Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotona. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotona. Näytä kaikki tekstit

torstai 17. heinäkuuta 2014

Eteinen ennen ja jälkeen - vinkkejä kodin järjestämiseen

Masinoin keväällä ammattijärjestäjien, Huili-lehden ja Lilly's Eco Clean -siivousainesarjan kanssa Kevätsiivouksen, jossa 11 testitaloutta saivat ammattijärjestäjien apua kodin sekamelskan hallintaan sekä ekologiset puhdistusaineet siivoukseen ja yleiseen ilmapiirin kohotukseen. Osallistuin tietenkin itsekin, lähtihän idea kokonaan omista tarpeista. Kevät on ollutta ja mennyttä, mutta työ jatkuu edelleen. Tuloksia tulee pikkuhiljaa ja mikä parasta, ne näyttävät olevan tällä kertaa pysyviä.

Luonani vieraili ammattijärjestäjä Tavararemontista ja opin valtavasti myös muilta mukana olleilta järjestäjiltä. Tavararemontin vierailu nurkissani oli varsin silmiä avaavaa. Olin omassa päässäni luokitellut itseni vain saamattomaksi ja lisäksi järkeillyt, että kunhan vain saisin vaatehuoneen järjestykseen, niin loputkin hoituisi. Ammattijärjestäjä katseli vaatehuonettani ja kuunteli minua ja selityksiäni. Parin minuutin jälkeen hän kumosi omat teoriani ja totesi rimani lopputuloksen suhteen olevan aivan liian korkealla, ainakin alkutilanteeseen nähden. Tajuttuani ja sisäistettyäni tämän, oli raivaamisen aloittaminen jo huomattavasti helpompaa. Kunhan saisin vain kaiken suht järjestykseen, on minulla sitten vaikka loppuelämä aikaa järjestää paitoja värin mukaan. Siisteissä hyllyissä voisin vaihtaa järjestystä siis vaikka joka päivä!

Toinen erityisen tärkeä oppi oli ymmärtää, että en vain siivoa kotiamme, vaan olen tekemässä kokonaista elämänmuutosta, jonka on tarkoitus kantaa pitkään. Aiemmat järjestely-yritykseni ovat kaatuneen liian suureen kerralliseen työmäärään ja lopputuloksen ylläpitämisen vaikeuteen, en ole mikään järjestyksen ihminen, olen tosi hyvä saamaan pienen sekamelskan aikaiseksi hyvin lyhyessä ajassa ja hyvin vähin tavaroin. Nyt kun ymmärrän, että muutos lähtee enempi minusta kuin niistä tavaroista, oli ne sitten paikoillaan tai ei, niin voin edetä kaikessa rauhassa levollisin mielin, kun tiedän mihin tähtään ja mitä tulee tehdä, jotta myös pysyn tavoitteessani.

Olen jakanut kodin pieniin palasiin. Tai oikeammin otan kokonaisuudesta käsittelyyn pienen palan kerrallaan miettimättä niinkään etukäteen näiden palasten järjestystä tai laajuutta.
Aloitin ruokapöydästä, se on meillä aika iso ja aina täynnä tavaraa, joka vyöryy toiselta laidalta syöden kaiken tilan ja uhaten joka ruokailua. Tai oli. Raivasin pöydän: Hankkiuduin eroon kaikesta epämääräisestä, mm. pinoiksi kertyneet monen kuukauden lukemattomat lehdet vein surutta kierrätykseen järkeillen, että jos en niitä neljässä kuukaudessa ole lukenut niin en tule lukemaankaan. Päinvastoin alati kasvavat pinot kasvattivat ahdistusta lehdiltä puuttuvasta ajasta. Pikkusälän vein mahdollisimman tarkasti paikoilleen, vähintään siihen huoneeseen, jossa niiden oletettavasti kuuluisi olla. Tyhjän ja ihanan tilavan pöydän äärellä päätin, että siihen ei kasaannu enää mitään. Päätös on pitänyt. Samaisella kerralla en siivonnut siis mitään muuta, loput kämpästä sai edelleen räjähtää rauhassa, pöydän pidin siistinä.
Kun alkoi tuntua, että pöydän hallinta on rutiinia ja rutiini levinnyt muihinkin perheenjäseniin, valitsin seuraavan kohteen. Siirryin keittiön tasoihin ja kahdesta tasosta vielä siihen vaikeampaan eli hellan ja tiskipöydän puolelle. Kaapit tällä puolella olivat jo järjestyksessä, joten keskityin pintoihin. Tyhjensin tason kaikenlaisesta roinasta, siirsin pesuaineista vähemmän käytetyt siivouskaappiin, järjestin tyhjille pulloille pienen tilan kaapista, nostelin ruoka-aineet oliiviöljyä, pippurimyllyä ja suolaa lukuunottamatta kuiva-ainekaappiin, etsin kaapeista kauniin tarjottimen ja kulhon, asettelin niihin edellämainitut suolat ja muut sekä sipulit ja tomaatit. Kuurasin hellan soodalla ja pesuaineella ja päätin taas kiiltävän ja tyhjän tason äärellä, että iltaisin ei ole asiaa nukkumaan ennen kuin näky on tämä sama. Ja tässä on pysytty. Kummasti tämä tavoite kannustaa laittaman tavarat paikoilleen ja tiskikoneeseen myös muina vuorokaudenaikoina kuin iltaisin. Tässä on pysytty nyt hieman yli kuukauden verran, viikonloppuna järjestin kuiva-ainekaapin ja eilen toisen tasoista. Tässä esimerkkiä hitaasta etenemisestä. Seuraavaan kohteeseen kannattaa siirtyä vasta kun edellisen järjestyksessä pitäminen tuntuu osalta itseä. Tasojen välissä olen järjestänyt toisen vessoista, raivannut makuuhuoneeseen lisää tilaa sekä järkkäillyt monta pienenpää kohdetta kirjahyllystä kylppärin kaappiin. Ja järjestänyt sen eteisen, josta tämäkin postaus oikeastaan kertoo.

Eteinen ennen

Eteisen entinen kenkäpino on varmasti ihan normaali näky aika monessa kodissa, sisään pääsee kiipeämällä yli. Naulakkoa ei tarvita, kun kaikki ulkovaatteet takeista kurahousuihin voi kasata sisällä säilytettävien vaunujen päälle, joiden tukittua koko alue, ei sinne naulakolle oikeastaan pääsisikään. Ainoana miinuksena kun vaunujen kanssa haluaa lähteä ulos, on koko pino nakattava lattialle. Kätevä on myös hyllynpäällinen, jolle voi tunkea oikeastaan kaiken, jonka haluaa käsistään laskea, kaikki matkalla jonnekin muualle olevat esineet, maksamattomat laskut, maksetut laskut, avaimet, bussiliput, aurinkolasit, keskeneräiset neuletyöt, ja toki myös roskat, jotka on saatava nopeasti pois käsistä.






Eteinen jälkeen

Järjestämisen jaoin kolmeen osaan. Ensin järjestin naulakon, vein vaunut talon yhteiseen vaunuvarastoon ja järjestin virkkaamani korit naulakkoon. Seuraavaksi kokosin kenkäkaapin ja siirsin kesäkengät sinne ja talvikengät (ja muuten vaatteetkin) kannoin vintille. Lopuksi kävin hyllyn kimppuun. Näiden kolmen kohteen kohdalla järjestyksen ylläpito tapahtuu kokonaisuutena ja tehtävääkin on vielä. Kaappien ja kirjahyllyjen sisältöä voin kuitenkin hioa sitten pikkuhiljaa kun koko koti on pala palalta järjestyksessä ja säilytysratkaisut ja -paikat kaikelle mietittynä.
Eteisen kolmen kohteen järjestämiseen meni aikaa ehkä kaksi tuntia, joista suurimman osan nielaisi kenkäkaapin kasaaminen. Kaapin, josta mies totesi elämänlaatunsa parantuneen moninkertaisesti.
Muutos on huomattava, jokainen kotiintulo aivan erilainen. Haastankin kaikki pohtimaan omaa eteistään, vituttaako vähän jo kynnyksellä? Kokemuksen syvällä äänellä kerrottakoon, että sisääntulon aiheuttama ahdistus kantaa myös muihin tiloihin ja kotona vietettyihin hetkiin.






Jos tekstistäni saa kuvan hulluista himohamstraajista ja maailmanlopun sottapytyistä, niin ei ihan pidä paikkansa. Me olemme ihan tavallinen perhe, samanlainen kuin vähintään tuhannet muutkin. Meillä on vain paljon tavaraa ja huonoja säilytysratkaisuja ja mielenkiinnon kohteet muualla kuin nurkkien puunaamisessa. Raivauksen ja siivoamisen tarkoituksena on vähentää turhaa tavaraa ja samalla miettiä kuluttamista myös tulevaisuudessa, tehdä ekologisempia ja järkevämpiä valintoja ja ostaa kestävämpää. Kaikkea ei tarvitse hankkia vaikka olisi kuinka ihanaa ja kaunista, eikä kaikkea määreet täyttävää tarvitse omistaa kaapeissa, joista kukaan ei niitä edes koskaan näe. Toinen tärkeä tavoite on saada itselle (meille kaikille neljälle, kohta viidelle) lisää aikaa kun takaraivossa ei koko ajan jyskytä, että noikin pitäisi lukea, tuokin pino purkaa ja erilaisille 'näitä voi vielä joskus ehkä tarvita' -kokoelmille löytää järkevä sijoituspaikka. Tässä projektin mittaan olen oppinut itsestäni myös, että pidänkin siivoamisesta, se on vain aiemmin ottanut rankasti päähän, kun sitä varten on tarvinnut aina suorittaa joku raivausprojekti. Nyt loppuraskautta kohden heräävän pesänrakennusvietin piikkiin voi toki laittaa tästä osan, kuten joka päiväisen vessojen pesun..
Nyt keskityn keittiön toisen tason ja eteisen siisteyden ja järjestyksen ylläpitämiseen, en osaa vielä sanoa mihin ja koska siirryn seuraavaksi, aika näyttää. Ehkä palaan raportoimaan kun kaikki on vihdoin valmista ja uusi elämä muutoksen myötä elettävänä.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Trikookuteesta virkatut korit

Koti järjestyksen -projektin oleellinen osa on kehitellä säilytysratkaisuja. Sen lisäksi, että tavaramäärästä karsitaan ja annetaan/myydään huomattava määrä esineistöä enemmän tarvitseville, pitää kaikelle jäljelle jäävälle löytää oikea paikka.
Tällä hetkellä meidän eteisessä vallitsee aika lailla maailmanlopun kaaos. Silleen masentavaa, kun se on se ensimmäinen tila, jonka jokainen sisääntulija heti rekisteröi. Eipä sillä, että meno niin huomattavasti muuttuisi peremmälle mentäessä. :D
Olen yrittänyt suurimman osan kevättä siivota ja järjestellä, mutta tulokset eivät ole olleet pysyviä. Nyt tilanne on muuttumassa pikkuhiljaa ja siinäpä se onkin avain tällaisen kävelevän kaaoksen (niin mielelläni syyttäisin muita, mutta mun ne pinot vaan ovat) kodinjärjestämiseen. Pitää todella edetä vain pala kerrallaan ja omaksua ikään kuin elämänmuutos ja vieläpä asenteella, että tässä mennään nyt loppuelämäksi. Tämän elämänohjeen ja huomattavan riman laskemisen ansiosta muutos alkaa nyt tapahtua. Meillä on ollut jo useamman viikon täysin siisti ja pinoista (olen äärimmäisen hyvä pinoamaan kaikenlaista) vapaa ruokapöytä, hyvässä järjestyksessä pysynyt vaatehuone, kiiltävä vessa ja roinaton, tiskitön ja ennen kaikkea putipuhdas keittiön taso. Oi olen niin ylpeä itsestäni, olkaa tekin (ylpeitä minusta)!


Niin siihen eteiseen ja niihin koreihin. Eteisemme on pieni ja ahdas ja säilytystilaton. Ahtautta korostavat eteisessä säilytettävät rattaat, jotka estävät helpon liikkumisen ainoalle kaapille sekä naulakolle. Kengille ei ole minkäänlaista säilytystilaa ja hattuhyllyllä on muuri ties mitä, lisää tavaraa sinne ei just sovi. Talvella hanskat, pipot ja huivit asuivat isossa säilytyslaatikossa, mutta se on kesäisille asusteille vahvasti ylimitoitettu, joten se sai siirtyä sisältöineen pakkasia odottamaan vintille. Tällä hetkellä kesähatut ja vastaavat asuvat aika tavalla samassa läjässä kenkien kanssa. Tosi viehättävää.. Mutta tähänpä tulee nyt muutos! Nimittäin jokaisen perheenjäsenen ikioma kori, jossa kaikenlaiset välttämättömät asusteet vastedes säilytetään. Enää pitää vain raivata hattuhylly, jotta koritkin löytävät paikoilleen.
Korien virkkaaminen oli erittäin mukavaa puuhaa. Valmista tuli nopeasti ja homma kävi hyvästä käsitreenistä. Ensimmäinen kori aiheutti vakavaluokkaisen hiertymän vasemmassa etusormessa, mutta kyllä se siitä korien lisääntyessä parkkiintui. Tykkään ylipäätään trikookuteen virkkaamisesta, juurikin koska valmista tulee ihan silmissä. Koreja on nyt valmiina neljä, viidennen tulee valmistua ennen lokakuuta ja perheenlisäystä, sillä vauvoilla niitä pipoja ja tumppuja ja muita lämmikkeitä vasta onkin. Kunhan vauvalle sitten aikanaan keksitään joku nimi, niin tilaan Beloved by Brunoulta vielä nimikyltit näihin.




Ehkä seuraavaksi julkaisen ennen ja jälkeen -kuvat eteisestä.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Aikuisten värityskirja

Värittäminen on valtavan rentouttavaa. Ihanaa aivot narikkaan -puuhaa, mutta halutessaan samalla voi pohdiskella vaikka mitä. Moni ongelma on ratkennut värityskirjan äärellä. Värittää voi periaatteessa millä vaan, vaikka lyijykynällä, sillähän saa aikaiseksi vaikka mikälaisen harmaan kirjon. Minulla on teini-iästä saakka mukana kulkeneet megavärikynät, 80 kappaletta ihania värejä ja vielä päälle 36 kynän setti jos tuntuu, että tässä ei piisaa sävyt.
Pahimpaan väritysnälkään toimii toki melkein mikä tahansa lasten värityskirja, mutta aikuisille on olemassa ihan omansa. Niissä on yleensä enemmän yksityiskohtia kuin lasten vastaavissa ja aihepiirit saattavat olla laajempia kuin muumit, prinsessat, autot ja eläimet. Oman värityskirjani ole hankkinut Tigerista. Siinä on 40 sivua lähinnä mandala-tyyppisiä ympyröitä sekä muutamia koko sivun täyttäviä toistuvaisluonteisia geometrisiä kuvioita. Jaksaisin vain värittää vaikka kokonaisen päivän!






maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kangaspala ja niittipyssy eli tuolin verhoilun abc

Yhdistelmä #kevätsiivous-projekti ja ohitettu putkiremontti saivat aikaan kodin suuren muodonmuutoksen. Meillä on kotiinpaluun jälkeen luovuttu paljosta turhasta, modattu vanhaa, kierrätetty uusiin koteihin, siirretty vintille "luopumisharjoitteluun" ja myönnettäköön, että melko paljon on rankattu ihan roskiskamaksikin.

Yksi uudistustyö, johon minun taitoni ja innostukseni riittävät, on tuolien verhoilu. Saimme ihanat 50-lukuiset keittiöntuolimme ikuisuuslainaan ystävältä pari vuotta sitten, kun muutimme nykyiseen kotiimme. Tuolit oli verhoiltu edellisen kerran viitisen vuotta sitten harmaalla, kuvioidulla kankaalla, joka alkoi olla käytössä kulunut, ja lisäksi uudistunut koti kaipasi uudistunutta pintaa, väriä.

Poistin kankaan nähdäkseni, millaiselta tuoli on alkujaan näyttänyt. Alta paljastui odotusteni mukainen, samettihenkinen, vihreä kangas.





Kerrotakoon, että olen aina tykännyt verhoilla tuoleja. Entiset keittiöntuolini verhoilin toisinaan useamman kerran vuodessa. Fiiliksen mukaan, tiedättehän. Toiset vaihtavat verhoja, toiset tuolinpäällisiä. Toiset molempia. Yhtä helppoja hommia kumpikin, mutta verhoillessa saa käyttää lempivälineitäni eli niittipyssyä ja pihtejä.

Tässä vinkkini tuolien verhoiluun:

Verhoilua varten tarvitset: kangasta (muista "saumavara"), sakset, pihdit ja puukko vanhojen niittien poistamiseen, niittipyssyn niitteineen.

1. Irrota istuinosa tuolista ja vanha kangas istuimesta.
2. Irrota puukon ja pihtien avulla ylimääräiset, törröttävät niitit istuimen alaosasta (mitä tarkempaa työtä jaksaa tehdä, sitä parempi lopputulos)


3. Leikkaa kankaasta sopivan kokoinen pala ja asettele paikoilleen (muista katsoa istuinsuunta oikein, nimim. kerran on omenat olleet yhdessä tuolissa eri suuntaan kuin kolmessa muussa..)
4. (Paras vaihe!) Niittaa! Itse aloitan yhden sivun keskiosasta ja siirryn kohti kulmaa. Näin kulman taitoksiin saa tukea.
5. Tarvittaessa leikkaa/muotoile kangasta kulmissa. Muotoilun tarve (oman, epäammattimaisen tutkimukseni mukaan) riippuu kankaan paksuudesta ja tuolin muodosta. Itse en hienostele, vaan näytän kankaalle saksia ja lovean, leikkaan ylimääräistä kangasta pois niin paljon, että kangas istuu kulmaan kauniisti. Tuolin päälliskangas, tai ainakaan sen reunat, eivät saa käytön jälkeen uutta elämää, joten kangasta ei varsinaisesti tarvitse varjella. Aiemmissa tuoleissani kulmaan riitti taittelu, mutta tässä tuolissa ja paksulla verhoilukankaalla omatoimista loveamista tarvittiin...


Jäännöspalat.


Lopputulos.
 




Ainut asia, mikä harmittaa nyt on se, että meillä on niin hienot tuolit, ettei pääse ihan hetkeen verhoilemaan lisää. Tällaisia projekteja tekisin mieluusti useamminkin.

Hintaa "uusille" tuoleille tuli n. 20 euroa. Kangas Eurokankaasta.

Kuvat: Otso Kähönen

lauantai 28. joulukuuta 2013

Vielä kerran joulu

Rakastan joulua ja kärsin usein joulunjälkeisestä masennuksesta kun vuoden kaksi pisintä kuukautta alkavat. On edelleen pimeää, kylmää ja ankeaa eikä mitään mitä odottaa. Maaliskuussa sentään voi jo odottaa kevättä ja aurinkokin lämmittää sattuessaan paistamaan.
Tällä kertaa taisin potea masennukseni jo etukäteen kun minuun yleensä jo lokakuussa hiipivä joulumieli oli hukassa vielä muutama päivä ennen joulua. Lumen puutteesta ehkä johtui, väittävät (Facebook-kaverit). Pakkasin jo muutaman koristeenkin pois sen suurempaa ahdistusta tuntematta eikä ajatus joulukuusen riisumisesta kihauta kosteutta silmiin. Suhtaudun tyynesti halveksimaani uuden vuoden vouhotukseen, tällä kertaa minullakin on suunnitelmia ja odotuksia nimenomaan vuodelle 2014!
Joulua vietimme perheen kesken kotona, mutta tänä vuonna kutsuimme entuudestaan tuntemattomia vieraita joulunviettoon osallistuessamme Yhteismaan, Refugee Hospitality Clubin ja Suomi-Afrikka -yhdistysen liiton yhteistempaukseen "Kutsu jouluvieras kaukaa". Niinpä jouluaattoa meillä viettivät turvapaikanhakijat Kamerunista ja Norsunluurannikolta. Leivottiin pipareita, laitettiin ruokaa, syötiin ja seurattiin lapsen riemua paketteja avatessa, esikoiseni avasi kaikkien paketit. Tuntemattomien jouluvieraiden kutsuminen oli niin mukava ja avartava kokemus (todella monella tasolla) että meidän perhe esittänee jatkossa kutsuja erilaisiin tilanteisiin ja tilaisuuksiin. Pitää ottaa selvää miten toimii jos haluaisimme viedä jonkun turvapaikanhakijaperheen vaikkapa Korkeasaareen tai kutsua laskiasmäkeen. Jos kutsun esittäminen vaatii rohkeutta ja omalta mukavuusalueelta sivuun astumista, niin en oikein osaa kuvitellakaan kuinka rohkea täytyy olla kutsuun vastatessaan.
Ehkä joulufiiliksen hitaan ja myöhäisen heräämisen ansioksi voisi laskea, että joulu oli meillä tänä vuonna erityisen rento. Joulupöytä oli juuri riittävä, ruokaa ja ruokalajeja ei tällä kertaa nähty runsaudenpulaan saakka eikä niistä siten tarvitse keksiä uusi ruokalajeja vielä ensi vuoden puolellakin. Laatikot uskalsin ensimmäistä kertaa jättää kokonaan tekemättä ja uskallan suorastaan luvata, että kinkkua ei miellä jouluisin enää nähdä, luomulammas perii sen paikan joulupöydässä.
Alla kuvakooste joulusta 2013 olkaa hyvät.