Näytetään tekstit, joissa on tunniste leivonta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leivonta. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Raparperihommia osa 1: Curd ja muffinssit

Iloitsen kesäisin raparperistä enemmän kuin uusista perunoista. Intoilen ja suunnittelen, googlaan ja vaiheilen erilaisten raparperireseptien äärellä tuntikausia. Mitä sitä tekisi? Raparperi on siitä kiitollinen suosikkivihannes (juu, vihannes), että sen kilohinta ei päätä huimaa; melko usein sitä saa ihan ilmaiseksikin ystäviltä, jos ei omaa omaa raparperimaata. Minä omaan. Tai siis taloyhtiömme omaa ja HerraBeen sukutila omaa. Raparperiä siis piisaa kaikkiin herkkuhaaveisiin enemmän kuin tarpeeksi.

Raparperileivonta antoi odottaa itseään tänä vuonna pitkälle kesäkuuhun asti, kunnes viime viikonloppuna väänsin niistä superhyvät muffinsit. Resepti valikoitui mitä mökin kaapista löytyy -periaatteella. Varsin onnistuneesti, sanoisin. Taisin nimittän löytää uuden suosikin muffaripohjaksi. Hetkellisesti iski epätoivo, kun ainut maitotuote mökillä oli kermaviili, mutta sopiva resepti löytyi:

Raparperimuffinssit
5 dlvehnäjauhoja
2 tlleivinjauhetta
2,5 dlsokeria
1 rklkanelisokeria
-> nämä yhteen.
3munaa
1 dlöljyä
2 dlkermaviiliä
3 dlraparperia pieninä kuutioin
- nämä yhteen

Kuivat ja kosteat aineet sekaisin ja massa muffinssivuokiin. Uuni 200 asteeseen ja uunista riippuen paistoa 10-20 minuuttia.
Resepti on peräisin Kotilieden raparperiherkuista.


Muffinssit olivat hyviä. Mutta tein jotain vieläkin parempaa. Nimittäin elämäni ensimmäisen curdin, raparpericurdin. Senkin sisältöön vaikutti jääkaapin sisältö. Luovasti yhdistelin netissä olevia rhubarb curd -reseptejä yhteen ja lopputulos oli, noh, lähes täydellinen:

Heidin raparperi curd:

3 dl raparperia paloina
tilkka vettä
1 dl sokeria
3 munaa
n. 6 rkl voita

Keitä raparperit vähäisessä vedessä. Eli vettä kattilan pohjalla vain sen verran, että raparperi ei kärvähä kiinni. Vihanneksesta irtoaa nestettä itsessään. Kun raparperi on soseutunut, nosta pois liedeltä, (soseuta halutessasi vielä hienommaksi sauvasekottimella), lisää sokeri ja vatkaa munat joukkoon. Laita kattila takaisin liedelle ja sekoita tasaisesti ja kuumenna seos kiehumispisteeseen. Lisää lopuksi voi ja sekoita tasaiseksi. Jäähdytä, malta yön yli ja lusikoi!

Tuolla ohjeella tuli purkillinen curdia. Liian vähän. Seos säilyy viileässä pari viikkoa hyvänä, mikä ei ole ollenkaan liian lyhyt aika, koska herkku tulee nautittua hetkessä. Lusikalla purkista. Tai sivistyneemmin aamiaisjugurtin kanssa. Tai paahtoleivän päällä. Tai leivonnassa, esim. Pavlovassa tämä olisi huikea maku.

Seuraavalla kerralla laitan vähän vähemmän sokeria. Mutta näin sokkokokkina (en siis tosiaan oikein tiennyt, mitä olin edes tekemässä) tuote oli todella onnistunut.

Raparperireseptejä on hihassa vielä muutama, palataan niihin. Arkistoista löytyy viime kesältä törkeän hyvä, inkiväärinen raparpericrumbleresepti *klik*, jota aion tehdä tästä ikuisuuteen.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Suolaiset lettukestit: nokkos- ja porkkanalettuja

Olemme siippani kanssa innostuneet käyttämään villiyrttejä ruoanlaitossa. Hortailuharrastus omalla kohdallani on suhteellisen alkutekijöissään, mutta kummasti on suhde muuttunut parissa vuodessa nokkosiin ja voikukkiin, kun ne näkeekin herkkuina eikä pihan piinana. Lisäksi osaan turvallisesti kerätä (eli pistää poskeenikin) ketunleipiä ja koivunsilmuja. Eli kovin pitkällä ei tässä pihapiirin hyödyntämisessä ruokapöydässä olla, mutta into on kova!

Aloitimme maalaiskauden pääsiäisenä, jolloin käytimme ketunleipiä kesärullien täytteenä ja koristeena, ja HerraBee kiehautti herkullista nokkoskeittoa. Tänään päätin kantaa oman korteni rikkaruohojen tuhoamiseen paitsi kitkemällä kasvimaan, myös poimimalla pihan nokkosista ainekset lettutaikinaan. Taikinaa vaan tuli ajatuksissa tehdyksi niin paljon, että lopulta jaoin sen kahteen osaan ja lounaalla olikin melkoiset lettukestit: nokkos- JA porkkanalettuja.

Suolaisten lettujen hyvä taikinapohja:
5 dl kauramaitoa (maitoa kuin maitoa, itse käytin kauraa, joka on ruoanlaitossa lempparini)
3 dl jauhoja (tällä kertaa vehnäjauhoja)
-> nämä yhteen ja puoleksi tunniksi turpoamaan huoneenlämmössä
-> puolen tunnin kuluttua joukkoon
3 kananmunaa
pari tl suolaa
1,5 rkl rypsiöljyä

Tämän setin jaoin siis kahtia ja lisäsin munien, suolan ja öljyn lisäämisen yhteydessä:
Porkkanalettuihin: 2 keskisuurta porkkanaa raastettuna + valkopippuria
Nokkoslettuihin: noin 7dl höyrytettyä nokkosta (höyrytys: vesi kiehuvaksi ja huuhdellut nokkoset siivilässä kattilan päälle, kruunuksi kansi ja höyrytystä 5 minuuttia). Höyrytetyt nokkoset saksitaan pieneksi silpuksi (huom! kannattaa napsia muutama höyrytyksestä hyvin säilynyt yksilö sivuun ja koristella ainakin osa letuista kokonaisilla nokkosilla).

Paistamiseen tarvitaan voita. Paistoin porkkanaletut ensin, sillä luin jostain, että nokkonen on herkkä kuumuudelle ja nokkosletut pitäisi paistaa suhteellisen miedolla lämmöllä. Noh, en osaa paistaa lettuja miedolla lämmöllä ja eka pannullinen menee aina pieleen, joten minimoin riskit ja porkkanalätyt valmistuivat tällä kertaa ensin. 



Hyviä tuli, kaikki meni, vaikka ajatuksena oli, että tästä määrästä riittäisi lounas huomisellekin.



Itse sain nokkosen kauneimmin näkymään letussa lisäämällä sen paistamista odottavalle puolelle paistinpannulla. Selkosuomeksi: levitin taikinan pannulle, annoin sen hetken kiinteytyä, lisäsin nokkosenlehden raa'alle puolelle ja käänsin varovasti sopivaan aikaan paistumaan. Aika söpö, tykkään minä!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Hyvää Runebergin päivää!

Tämä helmikuun alku on mun lempi herkkuaika vuodesta! Runebergin tortut ja laskiaispullat ovat molemmat suursuosikkejani, sellaisessa mittakaavassa, että jos olisi pakko valita vain yksi leivonnainen, jota loppuelämän söisi, se olisi jompikumpi.

Tänä vuonna päätin uskaltautua tekemään erän Runebergin torttuja itse. Tästä(kin) leivonnaisesta mulla on mielikuva hankalana tapauksena; miten siitä saa kostean, miten siitä saa kauniin? Kuiva Runeberg on yksi maailman ankeimmista asioista. No; kosteuttamalla ja kauneuskin on katsojan silmässä. Me tehtiin siippani kuusi-vuotiaan kummipojan kanssa mielestäni maailman täydellisimmät minirunebergit:



Ohje on yhdistelmä netistä löytyneitä ohjeita, joita sovelsimme tykötarpeiden mukaan. Ideanahan Fredrika Runebergillä on legendan mukaan ollut aikanaan käyttää nyhjää tyhjästä -menetelmää, ja yhdistelemällä jauhopussin jämät, korput ja keksien rippeet on syntynyt Runebergin tortut.

Heidin ja Kosmon minirunebergit:

Taikina:

Ensin: yhteen 1,5 desiä mantelirouhetta + 0,5 desiä mantelijauhoa + 2 desiä korppujauhoja + 2 desiä vehnäjauhoja + parin desin verran itsemörssättyä hapankorppu-keksi-murua (noin 3 hapankorppua ja viisi piparia, riippuen pipareiden paksuudesta) + 1 tl leivinjauhetta
Sitten: 2 desiä sokeria ja 200 grammaa voita vaahdoksi. Vaahdon joukkoon 2 kananmunaa, yksi kerrallaan ja sekaisin päättäväisesti. (Lisäsin seoksen joukkoon myös rommiesanssia, kun sellaista kaapista löytyi. Tuoksu oli huumaava.)
Lisää sokeri-voi-muna -seokseen kuiva-aine-seos ja sekoita.
Taikina on valmis.


Me jaoimme taikinan noin pariinkymmeneen muffinssivuokaan. Alunperin suunnitelmassa oli kaataa taikina pellille ja leikata siitä mokkapalahengessä paloja, mutta nuori leipojatoverini päätyi tähän vaihtoehtoon. Uunissa pienet tortut olivat 200-asteessa noin 10 minuuttia.


Kosteutus:
Kun tortut tulivat uunista ulos, valelin ne lämpiminä rommiesanssisella vedellä kahteen kertaan. Pari teelusikallista vettä per torttu.

Koristelu:
Nuorempi kokki jakoi kunkin tortun keskelle sopivaksi katsomansa määrän vadelmahilloa. Sokerikuorrute syntyi muutamasta ruokalusikallisesta vettä ja epämääräisestä, kokeilupohjaisesta määrästä tomusokeria. Pursottaminen oli hauskaa!




Yhtään ei ollut hankalaa ja tuo taikinan kuivien osien kerääminen, murskaaminen ja sekoittaminen oli täydellinen tehtävä nuorelle leipurille eli suosittelen (yllätykseksi itselleni) tätä leivonnaista itse tehtäväksi (ei ollut yhtään kuivaa!) ja vieläpä lasten kanssa leivottavaksi!




-Heidi

P.S. Tiesittekö, että alunperin Runebergin torttuhillo oli omena, ei vadelma! Pitää testata tämä kombo joskus. Miksei niitä ole missään tarjolla?

P.P.S. Veeralle kiitos kuvista.
P.P.P.S. Joko suunnittelit oman tiskirättisi ja osallistuit Tilkkujen 100-postausta arvontaan?


maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 23. luukku: Mutakakku

Joku voi ihmetellä, miten mutakakku liittyy jouluun. Minäpä kerron: mutakakku sopii juhlaan kuin juhlaan. Se on verrattain helppotekoinen ja riittävän muunneltavissa. Tämän mutakakun maustaa jouluun sopivaksi inkivääri ja raastettu appelsiininkuori, seuraavalla kerralla voisi testata taikinaan vaikkapa kaardemummaa.



Tämän kakkupohjan reseptin mittasuhteet tarkistin Kinuskikissalta, jonka marenkikuorrutteisiin mutakakkuun pääsee tutustumaan tästä linkistä (kliks). Lisäsin kuiviin aineisiin noin teelusikallisen jauhettua inkivääriä ja yhden appelsiinin kuoren raastettuna.

Kakku nostetaan meillä joulupöytään viimeistään aattoiltana. Viimeistään siksi, että en malttaisi odottaa - ja toisaalta, miksei herkuttelua voisi aloittaa jo tänään? Tarjoan mutakakun turkkilaisen jugurtin ja vadelmien kanssa.


Kuvien värimaailma ja asettelu johtuu kuvausajankohdasta, joka on 2:40. Eli pientä joulukiirettä ilmassa... Mitenkä siellä, joko on valmista?

lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 21. luukku: tee-se-itse-piparipurkki

Yksi kivoimmista joulutuomisista, joita olemme molemmat männäjouluina saaneet on ollut iso purkki, joka on sisältänyt kuivat aineet piparien tekemiseen itse. Purkeissa on näkynyt antajan mieltymykset ja mielikuvitus; Veera sai viime jouluna ainekset kolmen suklaan kekseihin, itse taas olen tehnyt toissa jouluna kummipojaltani saamistani aineksista ranskanpastillicookieita. Kolmea suklaata on purkissa nytkin, pastillit mukaan lukien.





Tee-se-itse-piparipurkissa yhdistyy moni joulun parhaiden lahjojen puoli: se on syötävää, sen saa itse tehdä, siitä on iloa pitkäksi aikaa, se on sievä. Tässä meidän tulkintamme:

4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 dl hienoa sokeria
1 dl ruokokidesokeria
1 dl kaakaojauhetta
100 g levy tummaa suklaata karkeasti rouhittuna
kourallinen (ranskan) piparminttupastilleja

Kasaa ainekset varovasti purkkiin kerroksittain. Lisää purkkiin käyttöohjeet. Tässä tapauksessa:
Kaada purkin aineet kulhoon ja sekoita. Lisää 150 pehmeää voita ja  kananmuna, sekoita tasaiseksi (käsin). Muotoile taikinasta palloja ja paista 180-asteisessa uunissa n. 12 minuuttia.




torstai 19. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 19. luukku: Joulupullat

Pullakin kuuluu jouluun ja erityisesti tähä odotusaikaan. Sahramipullat ovat kai perinteisesti joulukuun 13. päivä, Lucian päivän herkku, mutta ovat erinomaisia myös kaikkina muina joulukuun (ja muidenkin kuukausien) päivinä.
Joulupullista tulee mieleen lapsuus. Pullia leivottiin ehkä aatonaattona, jokaiselle perheenjäsenelle leivottiin oma pullapoika/tyttö ja koiralle oma pullakoira. Lisäksi tehtiin tähtiä ja ässäpullia.
Pullataikinan tekeminen on erinomaisen helppoa, ohje löytyy jauhopussin kyljestä, sitä noudattamalla ei voi mennä vikaan. Joulupulliin tulee lisäksi pussillinen sahramia, joka liuotetaan maitoon. Sahrami antaa pullille ihanan keltaisen värin ja hedelmäisen maun. Tärkeää on tehokas ja huolellinen vaivaaminen, koneellakin menee 8-10 minuuttia, käsin vähintään sen 15 pitäisi jaksaa veivata. Vaiva kannattaa kun loputuloksena on unelmaisen kuohkeat ja pehmeät pullat.


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 15. luukku: Joulumuffinit



Puolukoita, kinuskia, kanelia, ei millään voi olla huonoa eikä olekaan! Jouluiset tummat muffinit valmistuvat 20 minuutissa. Kiireisempi voi syödä ne ilman juustokuorrutettakin ja laiskempi voi tehdä pelkän kuorrutteen, toimii ainakin paahtoleivän päällä, vink. Näillä ilahduttaisin työkavereita joku ensi viikon pimeä aamu. Kyllä yhden kerran vuodessa jaksaa nousta puoli tuntia normaalia aiemmin ihan vain leipomisen tähden!
Ohjeesta löytyy spelttiä ja ruokokidesokeria, mutta ne ovat korvattavissa vehnäjauhoilla ja hienolla sokerilla. Sokerin osalta makueron huomaaminen vaatii neurottisuutta erityistä tarkkuutta, mutta speltin ja peruserikoisvehnän välillä on erittäin selkeä ero, hyviä kumpikin.
Koriste kuorrutteeseen syntyy leikkaamalla leivinpaperiin sydämenmuotoinen aukko, asettelemalla aukko muffinille ja sirottelemalla sille kanelia.

125 g voita sulatettuna
1 dl maustamatonta jugurttia
1 dl ruokokidesokeria
1 kananmuna
4 dl speltti
1 tl kanelia
1/2 tl neilikkaa
1 tl ruokasoodaa
1 dl pecanpähkinöitä karkeasti rikottuna, riittää kun käsillä vähän murskaa
1 dl jäisiä puolukoita

1 rasia maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl kinuskikastiketta

Sekoita voi, jugurtti, sokeri ja muna keskenään. Sekoita jauhot, mausteet, sooda ja pähkinät keskenään.
Yhdistä seokset nopeasti turhia sekoittelematta.
Kääntele joukkoon puolukat.
Vuoraa muffinipelti (12 holea) muffinivuoilla. Annostele taikina vuokiin ja paista 180-asteisessa uunissa 15-18 minuuttia.

 Sekoita keskenään juusto ja kinuskikastike ja levitä veitsellä jäähtyneille muffineille.



lauantai 14. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 14. luukku: Ruispiparit




Joulukalenterin sisältöä miettiessä ihan ensimmäisiä valintoja oli piparit. Niinkin tavallinen ja joulun alla jokapäiväinen asia vaan kuuluu blogijoulukalenteriin. Pientä twistiä pipareihin lähdimme hakemaan rukiista, ohje näihin(kin) on Kinuskikissalta. Ruis toi pipareihin kuituisen rakenteen ja haastavat kaulintaominaisuudet. Jäimme myöskin kaipaamaan hieman lisää mausteita. Ohje on alla kuten me sen tosiaan toteutimme, mutta ehkä pikkasen lisää kanelia ja inkivääriä siihen ensi kerralla laittaisimme.

Ruispiparit eivät valitettavasti ominaisuuksiltaan ja maultaan korvaa normipiparia, mutta olisivat oiva lisä jouluiselle juustotarjottimelle.


125 g voita
1 dl ruokokidesokeria
1 dl siirappia
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl pomeranssinkuorta
½ tl neilikkaa
1 kananmuna
noin 4 ½ dl ruisjauhoja
1 tl soodaa

Kiehauta voi, sokeri, siirappi ja mausteet. Anna seoksen hieman jäähtyä ja sekoita joukkoon kananmuna. Sekoita keskenään ruisjauhot ja sooda, lisää taikinaan. Nosta jäähtynyt taikina yöksi jääkaappiin tekeytymään.
Ota taikina pieni määrä kerrallaan ja kauli siitä runsaiden vehnäjauhojen kera ohut levy. Leikka levystä piparit muotilla.
Paista pellillinen kerrallaan (kiertoilmassa toki useampi) 200-asteisessa uunissa viitisen minuuttia. Tarkkaile paistoa, palamisen vaara on ilmeinen.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 6. luukku: englantilainen hedelmäkakku




Ei ehkä kaikkein ortodoksisin itsenäisyyspäivän postaus, mutta sitäkin herkullisempi! En tiedä ovatko juuri paljon naukkailevat englantilaiset keksineet laittaa kuivakakkuun pikkasen potkullista kostuketta, mutta ainakin se on mitä mainion keksintö! Tokikin käytetyn juoman mausta, tässä tapauksessa tummasta rommista tulee aika paljon pitää, sillä se todella maistuu tässä jumalaisen hyvässä, kosteassa ja mehevässä kakussa. Ei siis se alkoholitietenkään vaan just se herkullinen rommin aromi.
Hedelmäkakku tulee tehdä päiviä ennen tarjoilua, se säilyy jääkaapissa tiiviisti pakattuna erinomaisen hyvin. Tiivis pakkaaminen pitää kosteuden sisäpuolella ja jääkaapin aromimaailman ulkopuolella.
Me käytimme kakkuun rusinoita, aprikooseja ja taateleita, mutta näyttävyyttä saisi lisää käyttämällä punaisia kirsikoita. Pähkinätkään eivät varmaan pahastuisi tähän kakkuun pääsystä.
Reseptin lainasimme Maku.fi-sivustolta.

250 g kuivattuja hedelmiä maun mukaan
1 dl tummaa rommia
250 g pehmeää voita
2,5 dl sokeria
6 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Pilko hedelmät rusinankokoisiksi kappaleiksi saksilla ja laita ne rommiin likoamaan noin tunniksi. Valuta ja säästä neste.
Vaahdota voi ja sokeri, lisää vaahtoon kananmunat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten. Kääntele taikinaan hedelmistä valunut rommi.
Sekoita keskenään jauho ja leivinjauhe, sekoita taikinaan käännellen. Lisää lopuksi hedelmät ja sekoita hyvin.
Kaada taikina pitkulaiseen tai pyöreään (kuiva)kakkuvuokaan ja paista 180-asteisen uunin alatasolla reipas tunti.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 4. luukku: Biscotti - pähkinäkeksit




Biscotti eli kahteen kertaan paistetut italialaiset korput. Kotimaassansa näitä dipataan vin santoon, makeaan viiniin. Näin joulun alla täällä kotosuomessa nämä keksikorput käyvät erinomaisesti glögin kylkeen, dipaten tai kuivaltaan. Pieneen pussiin tai lasiseen tölkkiin pakattuna nämä ovat ihana lahjavieminen.


Keksit ovat siinäkin mielessä eriomainen leivonnainen, että niihin voi maun mukaan upottaa erilaisia pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, suklaata.. Me leivoimme joukkoon puolukkajauhetta, mutta jätettiin se nyt ohjeesta pois kuin ei vaikuttanut makuun millään tavalla eikä jauhetta edes erottanut loppuleivonnaisessa. Ohje mukailee Maku.fi:n tätä ohjetta.

4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1,5 dl sokeria
50 g pehmeää voita
2 kananmunaa
100 g pecanpähkinöitä

Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja sokeri huolellisesti keskenään. Nypi jauhoseokseen pehmeä voi. Sekoita kananmunat taikinaan käsin.
Sekoita taikinaan lopuksi karkeasti rouhitut pecanpähkinät.
Muotoile taikinasta kaksi patonginmuotoista pötkylää ja paista niitä 175-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Ota pötkylät uunista, laske uunin lämpö 150 asteeseen. Leikkaa pötkylöistä terävällä veitsellä noin sentin paksuisia keksejä. Asettele keksit pellille kyljelleen ja kuivata korpuiksi noin puoli tuntia.


Hän joka ensimmäisenä kommenteissa keksii näiden ja suolakeksien yhteyden, voittaa palkinnon!

tiistai 3. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 3. luukku: Maustekakku

Maustekakku on leivontaklassikko. Traumoihin saakka. Päätimme metsästää oikeasti herkullisen, takuumehevän, mutta kuitenkin klassisen jouluisen maustekakun reseptin. Sellainen löytyi Kinuskikissalta. Omastamme tuli ulkoisesti vaatimattomampi kuin Kinuskikissan mieletön marsipaanipäällysteinen upeus, mutta voimme todeta: unohtakaa muut maustekakkureseptit, tämä on ykkönen! Meidän versiomme sai lisämakua inkivääristä ja siitä tuli maukas, mausteinen ja happaman makea.


Maustekakku

150 g margariinia (tai 1 ½ dl öljyä)
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
2 tl pomeranssinkuorta
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl kardemummaa
(halutessa 1 tl inkivääriä)
2 munaa
2 dl sokeria
2 dl hapankermaa

Sulata margariini ja nosta se jäähtymään.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Vatkaa munat ja sokeri kevyeksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon jäähtynyt margariini (tai öljy) ja kermaviili. Lisää sitten jauhoseos muutamassa erässä ja sekoita tasaiseksi. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan (tilavuus n. 1 ½ l).
Kypsennä 175 asteessa uunin keskitasolla 40-50 min. Kumoa ja anna jäähtyä.

Alkuperäinen ohje ja neuvot huikeaan marsipaanikoristeluun löytyy tämän linkin takaa (klik).

PS. Kuvissa olevat hienot joulukoristeet ovat jälleen yksi Veeran äidin taidonnäyte. Pitää varmaan lisätä oma tagi näille hienouksille?

maanantai 2. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 2. luukku: Suolakeksit



Tuoksuvaa glögiä, tunnelmavalaistus, juustoja ja itse leivotut yrttiset suolakeksit. Ihan heti ei tule mieleen parempaa joulukuisen illan napostelusettiä.


4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
50 g pehmeää voita
2 kananmunaa
2 rkl provencenyrttiseosta
reipas rouhaisu mustapippuria
sormisuolaa

Sekoita jauhot ja leivinjauhe huolellisesti keskenään. Nypi seokseen voi. Lisää kananmunat, yrttiseos ja mustapippuri ja sekoita käsin tasaiseksi taikinaksi.
Laita taikina jääkaappiin lepäämään vähintään puoleksi tunniksi.
Kauli kylmä taikina muutaman millin paksuiseksi levyksi ja leikkaa siitä pienillä piparkakkumuoteilla keksejä. Sirottele kekseille sormisuolaa, voit painelle suolaa hieman keksien pintaan, jotta se tarttuu paremmin.
Paista keksejä 175-asteisessa uunissa 8-12 minuuttia.
Kauniiseen rasiaan pakattuna aika täydellinen pikkujouluvieminen, vai mitä? Itse tehtyä ja herkullista. Rasia jää vielä muistoksi isännöivälle/emännöivälle taholle.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Gluteenittomat porkkanaleipäset ja sämpylämania

Huhuilin loppukesästä oikeasti hyvien ja oikeasti onnistuvien gluteenittomien leivonnaisten perään. Jostain syystä en onnistu gluteenittomien jauhojen kanssa. Luovutin.

Vietimme isänpäivän iltaa sukulaisten kesken ja jouduin puolivahingossa leipomaan sämpylöitä gluteenittomista jauhoista pulled poro -illallista varten. Tuli mielipuolisen hyviä. En tosin kutsuisi niitä sämpylöiksi, sillä hiivasta huolimatta pallurat eivät kohonneet (vaan laajenivat leveyssuunnassa), mutta ajoivat asiansa myös suunniteltua käyttötarkoitusta ajatellen, eli leipäsen sai leikatuksi kahtia ja täytettyä pitatyyppisesti.







Gluteenittomat porkkanaleipäset (suurperheen tupla-annos, n. 15 isoa leipästä)

Ensin sekaisin
1 l (+42 asteista) vettä
2 pss kuivahivaa
4 dl kaurahiutaleita
Sitten joukkoon
2 tl suolaa
2 rkl sokeria
4 dl porkkanaraastetta
n. 12 dl gluteenittomia jauhoja
Loppuviimeeksi 1 dl öljyä kyytipojaksi.

Taikina sekoittuu lusikoilla, joiden avulla (löysä) taikina nostetaan uunipellille. Puolen tunnin kohotuksen (eli levityksen) jälkeen paisto 225 asteessa uunista riippuen 20-30 minuuttia.

Tuo on tosiaan tupla-annos ja leipäsistä tehtiin suuria, jotta täytteet mahtuivat sisään. Puolittamalla määrän saa varsin sopivan satsin meheviä, "tavallisen" makuisia lämpimäisiä. Suursuositus kaltaiseltani porkkanan ja teeleipien ystävältä.

P.S. Sämpyläkokoutus jäi päälle ja leipaisin vielä toisen satsin. Tällä kertaa ylijäämäkaurapuurosta ja vehnäjauhoista. Tuplasin tämän reseptin, öljynä käytin chiliöljyä ja lopputuloksena oli kuohkeimmat sämpylät kuunaan.




sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Sukkamania ja pannukakkukokeilu

"Kun elämä potkii päähän, tee pannukakku." Mainio ohjenuora Katja Kallion "Sooloilua"-kirjasta ja/tai -elokuvasta. Ajatus toimii kaikessa leipomisessa; kun siihen keskittyy, huolet unohtuu - tai saa ainakin suuhun ja sieluun makeaa. Sama homma käsitöissä; ne vaativat keskittymistä ja pian syntyy jotain konkreettista, parhaimmillaan käytännöllistä ja kaunista. Olenkin pyhittänyt tämän päivän ulkoilulle ja taikina- ja koukkuterapialle flunssan nitistämisen kunniaksi.

Tein pannarin kaapista löytyneistä aineista: 2 kananmunaa rikki ja joukkoon 8 dl kauramaitoa. Kuivat aineet eli 1 dl kaurahiutaleita, 4 dl vehnäjauhoja, 1 tl suolaa, 1 rkl sokeria joukkoon osissa ja lopuksi 75 grammaa sulatettua oivariinia. Lorautin taikinan joukkoon myös vähän vaniljauutetta. Ohje on yhdistelmä googlaamalla löytyneistä ohjeista.

175 asteessa, reilussa puolessa tunnissa (huom. meillä on hiiidas uuni) uunissa muotoutui pannukakku. Siis lättänä. Mutta varsin toimiva, omalaatuituinen, vähän ahvenanmaalaista muistuttava, vaikka munaa oli vähän eikä riisiä lainkaan. Tykkäsin, tekisin toistekin. Päälle mummon karviaishilloa ja näön vuoksi tomusokeria. Hullumpiakin sunnuntaiherkkuja keksin, ah.





Toinen homma, josta innostuin oli Novitan Sukkalehti. Lehti tarttui minun (ja kolmen hyttitoverini) mukaan viikon takaiselta Novitan ja Burdan emännöimältä käsityöristeilyltä. Lehdessä on 34 toinen toistaan hienompaa sukkaohjetta. Eritasoiset neulojat on otettu huomioon ja jokainen löytää varmasti itselleen sopivan sukkaohjeen. Kantapäävaihtoehtoja lehdessä on kahdeksan, kärkimalleja kuusi. Lehden sivuilta löytyy yksityiskohtaisen tuntuiset ohjeet sukanteon eri vaiheista (olen kova kritisoimaan ohjeita, mutta jos tiedän, mitä olen tekemässä tulen sokeaksi ohjeiden lukemiselle), eli aviisi on oiva kumppani aloittelevallekin sukantekijälle.

Olen itse neulonut viime aikoina Käsityön pikkujättiläisen ohjeilla Onnenapila-säärystimiä, jotka ovat ensimmäinen kirjoneuletyöni. Olen pahassa koukussa värien valitsemiseen ja langan kuljettamiseen. Ei se olekaan yhtään vaikeaa!

Sukkalehdestä ja säärystimistä innostuneena taltutin orastavan joululahjastressin ja päätin tehdä läheisilleni pukinkonttiin sukat. Toki muistissa on vielä se aika, kun tylsimmät paketit olivat ne, joista jo päältä päin tiesi, että sisältä löytyy mummojen itsetekemiä villasukkia. Viime vuosina ne ovat olleet parhaat, vaikka osaan itsekin sukat tehdä. Nyt tiedän mikä määrä aikaa ja ajatusta jokaiseen pariin on kulunut. Niinpä aion huolellisesti valita mallin ja langan kullekin rakkaimmistani ja paketoida kauniisti. Motivaattorina toimii sekin, että isoäitini ei enää pysty itse neulomaan, joten oletettavasti perheemme villasukkakiintiöihin tulee vajetta, enkä kilpaile mummon sukkien kanssa (eihän niiden kanssa voi kilpailla!). Ensimmäinen pari on jo puolessa välissä. Tietävätkö kaikki muut, että sukan virkkaaminen on nopeaa puuhaa? Jos ei, niin tiedoksenne; yhdessä illassa syntyy yksi sukka ja se on vinkeän näköinen.

Palataan joulun jälkeen tähän sukkaprojektiini. Viisi paria pitäisi ainakin saada aikaiseksi.



maanantai 16. syyskuuta 2013

Makoisaa leivontaa

Pidän kovasti leipomisesta. Siinä yhdistyvät niin oivallisella tavalla taikinaterapia, sokeriöverit ja usein myös kupahtavien maitotuotteiden ja hedelmien viimeinen mahdollisuus. Leipomukseni eivät vaan valitettavasti juurikaan päädy tänne Tilkkuihin vaan postaan parhaat palat ruokablogiini Prinsessakeittiöön. Aattelin, että olis kuitenkin kiva tänne nostaa herkullisimpia viime aikojen leivonnaisia.

Tämä kesä on ollut piirakoiden kulta-aikaa keittiössäni. Olen vaan sellaista yhteen juttuun kerrallan pakkomielteen kehittävää kiintyvää sorttia, että kun johonkin tykästyn niin teen sitä kunnes kyllästyn. Piirakkaa suoltuu siis kuin liukuhihnalta samalla pohjalla ja kermaviilitäytteellä marjoja ja hedelmiä vaihdellen. Kesän herkullisin lienee ollut tämä paahdetulla valkosuklaalla silattu mustaherukkapiirakka.



Muffinssit ovat hätävaratyyppinen nopea ja aina kaikille hyvin maistuva leivonnainen, joista saa älyttömän pienellä vaivalla miljaardi muunnelmaa. Vielä pari vuotta takaperin muffinssini olivat onnettomia kuivahkoja kohoamattomia leivinjauheelta maistuvia kikkareita. Sitten iski sisuuntuminen ja tuotekehittely. Alla olevalla ohjeella ei pitäis mennä vikaan, muffinssipelti on vaatimus kauniisti kohoaville muffineille jos ei vallan pahvisia vuokia käytä.

250 g jauhoja
125 g sokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
125 g voita sulatettuna
125 ml maitoa
1 kanamuna
liäksi vaikka mitä makustetta; hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, suklaata..

Banaanileipä on ihan järjettömän hyvää! Sitä ei juurikaa tuhdin luonteensa vuoksi tule kesällä leivottua, mutta talvella sen syvät mausteet tuoksuvat keittiössäni usein. Pipsan keittiössä -kirjan leipäohje jäänee vakkarikseni.


Mä oon pullatyttö! Voisin elää pelkällä pullalla, korvapuusti joka aterialla ja myös välipalaksi, unelma-ateriat. Leivon myös ihan järjettömän hyvää pullaa.


sunnuntai 25. elokuuta 2013

PS. rakastan syksyä

Olen henkeen ja vereen syksyihminen. Rakastan syksyn arvoituksellisuutta; lämpimiä, eri keltaisensävyjen täyttämiä päiviä, napakoita, pimeitä öitä. Sitä, että voi paineetta jäädä kotiin eikä tarvitse juosta auringonsäteiden perässä puistoissa ja rannoilla. Kaupungit tarjoavat kesälomilta palanneille ihmisille parastaan kulttuuririentojen muodossa. Saa siirtyä punaviinin juomiseen, villalanka ei tunnu kättä vasten paahtavalta, kumisaappaat on täysin sovelias jalkinevalinta. Tulee rauha kesän hektisyyden jälkeen, arki asettuu uomiinsa.

Syksyllä uuni on tehokäytöllä, siellä muhii tai paistuu herkkuja tiuhaan. Kotimaisia kausituotteitta on saatavilla runsain mitoin. Ja mikä parasta, herkkuja voi poimia itse! Saalistaja-kerääjä-säilöjä-leipoja pääsee valloilleen.





Vuoden ensimmäiset tuoreet kantarellit päätyivät kastikkeeseen. Samana iltana oli pakko paistaa vielä piirakkakin.

Minun versioni perinteisestä sienipiirakasta:
Pohja: 100g rasvaa (tässä oivariini, voita riittää vähempikin), 3-4dl jauhoja (luomujauhoja tuntuu menevän aina vähän enemmän) ja loraus vettä (n. 2rkl, mutta pohjasta tuntee kyllä, koska on sopiva koostumus.
Täyte: rellit ja sipuli pannun kautta vuokaan painellun pohjan päälle. Päälle vielä kermaviili, jonka joukossa 1 muna ja mausteita (tässä piirakassa vain suola, mustapippuri ja meirami).

Uuni 180 asteesen. Mökkiuunilla meni puolisen tuntia, kunnes kulmat ruskistuivat. Jätin piirakan lepäilemään jälkilämmölle toiseksi puolituntiseksi.

Maailman yksinkertaisinta - ja parasta.

ps. Olen jäänyt pahaan äänikirjakoukkuun. Voisin viettää tunteja marjapuskissa ja sienimetsällä luurit korvilla. Täydellinen yhdistelmä kirjojen ystävälle.

torstai 22. elokuuta 2013

4in1sadonkorjuupiirakka

Minuun iski sunnuntaina päättämättömyys. Olimme maalla. Piha oli täynnä kaikkea herkullista. Teki mieli leipoa vuoden ensimmäinen omenapiirakka. Vai sittenkin mustikkapiirakka. Ei, pitäisikö kuitenkin yrittää käyttää viimeiset raparperit? Toisaalta mustaherukkapiirakkakokeilut ovat olleet varsin onnistuneita viime aikoina. Karviaiset onneksi tuli napsittua sellaisinaan ja punaviinimarjat olin ehtinyt pakastaa jo aiemmin, joten ne eivät olleet päättämättömän leipojan kiusana.

Koen olevani nero, kun äkkäsin, että tämän vuoden mottoani "kaiken voi yhdistää" toimii myös leivonnassa. Lopputuloksena värikäs 4in1piirakka.




 




Respetiä en tällä kertaa kirjaa, sillä pohja ei ollut kovin kummoinen. Kannattaa käyttää omaa lempitaikinpohjareseptiään, oli se sitten muru tai pulla. Uskon, että toimii.
Oman piirakkani päällä oli  ensimmäisenä raitana vasemmalta lähtien: mustaherukka, omena, mustikka, raparperi. Seuraavalla kerralla kokeilen puolukkaa ja karviaista. Eli mielikuvitus ja/tai pihamaan tarjonta ovat vain rajana, nyt on leipojan unelma-aika.

Sen verran happamia olivat mustaherukka ja raparperi, että piirakka vaati maitotuotetta (ja raparperin kanssa sitä tulee olla aina muutoinkin?). Mökin jäätelövarannot oli kulutettu loppuun edellisellä vierailukerralla, joten jouduimme tyytymään kermaviili-sokeri-mustikka-seokseen. Ihan ok sekin oli. Pohjan kuivuuden ja täytevalintojeni kannalta täydellisimmin olisi toiminut ehta vanlijakastike. Ensi kerralla sitten.