Näytetään tekstit, joissa on tunniste parveke ja puutarha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste parveke ja puutarha. Näytä kaikki tekstit

torstai 3. huhtikuuta 2014

Parvekkeella kukkii kevät!

Lähiökerrostaloasumisen parhaita puolia on valtava lasitettu parveke. Sieltä näkyy merikin! Viime kesänä parvekkeella aloitettiin varovainen hyötyviljely tomaateilla, tosin kokeilua voi luonnehtia erityisen onnistuneeksi. Tänä vuonna kokeiluja jatketaan, tomaatit saavat uuden mahdollisuuden ja niiden lisäksi ruukkuihin ja istutuslaatikoihin pääsee papuja, kurkkua, yrttejä ja jopa porkkanoita. Esikasvatus alkaa viikonloppuna.
Vaikka lämpötila onkin viime päivät pysytellyt lähempänä nollaa, on partsilla auringon paistaessa 20 astetta lämmintä, kyllä kelpaa sohvalla siellä pötköttää ja teetä siemiä. Varsinkin kun samalla voi ihailla upean värisiä helmililjoja ja narsisseja sekä herkkiä orvokkeja.





tiistai 10. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 10. luukku: kynttilälyhty säilyketölkistä




Säilyketölkistä nakuteltu tuikkukuppi on ollut diy-listallani jo pari joulua, mutta nyt vasta uskaltauduin tarttua naulaan ja vasaraan. Enkä suinkaan siksi, että tällaisen tekeminen olisi jotenkin hankalaa tai mitenkään vaativaa vaan koska mulla tuppaa lähtemään tälläiset projektit aina lapasesta, innostun liikaa. Niin että sitä yhtenä päivänä huomaa nakutelleensa naulalla jo kolmatta iltaa sormet vereslihalla säilyketölkkiin jotain Leninin kasvokuvaa tai muuta yhtä järjetöntä. Lisäksi perfektionisti minussa herää herkästi tällaisten äärellä ja alkaa ärsyttää kun sydän ei ole symmetrinen..


Näitä varten tarvitaan säilyketölkki (sellainen, jossa on paperinen etiketti), naula ja vasara. Kuvion voi tölkkiin piirtää vesiliukoisella tussilla tai antaa vaan mennä fiilispohjalta. Naula asetetaan tölkille, tuetaan sormien väliin ja mäiskitään vasaralla kunnes naula menee tölkistä läpi. Tällä menetelmällä saisi tölkkiin ihan oikeasti siis ihan tosi hienoja juttuja, mutta kyllä yksinkertainen on joskus paras. Tölkki pitää tukea jotenkin, minä pidin sitä tuolilla polvien välissä.
Lahjaksi en tällaista ehkä antaisi yksinään, mutta erityisesti pihaa tai parveketta omaavalle ystävällä tuikkupussin oheen tämä olisi varsin ilahdutava.


Jotain kovin rentouttaaa oli näiden tekemisessä, suosittelen!

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Gluteenittomia leivontakokeiluja: pancakesit ja marjapiirakka tuoreilla puutarhamarjoilla

Kuten todettu, eläisin mieluusti ilman vehnäjauhoja, mutten ilman herkkuja.

Jauhohyllystäni löytyy nyt mittava valikoima erilaisia gluteenittomia jauhoja, joista olen ehtinyt makeisiin leivonnaisiin testaamaan vasta riisiversiota sekä normia gluteenitonta jauhoseosta. Matkaa tuntuu olevan siihen, että opin käyttämään muita kuin vehnäjauhoja niin, että lopputulosta voi kutsua varsinaisesti herkuksi... Vinkkejä otetaan vastaan!

Tarjoilen mieluusti nämä kauniit valokuvat yritelmistäni (kiitos kuvaajille) kaikelle kansalle ihasteltaviksi, itse tuotokset vaativat viilausta. Tässä kuitenkin: riisijauho-kookos-pancakesit sekä gluteeniton versio Veeran piirakkapohjasta. Molemmat tarjottiin  sadonkorjuuajan kunniaksi tuoreiden, suoraan puskasta haettujen marjojen kera.



Pan cakeseja halusin tehdä, sillä juhannuksena onnistuin niissä erinomaisesti. Tähän versioon käytettävät jauho ja neste valikoituivat sen mukaan, että siippani on tehnyt moneen otteeseen kookosmaito-riisijauho-lettuja, jotka ovat taivaallisia.
Tällä kertaa resepti koostui purkillisesta kookosmaitoa (400ml), 2 desistä riisijauhoja, suolahyppysellisestä, parista ruokalusikallisesta sokeria, munasta ja teelusikallisesta leivinjauhetta. Kuivat aineet sekaisin, sitten muut tuotteet mukaan. Taikinan koostumus oli niin tujakka, että lisäsin siihen muutaman ruokalusikallisen vettä ennen kuin pistin kulhon kuistille odottamaan paistoa. 

Letuista tuli kauniita, ihan "oikean" pannarin näköisiä, kun ne voissa paistoi. Homma vaikutti siis lupaavalta, mutta lopputuloksena oli leivinjauheenmakuisia taikinapläjäyksiä, joissa kookoksen maku ei noussut halutulla tavalla esiin. Eli kookosletut lettuina, ei pancakeseina enää. Ikinä. Parasta näissä lettukesteissä oli viinimarja-villivadelmaseos, itsepoimittu, kuten vuodenaikaan kuuluu.

Pyrin laittamaan sen oikean kookoslettuohjeen pikapuoliin jakoon. Ihan jotta toivun tästä kokemuksesta ja koska ne ovat todellatodella hyviä.



Vattupiirakan pohja on tehty Veeran törkeen hyvän piirakkapohjareseptin mukaan. Veeran piirakkapohjat ovat aina rapeita, ei liian voisia, ei liian suolaisia/sokerisia, yksinkertaisesti suuhun sulavia, sellaisia jossa täyte pääsee esiin, mutta jota pohja tukee. Ymmärrykseni mukaan Veeran peruspiirakkapohjaan tulee: n. 125 grammaa rasvaa, 3-4 desiä jauhoja, max. 1 desi sokeria (nämä nypitään yhteen) ja kananmuna.

Jäähtyneen pohjan päälle tuli pari desiä kuohukermaa ja puutarhasta haettuja vadelmia ja punaviinimarjoja.

Gluteeniton jauhoseos ei aivan yltänyt vehnäjauhojen tasolle. Pohja ei varsinaisesti epäonnistunut, mutta se maistui vieraalle, vaikka gluteiiniton jauho sinänsä ei uusi maku olekaan. Pakko oli testata pohja vehnäjauhoilla heti uudestaan ja lopputulos olikin juuri sellainen kuin haaveilinkin; kuin Fazerin marjapiirakka.

ps. pahoittelen, jos kyllästytän marjanpoimintakuvilla Instagramissa. Syy on yksinkertainen; rakastan marjoja ja olen hullaantunut äänikirja+marjapuska-yhdistelmään.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

World Wide Knit in Public Day

Vuosittaiset julkineulonnan päivät alkavat tänään ja kestävät aina kesäkuun 16. päivään saakka. Tässä on siis viikko hyvää aikaa pakata kudin kassiin ja suuntia ulos kotiovesta levittämään käsitöiden ilosanomaa ja etsimään kaltaisiaan.
Heidi kunnostautui heti aloituspäivänä samalla kun kitki paukkupalsamia Turun Ruissalossa Ruisrockin järkkäämässä ympäristötapahtumassa. Heidillä oli mukanaan tosin virkkuutyö, mutta sehän on melkein sama asia!
Sivujuonteena, tässä mun kotikulmilla, Fastholman huvilan tietämillä kaupungin lumenkaatopaikalla kasvaa talon korkuista jättipalsamia, aikamoista. 
Mielestäni tämä yhdestä päivästä viikon mittaiseksi kasvanut kansainvälinen tapahtuma on mahtava juttu. Neulominen edistää terveyttä, kontakti kaltaistensa kanssa edistää terveyttä ja näiden kummankin yhdistämisen tuoma mielihyvä se vasta kaikkea hyvä ihmisessä tekeekin. Siksipä minä ja Heidi aiomme tällä viikolla julkineuloa aina kun se vain on mahdollista.


Mä muuten olen näyttäytynyt tänään julkisesti Plantagenissa ja Korkeasaaressa, ilman kudinta, en löydä yhtään keskeneräistä työtä muuton jäljiltä. Uusia ei kehtaa aloittaa, vaikka lankaa löytyi muutossa enemmän kuin yhden ihmisen koko elämän tarpeisiin. Mutta nyt mulla olisi tuossa neljä erilaista tomaatintainta. Mitä ihmettä niillä tehdään, miten niitä hoidetaan? Olis kiva pitää ne hengissä ja saada jopa satoa tuottamaan.







































Veera