Näytetään tekstit, joissa on tunniste harharetket. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste harharetket. Näytä kaikki tekstit

lauantai 31. elokuuta 2013

Raportti Käsityökorttelista

Suomen käsityöyrittäjien yhteistyön tulos oli tänään kaikkien koettavissa Kampissa ja kun ensimmäinen Käsityökortteli otti haltuun Narinkkatorin. Nostan hattua kaikille yrittäjillä ja ihan erityisesti tapahtuman puuhanaiselle Susannalle, todella onnistunut, ihana lämmin myyjäistapahtuma! Itse sukelsin kojurivistöihin lapsineni hyvin pian korttelitapahtuman alkamisen jälkeen ja pienestä tihkusateesta huolimatta kaikilla kojuilla oli ruuhkaa. Lopulta päädyin käymään ostoksilla kolmeen otteeseen, söimme välissä lounasta Kampin keskuksessa ja jo pois lähdettyämme palasin vielä takaisin kun heti aamusta bongaamani harmaa kudottu sisustustyyny ei jättänyt mieltäni rauhaan.



Väenmäärästä päätellen tapahtumalle oli selkeästi tilausta, vaikka heti aamusta osaa myyjistä jännitti, Helsinki on kuulemma vaikea paikka kun tarjontaa tuotteista ja tapahtumista on paljon enemmän kuin pienemmillä paikkakunnilla. Narinkkatorin sijaintia sen sijaan kiiteltiin ja niin kiittelen minäkin, helppo tulla joka kolkasta ja esteetön kulku. 
Hienointa Käsityökorttelissa on yrittäjien yhteinen talkoohenkinen voimainponnistus, kortteli nousi Kamppiin ilman suurta taustaorganisaatiota tai rahallista tukea. Minä jään toivomaan, että käsityökortteli ei jää ainutkertaiseksi tapahtumaksi vaan järjestetään vuosittain ja vieläkin suuremmalla myyjämäärällä.

Olisin mieluusti ostanut enemmänkin kaikkea ihanaa, mutta budjettini paukkui jo alkumetreillä ja koitin pysyä käyttötavarassa. Käsityödesignin ostaminen tuntuu monellakin tapaa merkityksellisemmeltä kuin sarjatuotantotuotteen hankkiminen. Tue kotimaista pienyrittäjää!

Käsityökorttelin primus motorin Susanna riepukioskilta tarttui mukaan kuinkas muutenkaan kuin käsinpainettuja bamburättejä. Toivon, että samalla kun minä kirjoitan tätä kotona viinilasin äärellä, on Susanna jossain erittäin ansaitulla lasillisella!




Nerokas lorupussukka
Olen ihan juuri vasta vanhemman lapseni aloitettua päiväkodissä törmännyt laulupussiin. Niinkin yksinkertainen idea kuin pussillinen kuvallisia kortteja laulunsanoin tuntuu saavan lapsen kuin lapsen istumaan keskittyneenä patjalla pienen ikuisuuden. Teelikamenttenin myy vastaavia lorupusseja. Pidän kovasti riimittelystä, joten ostin kotiin pussin ja se osoittautuikin hitiksi ensimmäisessä testikäytössä. Kortteja voi ostaa vaikka teelikamenttenin verkkosivulta lisää tai niitä voi tehdä itsekin.






Edelläni asioinut henkilö osti hiuspinnejä ja kertoi niiden tulevan lasten joulukalentereihin. No kyllä minäkin! Enää pitäisi malttaa odottaa joulukuuhun, että saadaan pinnit käyttöön.
(Iski muuten samalla orastava joulukalenteristressi, viime vuonna yllätyskalenterin hitti oli rusinat, niitä paljastui luukuista joka aamu, mutta tänä vuonna se ei ehkä mene enää läpi. Ja sitten pitäisi tehdä muutama yllätyskalenteri. Ja tokihan blogissakin pitää sellainen olla, joten ideoiminen pitää aloittaa nyt!)




Talvihattu
Suloisen hatun kangas on vanha verho. Jenni JJ. tekee ihania lastenvaatteita kotimaisista materiaaleista ja etsii muuten kotimaista puuvillakankaan tuottajaa. Jos tiedät sellaisen niin vinkkaa heti Jennille. Joillekin Jennin mallinukke oli tapahtuman hitti.





Alpakan uusi elämä
Belovedin kojulla teetin MAUlle ihka oman kakkulapion. Vanhat eripariset alpakkalusikat saavat uuden elämän mm. nimikoituina paperiveitsinä, korvakoruina ja avaimenperinä.




Harmaata trikookudetta
Tyllin tyynyn takia palasin Käsityökortteliin vielä pienen matkan päästäkin. Tyyny jäi mieleeni kummittelemaan etenkin kun oma yritykseni harmaan trikookuteen neulomisesta tyynynpäälliseksi ei vaikuta kovinkaan lupaavalta. 




MAUjääkaappimagneetti
Royal B*tch Craft Shopista oli ihan pakko saada viisi pientä puista hartsipinnoitettua magneettia jatkamaan MAUkuvien sarjaa.



Loput Käsityökorttelin myyjät löytyvät listattuna yhteystietoineen tapahtuman Facebook-sivulta.

lauantai 3. elokuuta 2013

Tilkkutäkkihuumaa


Kaikki muistanevat äitini virkkaamaan upean pöllöpeiton (josta on muuten yleisön pyynnöstä tulossa jonkinlainen ohje lähiaikoina). Paitsi virkkaajana äitini on erityisen kunnostautunut myös ompelijana. Hänen Berninastaan oavt lähtöisin lasteni ihanat tilkkupeitteet. Tykkään, että täkit ovat tyylillisesti aivan samanlaiset, mutta selkeästi erilaiset ja lasteni näköiset.




Kääntöpuolia koristavat hienot kirjaillut yksityiskohdat valmistusvuosineen. Ehkäpä nämä siirtyvät joku päivä lastenlapsilleni ja toivottavasi vielä heidänkin lapsilleen, silloin vuosiluvuista on erityisesti iloa ja tuo meilestäni peitoille lisäarvoa.


Wilsonin peitto taitellaan aamuisin sängyn jalkopäähän ja sen päälle asetellaan tärkeimmät pehmolelut, iltapäivällä sen alla otetaan makoisat päikkärit. Olsonin peitto ei ihan vielä ole käytössä, mutta pääsee tositoimiin heti kun hän siirtyy minisängystään pinnasänkyyn.


Minulla oli lapsena samanmoinen päiväpeitto ja just nyt kauhukseni tajuan, että sitä ei enää ole! Olisin ihan varmasti törmännyt siihen muutossa, mihin se on voinut joutua? Äitiiii!

perjantai 2. elokuuta 2013

Baltian matkamuistoja

Kuten todettu Pärnun Maarja-Magdaleena Gildin esittelyssä, kesälomamatkani suuntautui Viron länsirannikolle. Vihdoin on rinkka tyhjätty, ja ideoiksi ja inspiraatioksi hankitut aarteet kaivettu esiin.

Matkani alkoi Latviasta, Positivus-festivaalilta, jossa oli rockfestivaaliksi mainio tarjonta paikallisten käsityöläisten kiinnostavia tuotteita. Ainuttakaan kotimaisilta festareilta tuttua halpatuotantohuiveja ja karvareunusteisia stetsoneita myyvää kojua ei tullut vastaan, arvostan.  Kotiintuomisiksi valikoitui latvialaisten, hedelmiin hurahtaneiden designereiden VEGii-merkin munakoistotoppi sekä Zib-merkin tekemä kettupanta, sillä panta oli must-juttu festarimuodissa.




Latviasta matka jatkui Pärnun kautta Saarenmaalle. Pärnusta tarttui mukaan paitsi Maarja-Magdaleena Gildistä tuliaisia ja halu palata sinne, myös kirppislöytönä pari palaa Tampellan kangasta tulevien tilkkutöiden pohjaksi muutamalla eurolla.

Pidän virolaisista perinnekäsitöiden kuvioista ja värimaailmasta paljon - ja siitä, kuinka virolaiset vaalivat ja kehittävät omia käsityötraditioitaan tähän päivään sopiviksi. Esimerkiksi etno.ee on hyvä esimerkki siitä, kuinka kansanperinteistä tutut kuviot on siirretty tähän päivään toimivasti ja kauniisti. Sen sijaan, että olisin ostanut valmiin tuotteen, hankin pienen pohjan lankoineen päivineen Muhun saaren käsityökaupasta. Tässä on siis tuleva, ensimmäinen kirjontatyöni.



Virossa syödään älyttömästi makeita leivonnaisia, jotka ovat älyttömän hyviä. Maassa maan tavalla, joten itsekin tuli pisteltyä vähintään yksi piirakan tai kakun pala per päivä. Kameran muistin kaivaa esille poikkeuksetta vasta siinä vaiheessa, kun jäljellä oli tyhjä lautanen. Ajattelin koittaa toisintaa itse muutaman mahtavimman leipomuksen. Vai miltä kuulostaa raparperijuustokakku vadelmapäällisellä tai tiramisumainen kääretorttu hasselpähkinä-mascarponetäytteellä?

Kaakkuja en kotiin kantanut, sitävastoin säilöntäkautta silmällä pitäen saarenmaalaisen raparperiketsupin.




Saaristoretken (jota muuten suosittelen lämpimästi lomakohteeksi! Tosin liikkeellä kannattaa olla autolla, näin julkisilla matkustaneena jäi moni mielenkiintoinen paikka näkemättä pitkien etäisyyksien vuoksi. Toisaalta, kosketus paikallisiin nousi ihan uusiin mittoihin tällä tavalla) jälkeen vietimme muutaman shoppailunhuuruisen päivän Tallinnassa. Luonnollisesti oli pakko päästä käsityömyymälä Karnaluksiin. Tämä oli jo toinen kerta, kun olin suunnitellut kuvaavani ja kirjoittavani  postauksen tuosta käsityömekasta, mutta tarvikkeiden määrästä huumaantuneena unohdin koko homman. Karnaluks-postaus saa siis odottaa seuraavaa vierailuani. Melko maltillisten ostosten kanssa poistuin paikalta.



Baltian aseman takana, Kalamajan suunnalla sijaitseva Telliskiven luovien alojen kompleksi,  kuuluu vakiokohteisiini Tallinnassa. F-hoone-ravintola on kestosuosikkini, samoin alueella sijaitsevat putiikit. Liikkeissä on pientä vaihtuvuutta, mutta aina sieltä löytyy ihania vintagevaatteita, koruja, ekotuotteita,  kaikkea kaunista, uutta, vanhaa, käsintehtyä tai kierrätettyä. Asioita, joista pidän. Tällä erää mukaan tarttui tarjoiluastioita 60-luvulta.  Kotimatkan ajaksi ne pakattiin vanhoihin sanomalehtiin, mikä siinäkin on, että ulkomaiset sanomalehdet tuntuvat (jopa uusina) luksuspakkaustuotteilta, joita haluaa säilöä "tulevaa käyttöä varten"?




















































Tämä viimeinen kaveri on uusin lisäys pöllötyynykokoelmaani. Kyllä, olen aloittanut vuosi sitten tällaisen keräilyharrastuksen. Tämän tyynyn perään minut lähetti pöllöfiksaation tunteva ystäväni, ja se löytyi Tallinan raatihuoneenaukion kupeessa sijaitsevasta nukkekauppa Nukupoodista, joka oli ihan vierailun arvoinen kokemus kaikin puolin.

Ihana, inspiroiva loma. Rinkka on nyt purettu, kutimet kaivettu esiin, purkkeja haalittu kesän säilömiseen, eli minun puolesta syksy on tervetullut.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Vahinkoryijy tulilla

Vaikka tuossa Käsityön pikkujättiläisessä olisi noin kahdeksankymmentä oppimisen paikkaa ja mahdollisuutta, en voinut vastustaa kiusausta, kun sellainen vastaan tuli. Kotikaupunginosani Kumpulan Kylätilassa järjestettävälle ryijyompelukurssille tuli peruutuspaikka viime viikon lopussa, ja maanantaina sitten istuin oppimassa nukista ja sirkan sääristä. Viiden tunnin, eli kahden maanantai-illan kestävän kurssin vetää mainio Sanna Reinikainen Suomen Käsityön Ystävistä .

Miten ihanaa oli oppia täysin uusi tekniikka!

Oma 30x30 senttinen ryijyni tulee olemaan yksinkertainen, pelkistetty. Muut kurssilaiset piirsivät kunnianhimoisiakin kuvioita, itse piirsin oman kaavioni keskelle neliön ja aloin pistelemään neulalla pohjakankaasen. Saa nähdä millainen lopputuloksesta tulee, mutta uskaltaudun jo nyt suosittelemaan ryijyompelua kaikille, jotka haluavat käsitöitä tehdä. Se on enemmän teknistä toistoa ja aivojumppaa, kuin piperrystä. Käsialalla ei ole suunnatona merkitystä, kunhan noudattaa perustekniikkaa ja omaa kovat sormenpäät. Visuaalista silmää ja luovuutta ryijyissä pääsisi toteuttamaan lähes loputtomiin.

Tabula rasa ja työvälineet:
 

Valinnanvaraa ryijylangoille oli valtavasti. Langat ovat Suomen Käsityön Ystävien omaa tuotantoa, joka ymmärtääkseni on suunniteltu nimenomaan ryijyompeluun.

Itse päädyin tavoilleni uskollisena ruskean sävyihin. Huomaa piristyskeltainen!



 


Kahden tunnin lopputulos:
 

Kurssikaverinani oli Henkinen mummo.