Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogit. Näytä kaikki tekstit

torstai 26. maaliskuuta 2015

Pääsiäismaailma munakennossa

Askartele pieni pääsiäismaailma munakennoon istutuksineen ja tipuineen. Helppo askarteluprojekti ilahduttaa koko pääsiäisen ja sen voi säilyttää tulevienkin pääsiäisten koristeeksi.

Pääsiäismaailman tekeminen sujui kolmevuotiaalta jo varsin mallikkaasti.
Paria kuukautta vajaa kaksivuotias onnistui paremmin purkamisessa kuin kasaamisessa, mutta oli hommasta innostunut ja onnistui kylvämään siemenet.
Aikuiselta meinas lähteä lapasesta, suunnitelmissa oli mm. paristokäyttöisiä led-valoja. Aikuinen kuitenkin malttoi mielensä ja muisti, että aikuisen liika innokkuus lasten askarteluprojekteissa on satavarma ilontappaja.

Sinisiin muovimuniin ilmestyy silloin tällöin joku pieni yllätys lapsia ilahduttamaan.

Tarvitset:

  • munakennon
  • värikästä paperia tai tapettia
  • pätkän puuvillalankaa
  • kanamunankuoria
  • multaa
  • siemeniä
  • pääsiäiskoristeita
  • paksun parsinneulan
  • liimaa (erikeeper)




Huomioitavaa:
Kennon kansi pysyy auki kun sen kiinnittää pohjaan narulla, vie naru kennon läpi parsinneulalla.
Sijoita istutukset etureunaan, jotta pääsiäismaailma pysyy pystyssä. Voit istuttaa siemenet suoraan kennoon, mutta silloin se ei säily tuleville polville.







sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Omin käsin - ajatuksia omasta tekemisestä ja siitä kirjasta

Kaksi noloa paljastusta: En ole askartelija. Jos saat minulta kauniin, itsetehdyn kortin, se on puolisoni tekemä, joka on kädentaidollisesti hyvin lahjakas ja omaa paremmat hermot näpertämisen kanssa kuin minä. Päättäväisesti aloitan, lopputuloksena itku ja lopulta mies liimaa helmet ja muut roippeet paikalleen, että päästään lähtemään.

Seuraava paljastus: En pidä pastellisävyistä. Olen murrettujen sävyjen tyttö, syysihminen tässäkin mielessä.

En osaa käyttää ompelukonetta vielä(kään), mutta maalisutia kyllä. Suurimmat tee-se-itse-haaveeni ovat: 1) restauroida vanha perintöarkkuni 2)  kutoa matto mattopuilla 3) virkata isoäidinneliöpeitto, (lähinnä hermostuttaa se palasten yhteen virkkaaminen, ei neliöiden teko). Lisäksi on paljon pieniä haaveita; alkeiden hallitseminen kirjontaan, huovuttamiseen, pitsintekoon. Aikaa haluaisin saada myös mosaiikkitöiden testaamiseen ja syystä tai toisesta uskon, että olisin luonnonlahjakkuus dreijaushommissa. Haaveilen myös pienestä verstaasta, jossa voisi hioa ja maalata vanhoille huonekaluille uutta ilmettä - ja sahata ja porata, pöllyttää puruja. Uskon, että se olisi suurin lahja, jonka omalle luovuudelleni voisin antaa; tilan.

En ole sisustaja. Minulle tärkeintä kodissa on, että siellä on väriä, elämää, ääntä, omia tavaroita, jotka on valittu jollakin syvemmällä perusteella kuin Tikkurilan värikartta. Kotini on tyylien ja kuosien räjähdys; se näyttää asujiensa kodilta. Koirani esimerkiksi ra-kas-taa punaista plyysikankaista jättiläistyynyä, jossa on pieniä aurinkoja, tähtiä ja kuita. Eläin sai sen tärkeältä ihmiseltä ja vaikke se millään muotoa ole harmoninen muiden kuosien tai olohuoneen värimaailman kanssa, se on ja pysyy olohuoneessa. Minulle puolestaan on tärkeää, että kirjat ovat esillä, ja ei, hyllyä ei ole eikä tulla väärikoodaamaan. Mieheni hienot valokuvat on myös oltava esillä, ja niitäkin laitetaan esille enemmin fiiliksen kuin värien mukaan.

Omistan betonimyllyn.

Ai mihin tämä liittyy? Siihen, että luin syksyn pakko lukea/saada/omistaa tee se itse -kirjan, Riikka Kantinkosken ja Susanne Venton "OK - Omin käsin" (WSOY, 2013) ja jäin miettimään omaa suhdettani käsillä tekemiseen ja sisutamiseen. En nimittäin lämmennyt teokselle yhtä paljon kuin moni muu. Kuvat ovat kauniita, sillälailla graafisella, timanttimuotoisella ja pastellisella tavalla. Ohjeet ovat yksinkertaisia; maalamalla pöllin tai puun palan pastellisävyllä, muuttuu puu jakkaraksi tai dominopalikaksi. Erilaiset materiaalit tulevat kirjan sivuilla tutuksi; on posliinikalvoja ja akryylimaaleja.






"OK - Omin käsin" on kahden suositun bloggarin yhteistyön tulos. En itse ole seurannut näitä blogeja erityisen tiiviisti, mutta tunnen toki ne nimeltä: Susanna Venton Varpusen ja Riikka Kantinkosken  Weekday Carnivalin. Mietin, miksi kirjasta niin paljon pidetään, kun mielestäni se ei anna kovinkaan paljon uutta? Oletettavasti jokainen blogeja seurannut himosisustaja tuntee sisustusteipit tai osaa tuunata vanerin palasta taidetta sutimalla siihen maalia tai tehdä kaulakorun putkenpätkistä. Vai? Äitini valoi betonista kynttilänjalkoja jo 30 vuotta sitten - ja tuunasi pyyhkeiden reunat itsevirkkaamallaan pitsillä.  Tässä ei siis ollut edes minulle, maailman ankeimmalle sisustaja-itsetekijälle uutuuden arvoa. Kauneutta toki. Ja ihana että tehdään tällaisia teemakirjoja, joissa sävyt ja graafiset muodot seuraavat työstä toiseen ja kirjan ulkoasuun asti.

Toisaalta, samat resepti-ideat ne leivontakirjoissakin pyörivät vuodesta toiseen. Ja toinen kirja on toistaan omemman tuntuinen, sama homma sisustus-askartelu-neulonta-jne. kirjojen kanssa. Siinä joko on sitä jotain just mulle - tai sitten ei.

"OK - omin käsin" oli harmoninen, visuaalisesti todella harkittu kokonaisuus, joka jätti minut kylmäksi. Siksi halusin aluksi kertoa omaa itsetekemisen filosofiaani ja tapaani. "OK" ei vain ollut minulle, rönsyilevälle ja tummasävyiselle. Muita mielipiteitä on koottu kirjan Facebook-sivulle, kannattaa vilkaista toinenkin mielipide.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Ensimmäinen matkamuisto

Piilopaikan Salla lähetti meille terveisiä! Kiitos! Lämmitti matkaajien mieltä. Tunnustuksesta tuli fiilis, että tässä projektissa ja sen dokumentoinnissa on järkeä. Ja että meillä on mahtavaa matkaseuraa jo näin varhaisessa vaiheessa!


Tunnustuksen ohjeet olivat seuraavanlaiset:
Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka tunnustuksen sinulle antoi.
Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden.


Piilopaikkaan siis vielä kiitos ja terkut, että kurkitaan matkakuulumisia puolin ja toisin jatkossakin.

Omat sydänkortit me lähetämme seuraaville inspiroiville bloggaajille:

Muruskuulle
Kirsikalle osoitteeseen By Kirsikka
Krisselle, osoitteeseen Melkein kuin uusi
Katariinalle ja Anniinalle osoitteeseen Aika kivoja (kiitos Sallalle tähän blogiin tutustuttamisesta)
sekä Paulle osoitteeseen Kuperkeikkakoti (tule jo takaisin!)

Sydänkorttienne toisella puolella lukee:
Kiitos inspiroivista ideoista, kiitos että jaat ne kanssamme.
Terkuin, Heidi ja Veera täältä Tilkkujen, herkkujen ja langanpätkien keskeltä

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Käsityöläisten kaupunki

Torikorttelit. Ihana sana.
Uusi vanha kaupunki. Ihana ajatus.
Uutta kaupunkia ei rakenneta eikä eletä ilman kaupunkilaisia, joten kaikilla on mahdollisuus osallistua, ideoida, ehdottaa.
Ihana toimintafilosofia.

Kuva: torikorttelit.fi








Paljon ihanuutta on suunnitelmissa Helsingin Senaatintorin ja Kauppatorin välikaduilla sijaitseviin Torikortteleihin. Talot ovat upeita, kulmat historiallisen kauniita ja rauhallisia, nurkan takana meri ja torin humina, vieressä ratikkapysäkit, kävelymatkan päässä kaupungin ydin ja sen tarjonta. Ja mikä ihaninta: Torikorttelit on kaavailtu käsityön ystävien omaksi alueeksi! Ja vieläpä kaupunkilaisten omaksi paikaksi, jossa oppia käsillä tekemistä, ei vain ikuisiksi joulumarkkinoiksi, joista turistit voivat tehdä tuliaisostoksensa.

"Yhdessä tekeminen on kasvava kulttuurisuuntaus. Meillä on myös valtava määrä kiinnostavia käsityöläisiä ja alan harrastajia Suomessa. Voisiko Bockin Talosta kehittyä Torikortteleiden tuella luonteva ja innostava paikka koota nämä asiat saman katon alle?" näin mietiskelee "toripäällikkö" Peggy Bauer blogissaan. Toivon kovasti, että voisi!

Bockin talossa pidettiin eilen avoimien ovien päivä, jossa kiinnostuneet saivat käydä kurkkimassa ja haistelemassa talon tunnelmaa ja tulevaisuuden suunnitelmia. Olin tonttuna paikalla. Olisipa ihanaa, jos toripäällikön visiot toteutuisivat. Helsingistä puuttuu paikka, jossa käsityöihmiset voivat kohdata, siis ammattilaiset ja harrastajat, villasukkamartat ja designtuunaajat*, tasavertaisesti, toinen toistaan ruokkien. Toki kaupungissa on pilvin pimein kursseja ja sesongittain käsityömarkkinoita, mutta ei aktiivisia, tutuksi tulevia/olevia paikkoja, joiden toimintaa seurata, ja joihin piipahtaa tuosta noin vaan tutkailemaan. Matalan kynnyksen paikka käsitöille, otan sinut avosylin vastaan! Enkä usko, että olen yksin.

Entistä kiinnostavamman hommasta tekee se, että nyt on käynnissä avoin haku kaikille käsityöalan yrittäjille. Kuka hyvänsä voi lähettää ehdotuksensa Torikortteleihin ja hakea mukaan toimintaan. Lisätietoja löytyy Torikortteleiden sivuilta. Tämän päivän Hesarissa on myös iso juttu aiheesta (HS 9.4. kaupunki-osio). Harmittavaa on, että Bockin talon projektia leimaa Kiseleffin talon epäonnistuminen. Tosin en ymmärrä, miksei sitäkin voisi samalla kertaa pyyhkäistä uuteen, kaupunkilaisia palvelevaan uskoon. HYVÄ TORIKORTTELIT, odotukseni ovat korkealla.

Heidi


P.S. Mitä ajatuksia tämä projekti herättää muissa käsityöihmisissä, ammattilaisissa tai harrastajissa? Alkaako sormia kutittamaan innostuksesta? Itse ainakin visioin itseni jo oppimassa jotain uutta tekniikkaa (ehkäpä apuja tähän Pikkujättiläis-projektiin tai vaikka mosaiikkikurssilla, joka kiinnostaisi myös...) Bockin kauniissa miljöössä. Kurssin jälkeen istahtaisin kortteleiden sisäpihoille kaavaillulle terassille lasilliselle. Ja olisin hyvin, hyvin onnellinen.


*yhden naisen mielikuvagallupini tuloksena olen huomannut, että käsityöharrastajista on neljä prototyyppiä. 1) mummojen hommaa eli harmaita villasukkia ja huonosti istuvia -paitoja 2) "hippien hommaa" eli batiikkivärjäystä, luonnonväreillä värjättyä pellavaa ja huovuttamista 3) kotiäitien piperrystä eli lasten kanssa askartelua, jota muiden on pakko väkinäisesti ihastella 4) ylitrendikästä tuunausta, jossa yli-ihmiset loihtivat risoista farkuista, jätesäkistä ja hakaneuloista Oscar-gaala kelpoisen iltapuvun. Jatkanpa tästä aiheesta joskus toiste.