Näytetään tekstit, joissa on tunniste suolaiset herkut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suolaiset herkut. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Suolaiset lettukestit: nokkos- ja porkkanalettuja

Olemme siippani kanssa innostuneet käyttämään villiyrttejä ruoanlaitossa. Hortailuharrastus omalla kohdallani on suhteellisen alkutekijöissään, mutta kummasti on suhde muuttunut parissa vuodessa nokkosiin ja voikukkiin, kun ne näkeekin herkkuina eikä pihan piinana. Lisäksi osaan turvallisesti kerätä (eli pistää poskeenikin) ketunleipiä ja koivunsilmuja. Eli kovin pitkällä ei tässä pihapiirin hyödyntämisessä ruokapöydässä olla, mutta into on kova!

Aloitimme maalaiskauden pääsiäisenä, jolloin käytimme ketunleipiä kesärullien täytteenä ja koristeena, ja HerraBee kiehautti herkullista nokkoskeittoa. Tänään päätin kantaa oman korteni rikkaruohojen tuhoamiseen paitsi kitkemällä kasvimaan, myös poimimalla pihan nokkosista ainekset lettutaikinaan. Taikinaa vaan tuli ajatuksissa tehdyksi niin paljon, että lopulta jaoin sen kahteen osaan ja lounaalla olikin melkoiset lettukestit: nokkos- JA porkkanalettuja.

Suolaisten lettujen hyvä taikinapohja:
5 dl kauramaitoa (maitoa kuin maitoa, itse käytin kauraa, joka on ruoanlaitossa lempparini)
3 dl jauhoja (tällä kertaa vehnäjauhoja)
-> nämä yhteen ja puoleksi tunniksi turpoamaan huoneenlämmössä
-> puolen tunnin kuluttua joukkoon
3 kananmunaa
pari tl suolaa
1,5 rkl rypsiöljyä

Tämän setin jaoin siis kahtia ja lisäsin munien, suolan ja öljyn lisäämisen yhteydessä:
Porkkanalettuihin: 2 keskisuurta porkkanaa raastettuna + valkopippuria
Nokkoslettuihin: noin 7dl höyrytettyä nokkosta (höyrytys: vesi kiehuvaksi ja huuhdellut nokkoset siivilässä kattilan päälle, kruunuksi kansi ja höyrytystä 5 minuuttia). Höyrytetyt nokkoset saksitaan pieneksi silpuksi (huom! kannattaa napsia muutama höyrytyksestä hyvin säilynyt yksilö sivuun ja koristella ainakin osa letuista kokonaisilla nokkosilla).

Paistamiseen tarvitaan voita. Paistoin porkkanaletut ensin, sillä luin jostain, että nokkonen on herkkä kuumuudelle ja nokkosletut pitäisi paistaa suhteellisen miedolla lämmöllä. Noh, en osaa paistaa lettuja miedolla lämmöllä ja eka pannullinen menee aina pieleen, joten minimoin riskit ja porkkanalätyt valmistuivat tällä kertaa ensin. 



Hyviä tuli, kaikki meni, vaikka ajatuksena oli, että tästä määrästä riittäisi lounas huomisellekin.



Itse sain nokkosen kauneimmin näkymään letussa lisäämällä sen paistamista odottavalle puolelle paistinpannulla. Selkosuomeksi: levitin taikinan pannulle, annoin sen hetken kiinteytyä, lisäsin nokkosenlehden raa'alle puolelle ja käänsin varovasti sopivaan aikaan paistumaan. Aika söpö, tykkään minä!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 2. luukku: Suolakeksit



Tuoksuvaa glögiä, tunnelmavalaistus, juustoja ja itse leivotut yrttiset suolakeksit. Ihan heti ei tule mieleen parempaa joulukuisen illan napostelusettiä.


4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
50 g pehmeää voita
2 kananmunaa
2 rkl provencenyrttiseosta
reipas rouhaisu mustapippuria
sormisuolaa

Sekoita jauhot ja leivinjauhe huolellisesti keskenään. Nypi seokseen voi. Lisää kananmunat, yrttiseos ja mustapippuri ja sekoita käsin tasaiseksi taikinaksi.
Laita taikina jääkaappiin lepäämään vähintään puoleksi tunniksi.
Kauli kylmä taikina muutaman millin paksuiseksi levyksi ja leikkaa siitä pienillä piparkakkumuoteilla keksejä. Sirottele kekseille sormisuolaa, voit painelle suolaa hieman keksien pintaan, jotta se tarttuu paremmin.
Paista keksejä 175-asteisessa uunissa 8-12 minuuttia.
Kauniiseen rasiaan pakattuna aika täydellinen pikkujouluvieminen, vai mitä? Itse tehtyä ja herkullista. Rasia jää vielä muistoksi isännöivälle/emännöivälle taholle.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Gluteenittomat porkkanaleipäset ja sämpylämania

Huhuilin loppukesästä oikeasti hyvien ja oikeasti onnistuvien gluteenittomien leivonnaisten perään. Jostain syystä en onnistu gluteenittomien jauhojen kanssa. Luovutin.

Vietimme isänpäivän iltaa sukulaisten kesken ja jouduin puolivahingossa leipomaan sämpylöitä gluteenittomista jauhoista pulled poro -illallista varten. Tuli mielipuolisen hyviä. En tosin kutsuisi niitä sämpylöiksi, sillä hiivasta huolimatta pallurat eivät kohonneet (vaan laajenivat leveyssuunnassa), mutta ajoivat asiansa myös suunniteltua käyttötarkoitusta ajatellen, eli leipäsen sai leikatuksi kahtia ja täytettyä pitatyyppisesti.







Gluteenittomat porkkanaleipäset (suurperheen tupla-annos, n. 15 isoa leipästä)

Ensin sekaisin
1 l (+42 asteista) vettä
2 pss kuivahivaa
4 dl kaurahiutaleita
Sitten joukkoon
2 tl suolaa
2 rkl sokeria
4 dl porkkanaraastetta
n. 12 dl gluteenittomia jauhoja
Loppuviimeeksi 1 dl öljyä kyytipojaksi.

Taikina sekoittuu lusikoilla, joiden avulla (löysä) taikina nostetaan uunipellille. Puolen tunnin kohotuksen (eli levityksen) jälkeen paisto 225 asteessa uunista riippuen 20-30 minuuttia.

Tuo on tosiaan tupla-annos ja leipäsistä tehtiin suuria, jotta täytteet mahtuivat sisään. Puolittamalla määrän saa varsin sopivan satsin meheviä, "tavallisen" makuisia lämpimäisiä. Suursuositus kaltaiseltani porkkanan ja teeleipien ystävältä.

P.S. Sämpyläkokoutus jäi päälle ja leipaisin vielä toisen satsin. Tällä kertaa ylijäämäkaurapuurosta ja vehnäjauhoista. Tuplasin tämän reseptin, öljynä käytin chiliöljyä ja lopputuloksena oli kuohkeimmat sämpylät kuunaan.




sunnuntai 25. elokuuta 2013

PS. rakastan syksyä

Olen henkeen ja vereen syksyihminen. Rakastan syksyn arvoituksellisuutta; lämpimiä, eri keltaisensävyjen täyttämiä päiviä, napakoita, pimeitä öitä. Sitä, että voi paineetta jäädä kotiin eikä tarvitse juosta auringonsäteiden perässä puistoissa ja rannoilla. Kaupungit tarjoavat kesälomilta palanneille ihmisille parastaan kulttuuririentojen muodossa. Saa siirtyä punaviinin juomiseen, villalanka ei tunnu kättä vasten paahtavalta, kumisaappaat on täysin sovelias jalkinevalinta. Tulee rauha kesän hektisyyden jälkeen, arki asettuu uomiinsa.

Syksyllä uuni on tehokäytöllä, siellä muhii tai paistuu herkkuja tiuhaan. Kotimaisia kausituotteitta on saatavilla runsain mitoin. Ja mikä parasta, herkkuja voi poimia itse! Saalistaja-kerääjä-säilöjä-leipoja pääsee valloilleen.





Vuoden ensimmäiset tuoreet kantarellit päätyivät kastikkeeseen. Samana iltana oli pakko paistaa vielä piirakkakin.

Minun versioni perinteisestä sienipiirakasta:
Pohja: 100g rasvaa (tässä oivariini, voita riittää vähempikin), 3-4dl jauhoja (luomujauhoja tuntuu menevän aina vähän enemmän) ja loraus vettä (n. 2rkl, mutta pohjasta tuntee kyllä, koska on sopiva koostumus.
Täyte: rellit ja sipuli pannun kautta vuokaan painellun pohjan päälle. Päälle vielä kermaviili, jonka joukossa 1 muna ja mausteita (tässä piirakassa vain suola, mustapippuri ja meirami).

Uuni 180 asteesen. Mökkiuunilla meni puolisen tuntia, kunnes kulmat ruskistuivat. Jätin piirakan lepäilemään jälkilämmölle toiseksi puolituntiseksi.

Maailman yksinkertaisinta - ja parasta.

ps. Olen jäänyt pahaan äänikirjakoukkuun. Voisin viettää tunteja marjapuskissa ja sienimetsällä luurit korvilla. Täydellinen yhdistelmä kirjojen ystävälle.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Piirakkamestarin keltainen kantarellipiirakka

Vaikka itse sanonkin, olen melkein mestari tekemään suolaisia piirakoita. Makeiden herkkujen kanssa olen varmasti ikuisella oppimismatkalla, mutta suolaiset piirakat osaan maustaa. Päässäni on reikä siinä kohtaa, jossa taikinareseptien mittasuhteet pysyisivät, mutta kiitos internetin, keittokirjojen ja niiden välistä tippuvien paperipalasten, ohjeita löytyy. Ja nyt on blogi, johon koota kokeiluja!

Juhannuksena valmistui paitsi englantilaishenkinen inkivääri-raparperimuru ja amerikkalaiset pannarit, myös ihan kotikutoinen kantarellipiirakka. Piirakka syntyi tarpeesta tehdä pakkaseen tilaa tämän vuoden sadolle sekä halusta viedä tuliaisia juhannuspäivän kahvipöytään.

Värinsä tämä piiras otti kanttarellien lisäksi currystä, joka antoi toki mukavan vivahteen perinteisen sienipiirakan makuunkin. Uskoisin, että orakkaiden tai kääpien kanssa curry toimisi vielä paremmin, vaikka hyvä pari se oli kantarellillekin. Olisipa jo sienimetsäaika...


Pohjaan tuli 2 ja puoli desiä vehnäjauhoja, 100 grammaa margariinia ja 3 ruokalusikallista vettä. Ensin jauhot ja voi muruksi ja sitten vesi mukaan siloittamaan taikinaksi. Taikina voideltuun vuokaan ja esikypsymään kymmeneksi minuutiksi 200 asteeseen.
Täytteeksi paistoin noin neljä desiä pakkasen kautta tulleita kanttarellejä yhden punasipulin kanssa. Mausteeksi kermaviilin joukkoon laitoin curryn lisäksi suolaa, mustapippuria, meiramia ja salviaa. Virossa, jossa juhannusta vietimme, kermaviili myydään pussissa, mutta arvioisin sitä menneen noin yhden purkillisen verran. Viilin ja mausteiden kaveriksi kananmuna kiinteyttäjäksi.
Esipaistetun pohjan päälle meni ensin sieni-sipuli-seos ja hupuksi kermaviili-mauste-seos. Täytteet päällä piirakka oli uunissa vielä noin 20 minuuttia.

Suosittelen piirasta ja Viron maaseutumatkailua.




maanantai 20. toukokuuta 2013

Hampurilaissämpylät

Ennen kuin ryhdyin ensimmäistä kertaa hampurilaissämpylöitä paistamaan, olin sitkeästi kuvitellut täydellisten sämpylöiden vaativat teollista kosketusta. Mutta kuinka väärässä olinkaan!
Netti on pullollaan erilaisia ohjeita, valitsin runsaasta tarjonnasta Jauhot suussa -blogin reseptin.
Sämpylöiden leipominen oli todella helppoa ja lopputulos erinomainen. Leivonnaisten koostumus ja maku olivät täydellisiä. En pyöritellyt taikinasta palloja vaan leikkasin lasilla taikinalevystä pyörylöitä.
Näin helppoa se on usein kunhan rohkaistuu kokeilemaan!
Hampurilaisista voit lukea lisää Prinsessakeittiöstä.


Hampurilaissämpylät

250 ml maitoa
35 g hiivaa
375 g vehnäjauhoja
15 g suolaa
25 g pehmeää voita

maitoa
seesaminsiemeniä

Sekoita kaikki ainekset keskenään yleiskoneen kulhossa ja vaivaa koneella kymmenen minuuttia. Anna taikinan levätä liinalla peitettynä puoli tuntia. Painele taikina jauhotetulle alustalle pari senttiä paksuksi levyksi. Painele levystä pyöreällä muotilla, esim. juomalasilla, ympyröitä. Nosta sämpylät pellille, peitä liinalla ja anna kohota kaksinkertaisiksi. Voitele maidolla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä.
Paista 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia tai kunnes sämpylät ovat kauniin kullanruskeita.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Perunarieskat

Nämä tulivat syödyiksi ennen kuin voi ehti kunnolla sulaa päälle:



























Onko mitään parempaa kuin juuri uunista tullut rieska, jonka päällä sulaa kunnon määrä kirnuvoita? Kärkisijoilla se ainakin on "maailman parhaat pienet nautinnot" -listalla. Rieskojen muoto ja maku liittyvät lapsuuteen. Ensimmäisiin itsenäisiin keittiökokeiluihini. Välillä on hyvä palata perusasioiden äärelle.

Näihin leipäsiin käytin kaapissa lojuneen pussiperunamuussin, leipomukset on jauhemuusin paikka. Ainesten määrät tarkistin Kotilieden sivuilla olevasta reseptistä. Käytin pussillisen muussia, enkä alkanut sitä mittailemaan sen kummemin. Lisäksi korvasin jauhot gluteenittomilla jauhoilla. Lopputulos oli juuri oikeanlainen. Ensimmäinen putkisukka valmistui rieskojen voimalla.

Pitää varmaan paistaa toinen satsi pian, jotta motivaatio toisen sukan tekemiseen löytyisi. Sukkaa on mukava kutoa, mutta aina sen toisen parin kohdalla minuun iskee kyllästyminen. Tosin näistä sukista tulee todella hienot. Paljon hienommat kuin kuvittelinkaan.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Croissantit

Tässä blogissa on oma paikkansa herkullisille leivonnaisille ja paremmaksi leipuriksi tulemisella. Fantasiakakkuja saan tuskin koskaan aikaiseksi, mutta tuoretta leipää ja pullaa en voi vastustaa. Leipomisessa ja käsitöissä on jotain samankaltaista terapeuttisuutta, kumpikin on toimintana rentouttavaa ja lopputulos hurmaa onnistuessaan ja tuottaa paljon iloa.
Leipurina olen vasta korkeintaan keskinkertainen ja lähden tällekin matkalle avoimin mielin, aion kokeilla paljon erilaista ja uutta enkä aio lannistua vaikeidenkaan oloisten ohjeiden edessä. Aina ei kertakaikkiaan mene niin kuin Strömsössä, (jossa on muuten tällä kaudella menty liian pitkälle tekemällä itse kalanmuotoinen silikoninen suklaamuotti), eikä tarvitsekaan mennä, tekemällä oppii.

Viikonloppuna tein itse ensimmäistä kertaa croisantteja. Ohjeen otin Wayne Gisslenin kirjasta Professional Baking, joka kattaa kaiken leipomisen leivistä sokerikoristeisiin. Kirjassa on sekä teoriaa että ohjeita, jälkimmäisiä huimaavan paljon. En aio leipoa kirjasta joka ohjetta, mutta uskon palaavani tähän leivonnan pikkujättiläiseen täällä vielä monet kerrat.
Croisanttien vaiheista ja onnistumisesta reseptin kera voit lukea ruokablogistani Prinsessakeittiöstä.

Veera