minuuttia. Piltti- ja oliivipurkit kävivät uunissa ja purkitus hoitui vikkelästi, kun hilloja ei ollut litroittain. Yhteensä saimme aikaan kymmenkunta pilttipurkillista maistuvia hilloja.

Päärynä-inkiväärihilloon upposi 5 päärynää ja 5 sentin pätkä inkivääriä ohuina, tikkumaisina suikaleina, kattilan pohjalle muutama ruokalusikallinen vettä. Päärynät keitettiin isoina paloina ja muussattiin kypsinä muussinuijalla, jonka jälkeen keittoa jatkettiin vielä hetki. Inkivääri antaa makeaan hilloon todella hyvän piristeen. Tämä yhdistelmä sopii täydellisesti keksien ja tuhtien juustojen kaveriksi.

Vadelma-limoncellohilloon meni pussillinen pakastevadelmia ja vajaa desi limocelloa. Lopputuloksena sokerihiiren unelma. Lettujen ja vanlijajäätelön ehdoton kyytipoika.

Sitruunaiseen appelsiinihilloon pujahti 5 appelsiinia ja puolikas sitruuna. Hedelmistä puristettiin mehut ja lihat kattilaan, lisäksi yhden appelsiinin kuori suikaleina.
Tämä oli mahdollisesti paras appelsiinimarmelaadi/-hillo, jota kuunaan olemme maistaneet. Ruisleivän kanssa ehdoton.

torstai 19. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 19. luukku: Joulupullat

Pullakin kuuluu jouluun ja erityisesti tähä odotusaikaan. Sahramipullat ovat kai perinteisesti joulukuun 13. päivä, Lucian päivän herkku, mutta ovat erinomaisia myös kaikkina muina joulukuun (ja muidenkin kuukausien) päivinä.
Joulupullista tulee mieleen lapsuus. Pullia leivottiin ehkä aatonaattona, jokaiselle perheenjäsenelle leivottiin oma pullapoika/tyttö ja koiralle oma pullakoira. Lisäksi tehtiin tähtiä ja ässäpullia.
Pullataikinan tekeminen on erinomaisen helppoa, ohje löytyy jauhopussin kyljestä, sitä noudattamalla ei voi mennä vikaan. Joulupulliin tulee lisäksi pussillinen sahramia, joka liuotetaan maitoon. Sahrami antaa pullille ihanan keltaisen värin ja hedelmäisen maun. Tärkeää on tehokas ja huolellinen vaivaaminen, koneellakin menee 8-10 minuuttia, käsin vähintään sen 15 pitäisi jaksaa veivata. Vaiva kannattaa kun loputuloksena on unelmaisen kuohkeat ja pehmeät pullat.


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 15. luukku: Joulumuffinit



Puolukoita, kinuskia, kanelia, ei millään voi olla huonoa eikä olekaan! Jouluiset tummat muffinit valmistuvat 20 minuutissa. Kiireisempi voi syödä ne ilman juustokuorrutettakin ja laiskempi voi tehdä pelkän kuorrutteen, toimii ainakin paahtoleivän päällä, vink. Näillä ilahduttaisin työkavereita joku ensi viikon pimeä aamu. Kyllä yhden kerran vuodessa jaksaa nousta puoli tuntia normaalia aiemmin ihan vain leipomisen tähden!
Ohjeesta löytyy spelttiä ja ruokokidesokeria, mutta ne ovat korvattavissa vehnäjauhoilla ja hienolla sokerilla. Sokerin osalta makueron huomaaminen vaatii neurottisuutta erityistä tarkkuutta, mutta speltin ja peruserikoisvehnän välillä on erittäin selkeä ero, hyviä kumpikin.
Koriste kuorrutteeseen syntyy leikkaamalla leivinpaperiin sydämenmuotoinen aukko, asettelemalla aukko muffinille ja sirottelemalla sille kanelia.

125 g voita sulatettuna
1 dl maustamatonta jugurttia
1 dl ruokokidesokeria
1 kananmuna
4 dl speltti
1 tl kanelia
1/2 tl neilikkaa
1 tl ruokasoodaa
1 dl pecanpähkinöitä karkeasti rikottuna, riittää kun käsillä vähän murskaa
1 dl jäisiä puolukoita

1 rasia maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl kinuskikastiketta

Sekoita voi, jugurtti, sokeri ja muna keskenään. Sekoita jauhot, mausteet, sooda ja pähkinät keskenään.
Yhdistä seokset nopeasti turhia sekoittelematta.
Kääntele joukkoon puolukat.
Vuoraa muffinipelti (12 holea) muffinivuoilla. Annostele taikina vuokiin ja paista 180-asteisessa uunissa 15-18 minuuttia.

 Sekoita keskenään juusto ja kinuskikastike ja levitä veitsellä jäähtyneille muffineille.



keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 11. luukku: Virkattu hedelmäpussi







Omiin jouluherkkusuosikkeihini kuuluvat mandariinit ja punaposkiset jouluomenat. Itse olisin vähintään yhtä onnellinen mandariinipussin vastaanottaja kuin konvehtirasian, joten päätin toteuttaa unelmieni joulutuomisen itse. Heh. Virkkasin siis Salomonin solmuilla hedelmäpussin ja täytin sen mandariineilla. Samalla opin uuden, koukuttavan silmukan.


Alkuperäisohje kaavakuvan kanssa löytyy Virkun blogista. Pieniä muutoksia tein tuohon Virkun ohjeeseen.

Heidin hedelmäpussiversio Virkun sipulipussista:

Tee aloituslenkki kieputtamalla lankaa sormesi ympärille ja virkkaarenkaaseen 15 kiinteää silmukkaa (ks), yhdistä ensimmäinen ja viimeinen ks piilosilmukalla (ps).
1. krs: Virkkaa kaksi puolipylvästä jokaiseen ks:aan.
2. krs: *1 puolipylväs,  sitten 2 puolipylvästä samaan silmukkaan*, toista *-* kierros loppuun.
3. krs: *2 puolipylvästä, sitten 2 puolipylvästä samaan silmukkaan*, toista *-* kierros loppuun.
4.-5 krs: *1 puolipylväs jokaiseen silmukkaan*, toista *-*.
6. krs: *tee kaksi Salomonin solmua (yhden solmun leveys noin 1,5 cm), kiinnittä solmut piilosilmukalla joka neljänteen silmukkaan* Jatkoin tästä spiraalina eteenpäin 15 kerrosta, kerrosten vaihtuessa Salomonin solmu -pari kiinnittyy aina joka toiseen edellisen kierroksen solmukohtaan piilosilmukalla.
Pussin suu:
Kun pussi on haluamasi korkuinen,
1 krs.: *virkkaa 4 ketjusilmukkaa (kjs) ja liitä ketju piilosilmukalla joka toiseen Salomonin solmuun*,  toista *-* kierros loppuun.
2 krs.: Puolipylväs jokaiseen ketjusilmukkaan.
3 krs.: *2 pylvästä, 1 ketjusilmukka, jätä 1 silmukka väliin*, toista *-* kierros loppuun. (Tästä syntyy kuja pussin kiristävälle nyörille)
Nirkkoreunus: *3 ketjusilmukkaa, kiinnitys piilosilmukalla seuraavaan silmukkaan*, toista *-* kierros loppuun.

Pujota mieleinen nyöri, naru tai nauha "kiristyskujalle". Avot, hieno hedelmäpussi on valmis!

Seuraavan pussin pohjaan aion tehdä useamman lisäyskierroksen, nyt pussin pohja on vähän sumppu, vaikkei se toki käytössä haittaa. Pienempi kerrosmääräkin olisi riittänyt.
Jos Salomonin solmu ei ole tuttu, suosittelen lämmöllä videon katsomista aiheesta. En olisi itse ikinä onnistunut piirroskuvia katsomalla saamaan solmua aikaan... Hyvä video esimerkiksi tästä linkistä.

Lanka ja koukku: Väliä ei liene, kunhan lanka ja koukku täsmäävät toisiinsa. Itse käytin tummanharmaata Nallea tai 7 veljestä. Koukkuna 3. Ne kun sattuivat olemaan kädenulottuvilla ja olen tylsien värien ystävä. Aikaa tähän menee muutama tunti, riippuen kuinka nopeasti pääsee Salomonin solmuista jyvälle.

Mitä tykkäätte? Kelpaisiko tällainen joulutuominen vai kuitenkin ennemmin se suklaarasia?

perjantai 6. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 6. luukku: englantilainen hedelmäkakku




Ei ehkä kaikkein ortodoksisin itsenäisyyspäivän postaus, mutta sitäkin herkullisempi! En tiedä ovatko juuri paljon naukkailevat englantilaiset keksineet laittaa kuivakakkuun pikkasen potkullista kostuketta, mutta ainakin se on mitä mainion keksintö! Tokikin käytetyn juoman mausta, tässä tapauksessa tummasta rommista tulee aika paljon pitää, sillä se todella maistuu tässä jumalaisen hyvässä, kosteassa ja mehevässä kakussa. Ei siis se alkoholitietenkään vaan just se herkullinen rommin aromi.
Hedelmäkakku tulee tehdä päiviä ennen tarjoilua, se säilyy jääkaapissa tiiviisti pakattuna erinomaisen hyvin. Tiivis pakkaaminen pitää kosteuden sisäpuolella ja jääkaapin aromimaailman ulkopuolella.
Me käytimme kakkuun rusinoita, aprikooseja ja taateleita, mutta näyttävyyttä saisi lisää käyttämällä punaisia kirsikoita. Pähkinätkään eivät varmaan pahastuisi tähän kakkuun pääsystä.
Reseptin lainasimme Maku.fi-sivustolta.

250 g kuivattuja hedelmiä maun mukaan
1 dl tummaa rommia
250 g pehmeää voita
2,5 dl sokeria
6 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Pilko hedelmät rusinankokoisiksi kappaleiksi saksilla ja laita ne rommiin likoamaan noin tunniksi. Valuta ja säästä neste.
Vaahdota voi ja sokeri, lisää vaahtoon kananmunat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten. Kääntele taikinaan hedelmistä valunut rommi.
Sekoita keskenään jauho ja leivinjauhe, sekoita taikinaan käännellen. Lisää lopuksi hedelmät ja sekoita hyvin.
Kaada taikina pitkulaiseen tai pyöreään (kuiva)kakkuvuokaan ja paista 180-asteisen uunin alatasolla reipas tunti.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 4. luukku: Biscotti - pähkinäkeksit




Biscotti eli kahteen kertaan paistetut italialaiset korput. Kotimaassansa näitä dipataan vin santoon, makeaan viiniin. Näin joulun alla täällä kotosuomessa nämä keksikorput käyvät erinomaisesti glögin kylkeen, dipaten tai kuivaltaan. Pieneen pussiin tai lasiseen tölkkiin pakattuna nämä ovat ihana lahjavieminen.


Keksit ovat siinäkin mielessä eriomainen leivonnainen, että niihin voi maun mukaan upottaa erilaisia pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, suklaata.. Me leivoimme joukkoon puolukkajauhetta, mutta jätettiin se nyt ohjeesta pois kuin ei vaikuttanut makuun millään tavalla eikä jauhetta edes erottanut loppuleivonnaisessa. Ohje mukailee Maku.fi:n tätä ohjetta.

4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1,5 dl sokeria
50 g pehmeää voita
2 kananmunaa
100 g pecanpähkinöitä

Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja sokeri huolellisesti keskenään. Nypi jauhoseokseen pehmeä voi. Sekoita kananmunat taikinaan käsin.
Sekoita taikinaan lopuksi karkeasti rouhitut pecanpähkinät.
Muotoile taikinasta kaksi patonginmuotoista pötkylää ja paista niitä 175-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Ota pötkylät uunista, laske uunin lämpö 150 asteeseen. Leikkaa pötkylöistä terävällä veitsellä noin sentin paksuisia keksejä. Asettele keksit pellille kyljelleen ja kuivata korpuiksi noin puoli tuntia.


Hän joka ensimmäisenä kommenteissa keksii näiden ja suolakeksien yhteyden, voittaa palkinnon!

tiistai 3. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 3. luukku: Maustekakku

Maustekakku on leivontaklassikko. Traumoihin saakka. Päätimme metsästää oikeasti herkullisen, takuumehevän, mutta kuitenkin klassisen jouluisen maustekakun reseptin. Sellainen löytyi Kinuskikissalta. Omastamme tuli ulkoisesti vaatimattomampi kuin Kinuskikissan mieletön marsipaanipäällysteinen upeus, mutta voimme todeta: unohtakaa muut maustekakkureseptit, tämä on ykkönen! Meidän versiomme sai lisämakua inkivääristä ja siitä tuli maukas, mausteinen ja happaman makea.


Maustekakku

150 g margariinia (tai 1 ½ dl öljyä)
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
2 tl pomeranssinkuorta
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl kardemummaa
(halutessa 1 tl inkivääriä)
2 munaa
2 dl sokeria
2 dl hapankermaa

Sulata margariini ja nosta se jäähtymään.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Vatkaa munat ja sokeri kevyeksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon jäähtynyt margariini (tai öljy) ja kermaviili. Lisää sitten jauhoseos muutamassa erässä ja sekoita tasaiseksi. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan (tilavuus n. 1 ½ l).
Kypsennä 175 asteessa uunin keskitasolla 40-50 min. Kumoa ja anna jäähtyä.

Alkuperäinen ohje ja neuvot huikeaan marsipaanikoristeluun löytyy tämän linkin takaa (klik).

PS. Kuvissa olevat hienot joulukoristeet ovat jälleen yksi Veeran äidin taidonnäyte. Pitää varmaan lisätä oma tagi näille hienouksille?

maanantai 2. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 2. luukku: Suolakeksit



Tuoksuvaa glögiä, tunnelmavalaistus, juustoja ja itse leivotut yrttiset suolakeksit. Ihan heti ei tule mieleen parempaa joulukuisen illan napostelusettiä.


4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
50 g pehmeää voita
2 kananmunaa
2 rkl provencenyrttiseosta
reipas rouhaisu mustapippuria
sormisuolaa

Sekoita jauhot ja leivinjauhe huolellisesti keskenään. Nypi seokseen voi. Lisää kananmunat, yrttiseos ja mustapippuri ja sekoita käsin tasaiseksi taikinaksi.
Laita taikina jääkaappiin lepäämään vähintään puoleksi tunniksi.
Kauli kylmä taikina muutaman millin paksuiseksi levyksi ja leikkaa siitä pienillä piparkakkumuoteilla keksejä. Sirottele kekseille sormisuolaa, voit painelle suolaa hieman keksien pintaan, jotta se tarttuu paremmin.
Paista keksejä 175-asteisessa uunissa 8-12 minuuttia.
Kauniiseen rasiaan pakattuna aika täydellinen pikkujouluvieminen, vai mitä? Itse tehtyä ja herkullista. Rasia jää vielä muistoksi isännöivälle/emännöivälle taholle.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Gluteenittomat porkkanaleipäset ja sämpylämania

Huhuilin loppukesästä oikeasti hyvien ja oikeasti onnistuvien gluteenittomien leivonnaisten perään. Jostain syystä en onnistu gluteenittomien jauhojen kanssa. Luovutin.

Vietimme isänpäivän iltaa sukulaisten kesken ja jouduin puolivahingossa leipomaan sämpylöitä gluteenittomista jauhoista pulled poro -illallista varten. Tuli mielipuolisen hyviä. En tosin kutsuisi niitä sämpylöiksi, sillä hiivasta huolimatta pallurat eivät kohonneet (vaan laajenivat leveyssuunnassa), mutta ajoivat asiansa myös suunniteltua käyttötarkoitusta ajatellen, eli leipäsen sai leikatuksi kahtia ja täytettyä pitatyyppisesti.







Gluteenittomat porkkanaleipäset (suurperheen tupla-annos, n. 15 isoa leipästä)

Ensin sekaisin
1 l (+42 asteista) vettä
2 pss kuivahivaa
4 dl kaurahiutaleita
Sitten joukkoon
2 tl suolaa
2 rkl sokeria
4 dl porkkanaraastetta
n. 12 dl gluteenittomia jauhoja
Loppuviimeeksi 1 dl öljyä kyytipojaksi.

Taikina sekoittuu lusikoilla, joiden avulla (löysä) taikina nostetaan uunipellille. Puolen tunnin kohotuksen (eli levityksen) jälkeen paisto 225 asteessa uunista riippuen 20-30 minuuttia.

Tuo on tosiaan tupla-annos ja leipäsistä tehtiin suuria, jotta täytteet mahtuivat sisään. Puolittamalla määrän saa varsin sopivan satsin meheviä, "tavallisen" makuisia lämpimäisiä. Suursuositus kaltaiseltani porkkanan ja teeleipien ystävältä.

P.S. Sämpyläkokoutus jäi päälle ja leipaisin vielä toisen satsin. Tällä kertaa ylijäämäkaurapuurosta ja vehnäjauhoista. Tuplasin tämän reseptin, öljynä käytin chiliöljyä ja lopputuloksena oli kuohkeimmat sämpylät kuunaan.




sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Sukkamania ja pannukakkukokeilu

"Kun elämä potkii päähän, tee pannukakku." Mainio ohjenuora Katja Kallion "Sooloilua"-kirjasta ja/tai -elokuvasta. Ajatus toimii kaikessa leipomisessa; kun siihen keskittyy, huolet unohtuu - tai saa ainakin suuhun ja sieluun makeaa. Sama homma käsitöissä; ne vaativat keskittymistä ja pian syntyy jotain konkreettista, parhaimmillaan käytännöllistä ja kaunista. Olenkin pyhittänyt tämän päivän ulkoilulle ja taikina- ja koukkuterapialle flunssan nitistämisen kunniaksi.

Tein pannarin kaapista löytyneistä aineista: 2 kananmunaa rikki ja joukkoon 8 dl kauramaitoa. Kuivat aineet eli 1 dl kaurahiutaleita, 4 dl vehnäjauhoja, 1 tl suolaa, 1 rkl sokeria joukkoon osissa ja lopuksi 75 grammaa sulatettua oivariinia. Lorautin taikinan joukkoon myös vähän vaniljauutetta. Ohje on yhdistelmä googlaamalla löytyneistä ohjeista.

175 asteessa, reilussa puolessa tunnissa (huom. meillä on hiiidas uuni) uunissa muotoutui pannukakku. Siis lättänä. Mutta varsin toimiva, omalaatuituinen, vähän ahvenanmaalaista muistuttava, vaikka munaa oli vähän eikä riisiä lainkaan. Tykkäsin, tekisin toistekin. Päälle mummon karviaishilloa ja näön vuoksi tomusokeria. Hullumpiakin sunnuntaiherkkuja keksin, ah.





Toinen homma, josta innostuin oli Novitan Sukkalehti. Lehti tarttui minun (ja kolmen hyttitoverini) mukaan viikon takaiselta Novitan ja Burdan emännöimältä käsityöristeilyltä. Lehdessä on 34 toinen toistaan hienompaa sukkaohjetta. Eritasoiset neulojat on otettu huomioon ja jokainen löytää varmasti itselleen sopivan sukkaohjeen. Kantapäävaihtoehtoja lehdessä on kahdeksan, kärkimalleja kuusi. Lehden sivuilta löytyy yksityiskohtaisen tuntuiset ohjeet sukanteon eri vaiheista (olen kova kritisoimaan ohjeita, mutta jos tiedän, mitä olen tekemässä tulen sokeaksi ohjeiden lukemiselle), eli aviisi on oiva kumppani aloittelevallekin sukantekijälle.

Olen itse neulonut viime aikoina Käsityön pikkujättiläisen ohjeilla Onnenapila-säärystimiä, jotka ovat ensimmäinen kirjoneuletyöni. Olen pahassa koukussa värien valitsemiseen ja langan kuljettamiseen. Ei se olekaan yhtään vaikeaa!

Sukkalehdestä ja säärystimistä innostuneena taltutin orastavan joululahjastressin ja päätin tehdä läheisilleni pukinkonttiin sukat. Toki muistissa on vielä se aika, kun tylsimmät paketit olivat ne, joista jo päältä päin tiesi, että sisältä löytyy mummojen itsetekemiä villasukkia. Viime vuosina ne ovat olleet parhaat, vaikka osaan itsekin sukat tehdä. Nyt tiedän mikä määrä aikaa ja ajatusta jokaiseen pariin on kulunut. Niinpä aion huolellisesti valita mallin ja langan kullekin rakkaimmistani ja paketoida kauniisti. Motivaattorina toimii sekin, että isoäitini ei enää pysty itse neulomaan, joten oletettavasti perheemme villasukkakiintiöihin tulee vajetta, enkä kilpaile mummon sukkien kanssa (eihän niiden kanssa voi kilpailla!). Ensimmäinen pari on jo puolessa välissä. Tietävätkö kaikki muut, että sukan virkkaaminen on nopeaa puuhaa? Jos ei, niin tiedoksenne; yhdessä illassa syntyy yksi sukka ja se on vinkeän näköinen.

Palataan joulun jälkeen tähän sukkaprojektiini. Viisi paria pitäisi ainakin saada aikaiseksi.



sunnuntai 25. elokuuta 2013

PS. rakastan syksyä

Olen henkeen ja vereen syksyihminen. Rakastan syksyn arvoituksellisuutta; lämpimiä, eri keltaisensävyjen täyttämiä päiviä, napakoita, pimeitä öitä. Sitä, että voi paineetta jäädä kotiin eikä tarvitse juosta auringonsäteiden perässä puistoissa ja rannoilla. Kaupungit tarjoavat kesälomilta palanneille ihmisille parastaan kulttuuririentojen muodossa. Saa siirtyä punaviinin juomiseen, villalanka ei tunnu kättä vasten paahtavalta, kumisaappaat on täysin sovelias jalkinevalinta. Tulee rauha kesän hektisyyden jälkeen, arki asettuu uomiinsa.

Syksyllä uuni on tehokäytöllä, siellä muhii tai paistuu herkkuja tiuhaan. Kotimaisia kausituotteitta on saatavilla runsain mitoin. Ja mikä parasta, herkkuja voi poimia itse! Saalistaja-kerääjä-säilöjä-leipoja pääsee valloilleen.





Vuoden ensimmäiset tuoreet kantarellit päätyivät kastikkeeseen. Samana iltana oli pakko paistaa vielä piirakkakin.

Minun versioni perinteisestä sienipiirakasta:
Pohja: 100g rasvaa (tässä oivariini, voita riittää vähempikin), 3-4dl jauhoja (luomujauhoja tuntuu menevän aina vähän enemmän) ja loraus vettä (n. 2rkl, mutta pohjasta tuntee kyllä, koska on sopiva koostumus.
Täyte: rellit ja sipuli pannun kautta vuokaan painellun pohjan päälle. Päälle vielä kermaviili, jonka joukossa 1 muna ja mausteita (tässä piirakassa vain suola, mustapippuri ja meirami).

Uuni 180 asteesen. Mökkiuunilla meni puolisen tuntia, kunnes kulmat ruskistuivat. Jätin piirakan lepäilemään jälkilämmölle toiseksi puolituntiseksi.

Maailman yksinkertaisinta - ja parasta.

ps. Olen jäänyt pahaan äänikirjakoukkuun. Voisin viettää tunteja marjapuskissa ja sienimetsällä luurit korvilla. Täydellinen yhdistelmä kirjojen ystävälle.

torstai 22. elokuuta 2013

4in1sadonkorjuupiirakka

Minuun iski sunnuntaina päättämättömyys. Olimme maalla. Piha oli täynnä kaikkea herkullista. Teki mieli leipoa vuoden ensimmäinen omenapiirakka. Vai sittenkin mustikkapiirakka. Ei, pitäisikö kuitenkin yrittää käyttää viimeiset raparperit? Toisaalta mustaherukkapiirakkakokeilut ovat olleet varsin onnistuneita viime aikoina. Karviaiset onneksi tuli napsittua sellaisinaan ja punaviinimarjat olin ehtinyt pakastaa jo aiemmin, joten ne eivät olleet päättämättömän leipojan kiusana.

Koen olevani nero, kun äkkäsin, että tämän vuoden mottoani "kaiken voi yhdistää" toimii myös leivonnassa. Lopputuloksena värikäs 4in1piirakka.




 




Respetiä en tällä kertaa kirjaa, sillä pohja ei ollut kovin kummoinen. Kannattaa käyttää omaa lempitaikinpohjareseptiään, oli se sitten muru tai pulla. Uskon, että toimii.
Oman piirakkani päällä oli  ensimmäisenä raitana vasemmalta lähtien: mustaherukka, omena, mustikka, raparperi. Seuraavalla kerralla kokeilen puolukkaa ja karviaista. Eli mielikuvitus ja/tai pihamaan tarjonta ovat vain rajana, nyt on leipojan unelma-aika.

Sen verran happamia olivat mustaherukka ja raparperi, että piirakka vaati maitotuotetta (ja raparperin kanssa sitä tulee olla aina muutoinkin?). Mökin jäätelövarannot oli kulutettu loppuun edellisellä vierailukerralla, joten jouduimme tyytymään kermaviili-sokeri-mustikka-seokseen. Ihan ok sekin oli. Pohjan kuivuuden ja täytevalintojeni kannalta täydellisimmin olisi toiminut ehta vanlijakastike. Ensi kerralla sitten.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Gluteenittomia leivontakokeiluja: pancakesit ja marjapiirakka tuoreilla puutarhamarjoilla

Kuten todettu, eläisin mieluusti ilman vehnäjauhoja, mutten ilman herkkuja.

Jauhohyllystäni löytyy nyt mittava valikoima erilaisia gluteenittomia jauhoja, joista olen ehtinyt makeisiin leivonnaisiin testaamaan vasta riisiversiota sekä normia gluteenitonta jauhoseosta. Matkaa tuntuu olevan siihen, että opin käyttämään muita kuin vehnäjauhoja niin, että lopputulosta voi kutsua varsinaisesti herkuksi... Vinkkejä otetaan vastaan!

Tarjoilen mieluusti nämä kauniit valokuvat yritelmistäni (kiitos kuvaajille) kaikelle kansalle ihasteltaviksi, itse tuotokset vaativat viilausta. Tässä kuitenkin: riisijauho-kookos-pancakesit sekä gluteeniton versio Veeran piirakkapohjasta. Molemmat tarjottiin  sadonkorjuuajan kunniaksi tuoreiden, suoraan puskasta haettujen marjojen kera.



Pan cakeseja halusin tehdä, sillä juhannuksena onnistuin niissä erinomaisesti. Tähän versioon käytettävät jauho ja neste valikoituivat sen mukaan, että siippani on tehnyt moneen otteeseen kookosmaito-riisijauho-lettuja, jotka ovat taivaallisia.
Tällä kertaa resepti koostui purkillisesta kookosmaitoa (400ml), 2 desistä riisijauhoja, suolahyppysellisestä, parista ruokalusikallisesta sokeria, munasta ja teelusikallisesta leivinjauhetta. Kuivat aineet sekaisin, sitten muut tuotteet mukaan. Taikinan koostumus oli niin tujakka, että lisäsin siihen muutaman ruokalusikallisen vettä ennen kuin pistin kulhon kuistille odottamaan paistoa. 

Letuista tuli kauniita, ihan "oikean" pannarin näköisiä, kun ne voissa paistoi. Homma vaikutti siis lupaavalta, mutta lopputuloksena oli leivinjauheenmakuisia taikinapläjäyksiä, joissa kookoksen maku ei noussut halutulla tavalla esiin. Eli kookosletut lettuina, ei pancakeseina enää. Ikinä. Parasta näissä lettukesteissä oli viinimarja-villivadelmaseos, itsepoimittu, kuten vuodenaikaan kuuluu.

Pyrin laittamaan sen oikean kookoslettuohjeen pikapuoliin jakoon. Ihan jotta toivun tästä kokemuksesta ja koska ne ovat todellatodella hyviä.



Vattupiirakan pohja on tehty Veeran törkeen hyvän piirakkapohjareseptin mukaan. Veeran piirakkapohjat ovat aina rapeita, ei liian voisia, ei liian suolaisia/sokerisia, yksinkertaisesti suuhun sulavia, sellaisia jossa täyte pääsee esiin, mutta jota pohja tukee. Ymmärrykseni mukaan Veeran peruspiirakkapohjaan tulee: n. 125 grammaa rasvaa, 3-4 desiä jauhoja, max. 1 desi sokeria (nämä nypitään yhteen) ja kananmuna.

Jäähtyneen pohjan päälle tuli pari desiä kuohukermaa ja puutarhasta haettuja vadelmia ja punaviinimarjoja.

Gluteeniton jauhoseos ei aivan yltänyt vehnäjauhojen tasolle. Pohja ei varsinaisesti epäonnistunut, mutta se maistui vieraalle, vaikka gluteiiniton jauho sinänsä ei uusi maku olekaan. Pakko oli testata pohja vehnäjauhoilla heti uudestaan ja lopputulos olikin juuri sellainen kuin haaveilinkin; kuin Fazerin marjapiirakka.

ps. pahoittelen, jos kyllästytän marjanpoimintakuvilla Instagramissa. Syy on yksinkertainen; rakastan marjoja ja olen hullaantunut äänikirja+marjapuska-yhdistelmään.