Näytetään tekstit, joissa on tunniste virkkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste virkkaus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Trikookuteesta virkatut korit

Koti järjestyksen -projektin oleellinen osa on kehitellä säilytysratkaisuja. Sen lisäksi, että tavaramäärästä karsitaan ja annetaan/myydään huomattava määrä esineistöä enemmän tarvitseville, pitää kaikelle jäljelle jäävälle löytää oikea paikka.
Tällä hetkellä meidän eteisessä vallitsee aika lailla maailmanlopun kaaos. Silleen masentavaa, kun se on se ensimmäinen tila, jonka jokainen sisääntulija heti rekisteröi. Eipä sillä, että meno niin huomattavasti muuttuisi peremmälle mentäessä. :D
Olen yrittänyt suurimman osan kevättä siivota ja järjestellä, mutta tulokset eivät ole olleet pysyviä. Nyt tilanne on muuttumassa pikkuhiljaa ja siinäpä se onkin avain tällaisen kävelevän kaaoksen (niin mielelläni syyttäisin muita, mutta mun ne pinot vaan ovat) kodinjärjestämiseen. Pitää todella edetä vain pala kerrallaan ja omaksua ikään kuin elämänmuutos ja vieläpä asenteella, että tässä mennään nyt loppuelämäksi. Tämän elämänohjeen ja huomattavan riman laskemisen ansiosta muutos alkaa nyt tapahtua. Meillä on ollut jo useamman viikon täysin siisti ja pinoista (olen äärimmäisen hyvä pinoamaan kaikenlaista) vapaa ruokapöytä, hyvässä järjestyksessä pysynyt vaatehuone, kiiltävä vessa ja roinaton, tiskitön ja ennen kaikkea putipuhdas keittiön taso. Oi olen niin ylpeä itsestäni, olkaa tekin (ylpeitä minusta)!


Niin siihen eteiseen ja niihin koreihin. Eteisemme on pieni ja ahdas ja säilytystilaton. Ahtautta korostavat eteisessä säilytettävät rattaat, jotka estävät helpon liikkumisen ainoalle kaapille sekä naulakolle. Kengille ei ole minkäänlaista säilytystilaa ja hattuhyllyllä on muuri ties mitä, lisää tavaraa sinne ei just sovi. Talvella hanskat, pipot ja huivit asuivat isossa säilytyslaatikossa, mutta se on kesäisille asusteille vahvasti ylimitoitettu, joten se sai siirtyä sisältöineen pakkasia odottamaan vintille. Tällä hetkellä kesähatut ja vastaavat asuvat aika tavalla samassa läjässä kenkien kanssa. Tosi viehättävää.. Mutta tähänpä tulee nyt muutos! Nimittäin jokaisen perheenjäsenen ikioma kori, jossa kaikenlaiset välttämättömät asusteet vastedes säilytetään. Enää pitää vain raivata hattuhylly, jotta koritkin löytävät paikoilleen.
Korien virkkaaminen oli erittäin mukavaa puuhaa. Valmista tuli nopeasti ja homma kävi hyvästä käsitreenistä. Ensimmäinen kori aiheutti vakavaluokkaisen hiertymän vasemmassa etusormessa, mutta kyllä se siitä korien lisääntyessä parkkiintui. Tykkään ylipäätään trikookuteen virkkaamisesta, juurikin koska valmista tulee ihan silmissä. Koreja on nyt valmiina neljä, viidennen tulee valmistua ennen lokakuuta ja perheenlisäystä, sillä vauvoilla niitä pipoja ja tumppuja ja muita lämmikkeitä vasta onkin. Kunhan vauvalle sitten aikanaan keksitään joku nimi, niin tilaan Beloved by Brunoulta vielä nimikyltit näihin.




Ehkä seuraavaksi julkaisen ennen ja jälkeen -kuvat eteisestä.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Virkatut sukat

Intouduin lokakuussa Novitan sukkalehdestä ja uhosin tekeväni jouluksi viidet sukat. Arvatkaa teinkö? Kolme päivää ennen joulua havahduin todellisuuteen, että minulla oli yhdestä sukasta 70% tehtynä. Perus. Jotenkin (lue: nukkumalla hyvinhyvin vähän) onnistuin kuitenkin muutamassa päivässä tekemään äidille ja isälle sukat pukinkonttiin. Isä sai perinteiset mustat, neulotut villasukat, mutta äidin sukat virkkasin.




Virkatut sukat näyttävät mielestäni jotenkin pöljiltä. Pinta on hauskaa, mutta neulotun sukan joustavuus ja muoto puuttuuvat ja virkattu sukka on jotenkin, noh, kömpelö pötkäle. Suosittelen virkattua sukkaa vaihtelunhaluiselle sukkamaanikolle kokeiluun, mutta ihan minun lempisukkaa ei tällä metodilla syntynyt. Tosin opin näitä sukkia koukutessani paljon virkkauksesta ja rakenteiden ja pintojen muodostamisesta virkaten, joten hukkaan ei kokeilu mennyt. Ja äiti sai pakettinsa!

Lankana minulla oli jostain joskus haalittu vaaleanpunainen noin Novitan Nallen paksuinen lanka ja koukkuna 3,5. Varren joustinneule on neulottu samanpaksuisilla sukkapuikoilla.

Novitan nettisivuilta ei löydy (?) kuin varrettoman virkatun sukan ohje, mutta Sukkalehdestä tämä ohje on siis poimittu. (Tuo varreton versio poikkeaa kaikin tavoin tekemistäni sukista; paitsi että sukissani on varsi, ne aloitettiin varresta neulomalla, ei kärjestä virkkaamalla kuten tuossa edellä linkatussa ohjeessa.) Sukkalehti on niin mahtava, että suosittelen sen hankkimista, olipa sitä sitten ensikertalainen tai kokeneempi sukantekijä. Lehdessä on esitelty hyvä joukko kantapää- ja kärkiohjeita sekä inspiraatiota niin kuvio- kuin kirjoneulesukkiin.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 16. luukku: Virkatut kukat


Terkkuja Turusta! Olen ollut täällä viettämässä talvilomaa. Luonnollisesti matkassa on ollut mukana käsityökassi, ja tavoitteena oli tehdä yhtä sun toista joulua ja joulukalenteria silmällä pitäen. Talvinen, jouluinenkin Turku vei niin mennessään, että käsityötavoitteet jäivät saavuttamatta. Muutaman kynttilämansettikukan sain tehdyksi:



Kukat on tehty Dropsin ohjeella, joka löytyy tämän linkin takaa.
Virkkaustyöt on aina helppo matkaseura. Mukaan tarvitsee vain koukun (3) ja langan (noin Nalle-vahvuista sekoitetta). Okei, mukana olisi ollut hyvä olla myös sakset ja neulakin, mutta ehtiihän työt sitten päättelemään kotonakin. Näiden kukkien on tarkoitus olla joulupöydässä kynttilämansetteina, mutta yhtälailla ne toimivat pakettikortteina tai pohjana rintarosseille tai muille assesoreille. Itse ajattelin tehdä joulupaketteihin tällä ohjeella heijastimia virkkaamalla kukat heijastinlangasta. Tämä mansettipohja on "perinteisempää" kukkakoristetta laajempi, joten uskon sen toimivan heijastimen tehtävässä perinteisempää tehokkaammin.

Aikaa yhteen kukkaan menee noin puoli tuntia, eli kotimatkalla Helsinkiin syntyy helposti ne kaksi puuttuvaa mansettia adventtikynttilöiden aluseksi.

Ja vielä tästä Turusta sen verran, että ah. Turku on valaistu niin kauniisti, joulutoreja ja -kauppoja on useampia ja turkulainen ravintolatarjonta vetää vertoja sille perinteisemmälle lähimatkakohteelleni, eli Tallinnalle. Tähän asti pidin Turkua vain kesäkaupunkina, mutta kyllä tänne kannattaa matkata kulttuurilomalle talvellakin!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 11. luukku: Virkattu hedelmäpussi







Omiin jouluherkkusuosikkeihini kuuluvat mandariinit ja punaposkiset jouluomenat. Itse olisin vähintään yhtä onnellinen mandariinipussin vastaanottaja kuin konvehtirasian, joten päätin toteuttaa unelmieni joulutuomisen itse. Heh. Virkkasin siis Salomonin solmuilla hedelmäpussin ja täytin sen mandariineilla. Samalla opin uuden, koukuttavan silmukan.


Alkuperäisohje kaavakuvan kanssa löytyy Virkun blogista. Pieniä muutoksia tein tuohon Virkun ohjeeseen.

Heidin hedelmäpussiversio Virkun sipulipussista:

Tee aloituslenkki kieputtamalla lankaa sormesi ympärille ja virkkaarenkaaseen 15 kiinteää silmukkaa (ks), yhdistä ensimmäinen ja viimeinen ks piilosilmukalla (ps).
1. krs: Virkkaa kaksi puolipylvästä jokaiseen ks:aan.
2. krs: *1 puolipylväs,  sitten 2 puolipylvästä samaan silmukkaan*, toista *-* kierros loppuun.
3. krs: *2 puolipylvästä, sitten 2 puolipylvästä samaan silmukkaan*, toista *-* kierros loppuun.
4.-5 krs: *1 puolipylväs jokaiseen silmukkaan*, toista *-*.
6. krs: *tee kaksi Salomonin solmua (yhden solmun leveys noin 1,5 cm), kiinnittä solmut piilosilmukalla joka neljänteen silmukkaan* Jatkoin tästä spiraalina eteenpäin 15 kerrosta, kerrosten vaihtuessa Salomonin solmu -pari kiinnittyy aina joka toiseen edellisen kierroksen solmukohtaan piilosilmukalla.
Pussin suu:
Kun pussi on haluamasi korkuinen,
1 krs.: *virkkaa 4 ketjusilmukkaa (kjs) ja liitä ketju piilosilmukalla joka toiseen Salomonin solmuun*,  toista *-* kierros loppuun.
2 krs.: Puolipylväs jokaiseen ketjusilmukkaan.
3 krs.: *2 pylvästä, 1 ketjusilmukka, jätä 1 silmukka väliin*, toista *-* kierros loppuun. (Tästä syntyy kuja pussin kiristävälle nyörille)
Nirkkoreunus: *3 ketjusilmukkaa, kiinnitys piilosilmukalla seuraavaan silmukkaan*, toista *-* kierros loppuun.

Pujota mieleinen nyöri, naru tai nauha "kiristyskujalle". Avot, hieno hedelmäpussi on valmis!

Seuraavan pussin pohjaan aion tehdä useamman lisäyskierroksen, nyt pussin pohja on vähän sumppu, vaikkei se toki käytössä haittaa. Pienempi kerrosmääräkin olisi riittänyt.
Jos Salomonin solmu ei ole tuttu, suosittelen lämmöllä videon katsomista aiheesta. En olisi itse ikinä onnistunut piirroskuvia katsomalla saamaan solmua aikaan... Hyvä video esimerkiksi tästä linkistä.

Lanka ja koukku: Väliä ei liene, kunhan lanka ja koukku täsmäävät toisiinsa. Itse käytin tummanharmaata Nallea tai 7 veljestä. Koukkuna 3. Ne kun sattuivat olemaan kädenulottuvilla ja olen tylsien värien ystävä. Aikaa tähän menee muutama tunti, riippuen kuinka nopeasti pääsee Salomonin solmuista jyvälle.

Mitä tykkäätte? Kelpaisiko tällainen joulutuominen vai kuitenkin ennemmin se suklaarasia?

maanantai 9. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 9. luukku: Virkatut joulupallot

Tämän luukun piti pitää sisällään yltiöhienon kavalkaadin yksivärisiä ja kirjoneulottuja joulupalloja. Vaan ei sisällä. En onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta. Aina jäi reikä, joko puikonvaihdon tai lisäyksen kohdalle. Ja sitten tuli aikataulu vastaan ja oli siirryttävä vaihtoehto-beehen; virkattuihin versioihin joulupalloista. Hei hei sukkapuikot, hyvää joulua virkkuukoukku!

Tyytyväinen tulee olla näihinkin. Yksinkertaista, toimivaa, palloksi tunnistettavaa.







Virkatun pallon pohja:

Tee aloituslenkki ja virkkaa sinne 6 kiinteää silmukkaa (ks). Kiristä lenkki pieneksi.
2 krs: Jokaiseen silmukkaan 2 ks = kierroksen lopussa 12 s.
3 krs: *1 ks, seuraavaan silmukkaan 2 ks* (eli joka toiseen yksi ja joka toiseen 2 kiinteää silmukkaa = kierroksen lopussa 18 s.
4 krs: *2 ks, seuraavaan silmukkaan 2ks* (eli joka kolmanteen silmukkaan 2 kiinteää silmukkaa, muuten yksi kiinteä silmukka per silmukka) = kierroksen lopussa 24s.
5 krs: *3ks, seuraavaan silmukkaan 2 ks* (eli joka neljänteen silmukkaan 2 kiinteeä silmukkaa, muuten yksi kiinteä silmukka per silmukka) = 30 s.
6 krs: *4ks, seuraavaan silmukkaan 2ks* (eli joka viidenteen silmukkaan 2 kiinteää silmukkaa, muuten yksi kiinteä silmukka per silmukka) = 36 s.
Neulo 1 ks per silmukka, kunnes pallo on haluamasi korkuinen (mallipallot: valkoisessa kerroksia ilman lisäyksiä on 5 ja punaisessa 8).
Kavennuskerrokset noudattavat samaa logiikkaa kuin lisäyskerrokset, eli
kavennuskierros 1.: *4ks, virkkaan 2 yhteen* (eli neulo joka viides ja kuudes silmukka yhteen)
kavennuskierros 2.: *3ks, virkkaa 2 yhteen*
kavennuskierros 3.: *2ks, virkkaa 2 yhteen*
kavennukierros 4.: *1ks, virkkaa 2 yhteen*
Täytä pallo vanulla, käytä apuna virkkuukoukkua. Pallo kannattaa täyttää hyvin täyteen, jotta muoto on halutunlainen eli pyöreä.
kavennuskierros 4.: *2ks yhteen*
Jatka virkkaamalla ketjusilmukoilla ripustuslenkki. Lenkin voi toki tehdä toisesta väristä tai materiaalistakin, jolloin palloon saa uudenlaista eloa. Omenakoriste syntyisi samalla vaivalla, kun vaihtaisi punaisen pallon ylävaiheessa vihreän langan ja virkkaisi pienen lehden pallolle.
Päättele langanpää virkkaamalla se lenkin tyveen. Aloituslanganpää jää pallon sisään, joten sitä ei tarvitse päätellä erikseen.
Lenkki ei toki ole pakollinen, itse haaveilen isosta kulhosta punaisia ja valkoisia joulupalloja, jotka toimisivat pöytäkoristeena.


Siitä vaan valkkaamaan omat must jouluvärit ja virkkaamaan! Nämä pallot syntyivät noin 7 veljestä paksuisesta langasta koukulla numero 3. Yksi pallo syntyy kutakuinkin puolessa tunnissa.

Idean ohjeeseen sain Onnen omenia -blogin ohjeesta. Modasin sitä aloituksen ja lopetuksen kohdilla itselleni mieluisammaksi (lienee käsialasta ja tottumuksesta kiinni). Mikäli haluat raitoja palloosi, Onnen omenat auttaa asiassa. Itse jatkan harjoituksia. Ainakin haluan testata raidat ja kaksivärisyyden. Palataan niihin neulottuihin palloihin sitten ensi vuonna...

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 8. luukku: Virkattu ovikoriste




Oveen on mukavaa ripustaa kranssi tai joku muu jouluinen koriste jo joulukuun alkupuolella, tulee mukava jouluinen mieli kun avaa kotioven. Postinjakakan kannalta eletään siis mielenkiintoisia aikoja kun oviin ilmestyy koristukset, päivät ovat mielenkiintoisempia kun voi valita suosikkiaan joka rapussa, ehkä..
Idean tähän virkattuun ovikoristeeseen sain Attic24-blogista, käykääpä kurkkaamassa miten hienoja siellä on virkattu! Koriste on helppo ja nopeakin tehdä, vaikka kannattaa pitää mielessä, että pienenkin ympyrän kehän pituus on yllättävän iso.. Mittanauhaa ei tarvita, valitaan vain mieleiset langat ja virkataan ketjuja kunnes pituus on kranssin styrox-pohjan levyinen. Virkkasin kahdella värillä pylväitä kääntämättä työtä, näin jälki on tasaista. Päättelyn vaivaa ei myöskään kannata nähdä, sillä langanpätkät saa työnnettyä ompeleen alle, kerrosten alut kannattaa toki virkata mukaan. Styroxin kuorrute on valmis kun työn pituus riittää peittämään renkaan venyttämällä. Ompele sitten virkattu kaistale styroxin ympärille ja laita mieleinen ripustuslenkki, minä virkkasin ketjuilla narun.


lauantai 7. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 7. luukku: Lumihiutaleet

Pidän sellaisista joulukoristeista, jotka toimivat joulusesongin (ja -tohotuksen) ulkopuolellakin. Nämä virkatut lumihiutalekoristeet ovat nappivalinta! -Heidi







Tampereen Kädentaitomessuilta marraskuun puolivälissä tarttui mukaan läjäpäin ideoita ja erilaisia tarvikepaketteja, yhtenä Taito Etelä-Pohjanmaa ry:n tiskiltä ohje ja materiaalit näihin huopalangasta virkattuihin lumihiutaleisiin. Paketista löytyi kerä huopuvaa valkoista lankaa, lasihelmiä ja selkeät ohjeet. Omasta takaa piti löytyä virkkuukoukku (ohjeessa 5, itse käytin 6) sekä yhdistämiseen tarvittava valkoinen ompelulanka. Pussin kyljessä luvattiin, että materiaali riittää kolmeen kolmen hiutaleen vitjaan, mutta kyllä kerä riitti neljään, lasihelmet vain loppuivat kesken. Olisipa ollut mukava, jos materiaalit olisivat riittäneet hyödyntämään koko kerän.

Perusvirkkaaja onnistuu tässä ilman Taito-pakettiakin: virkkaa yksinkertaisia lumihiutaleita huopuvasta langasta (haluttu määrä). Huovuta hiutaleet pesemällä ne pesukoneessa (tarkista astemäärä lankavyötteestä), muotoile märät hiutaleet muotoonsa ja viimeistele kuivuneet hiutaleet höyrysilittämällä. Yhdistä hiutaleet toisiinsa ompelulangalla, laita väleihin lasihelmiä tai muita mieleisiä koristeita.

Näiden Taito-hiutaleiden ohje oli äärimmäisen helppo ja nopea. 12 lumihiutaletta valmistui muutamassa tunnissa. Yritin googlata samantyyppistä ohjetta, mutta valitettavasti en löydä. Kehotan siis hiutaleiden ystäviä virkkaamaan juuri sellaisia hiutaleita kuin tahtoo, kunhan huomioi, että pienet yksityiskohdat piiloutuvat huovutuksessa.

PS. Tämä oli ensikosketukseni huopalankaan ja lähimpänä huovutusta, mihin olen uskaltautunut. Yllättäen pidän lopputuloksesta paljon.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Vauvanpeitto



Tässä olisi esillä vähän arkistojen aarteita eli omille ja serkkujen vauvoille neulottuja pehmoisia puuvillaisia vauvanpeittoja.




Raidalliset peitot syntyvät kuudesta kerästä Dropsin Paris-lankaa + yhdestä virkattuun reunukseen, puolikas jos ei tee piparkakkuröyhelöä.

Sininen apinapeitto on ehkä hienoin käsityö mitä olen tehnyt! Toinen puoli neulottu, toinen puoli trikoota ja osat yhdistetty omin pikku käsin. Lanka on ostettu Oulunkylän lankakaupasta ja apinatrikoo Eurokankaasta.




maanantai 7. lokakuuta 2013

Prinsessapäähine



Tiara, hopealankakoristeella somistettu pipo - Käsityön pikkujättiläinen s. 142

Välillä ne yksinkertaisimmat työt ovat ne kaikkein vaikeimmat, niin kuin nyt tämä tiarapipo. Valmistumisprosessi oli tuskaisen hidas, purkupainotteinen ja verenpainetta kohottava. Lopputulokseen olen kuitenkin oikein tyytyväinen eikä loppukäyttäjäkään ole valittanut. Jopa tuo jo ennen ensimmäistäkään silmukkaa hirveäksi leimaamani tiara, joka myös tekovaiheessa näytti ehdottomasti rumimmalta miltään ikinä, on aika hieno ja sopii lapsen päähän hyvin.
Lankavalinta tiaraan oli iso virhe, mutten luovuttanut vaan virkkasin sitkeästi käytännössä virkkaukseen täysin sopimattomalla langalla monta iltaa (siis todellakin monta iltaa mokomaa tiaraa). Lanka on vielä huonompaa purkamiseen kuin virkkaamiseen, joten sillä mentiin mitä siitä tuli. Tämän voi toki nähdä myös positiivisesti, ei tarvinnut päätellä kun lanka ei todellakaan lähde purkautumaan.
Etukäteen eniten pelkäämäni osuus, tiaran kiinnittäminen pipoon, olikin se kaikkein helpoin. Ei olisi siitä kiemuraisesta mytystä heti uskonut. Surkean lankavalinnan takaama epätasainen tekstuuri mahdollisti myös aika suurpiirteisen pistelyn, joten ompelu oli helppoa ja nopeaa. Tämähän meni niin, että tarhaanlähtöaikaan eteisessä seisten pistelin kruunua myssyyn kiinni, ettei lapsen pää jäädy matkalla. Kylmä aamu ja kaikki pipot siellä tarhassa.



Mitä opin? No en juuri mitään. Eh eh.
Käsityön pikkujättiläisessä on aika paljon näitä virkattuja pipoja, kaikki perusmalliltaan samanlaisia ja kaikkia yhdistää joku mitoitusongelma. Heidin viimeisin valmis työ oli tarkoitettu aikuiseen päähän, mutta päätyikin lapselle. Minä taas halusin lapsen pipon ja sen mukaan tein vähän vähemmän levennyskerroksia kuin ohjeessa ja ihan liian pieni tuli. Olisin varmaan itsellenikin jättänyt ainakin yhden kerroksen vähemmän kun en ole järin isopäinen ja voisi kuvitella pipo-ohjeen olevan sellaiseen keskivertopäähän.  



Suosittelenko? Kyllä. Pipomalli on musta todella kiva. Tiaraa en ehkä omaan pipooni kiinnittäisi, mutta lapsillehan se menee hienosti.


tiistai 3. syyskuuta 2013

Sileä nalle eli toinen valmis pipo

Nalle, virkattu peruspipo ja korvaläpällinen muunnos - Käsityön pikkujättiläinen s. 136

Virkkasin kesällä jämälangoista kaksivärisen version uusklassikosta, skeittipiposta. Pipon virkkaaminen oli nopeaa, joten päätin testata toisenkin virkatun myssyn ohjeen Pikkujättiläisestä. (Kirjassa on suhteellisen monta myssyohjetta muuten, mitä me tehdään kaikilla niillä myssyillä?) Ja virkkasinkin. Erikseen tehtävien korvaläppien kohdalla loppui puhti ja Nalle-niminen pipo valmistui vasta nyt.

Langaksi valikoitu jälleen jostain jotain varten joskus hankitun kerän loppu paksumpaa villalankaa, koukuksi 6. Minulla on selkeästi ollut jokin ohimennyt sininenkausi lankakaupoilla, josta en muista mitään. En itse välitä pörrölangasta, joka Nalle-pipon lähtökohtana on, siksi nallestani tuli sileä. Ohjeessa kehotettiin myös tekemään nyörit pipoon, yritinkin, mutta nekään ei olleet mun juttu.

Jostain syystä ajattelin, että Pikkujättiläisessä ollut työohje oli aikuisten kokoon. Oletettavasti siksi, että kirjassa mallina pipopäässä oli aikuinen mies. Kittana tuli, vaikka lisäsin siihen silmukoita kymmenkunta enemmän kuin ohjeessa.





































Onni onnettomuudessa. Pipo päätyi maailman suloisimmalle omistajalle, juuri ensimmäisen tarhapäivänsä viettäneelle pikkuprinsessalle.

Mitä opin? Tämä oli helppo työ. Kiinteitä silmukoita lisättiin haluttu määrä (joo, olisin voinut tehdä siitä isommankin enkä puoliorjallisesti noudattaa ohjetta) ja sitten niitä virkattiin haluttuun korkeuteen asti. Korvaläpät lisättiin erikseen, mutta kiinteillä silmukoilla edestakaisin virkkaamalla nekin syntyivät. Työ viimeisteltiin kiertämällä reuna ketjusilmukoilla, jotka siistivät kumman paljon, vaikka ajattelin aluksi niiden olevan tarpeettomia.
Huomaan tosin, että minun ja Pikkujättiläisen kirjoittajan Annukka Mikkolan tapa hahmottaa ohjeita ja sanoja on erilainen, mutta oletettavasti pääsen häneen logiikkaansa vielä matkan varrella käsiksi. Tehtäviä töitä on kuitenkin kymmeniä ja kymmeniä jäljellä. Vähän ehkä jännittää, miten kirjonta ja tilkkutyöt sujuvat, kun niistä minulla ei ole minkäänlaista kokemusta.

Suosittelenko? Jos malli miellyttää niin tottakai.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Trikoosta tyynyksi

Sisuuntuminen tekee hyvää keskeneräisten käsitöiden pinoa harventaessa! Kyllästyin surkuttelemaan trikookudeneulomukseni ankeutta ja tein sen valmiiksi eilen illalla. Ranteet armoa kirkuen neuloin viimeiset kerrokset ja kuin ihmeen kaupalla kudekin riitti. 


Tyynyn suljin keltaisella puuvillalangalla ja tyyny on helppo purkaa pesua varten kun yhden laidan ompeleminen oli nopeaa.
Ja hyvähän siitä lopulta tuli! Neulos on hiukan epätasaista, mutta pesun jälkeen uskon sen näyttävän tasaisemmalta.


Trikookudetta en ihan heti toistamiseen puikoille nosta, oli se sen verran tahmeaa neulottavaa. Kuteen virkkaaminen on huomattavasti helpompaa.



perjantai 23. elokuuta 2013

Keskeneräiset tekeleet poikki ja pinoon

Heidi esitteli jokunen aika sitten omat keskeneräiset käsityönsä ja haastoi muut Tilkkujen Facebook-ryhmässä tekemään samoin. Kannan tässä korteni kekoon. Lista on pelättyä huomattavasti lyhyempi, sillä mukana ei ole suunnitelmia, joihin olisi jo tarvikkeet olemassa, mutta joita ei ole edes vielä aloitettu ja intouduin purkamaan typerimmät, joista tiedän etten palaa niihin ikinä.

Aloitetaan ikuisuusprojektilla eli afrikankukka-peitolla. Se tilanne on siinä mielessä surkea, etten löytänyt laatikkoa, jossa on valmiit kukat enkä myöskään kassia, jossa on langat ja puolivalmiit. Kuvan kaivoin arkistosta.



Jokunen joulu sitten jossain joululehdessä näkyi ihana neulottu tähtityyny ohjeinensa. Aloitin toteutuksen heti, ehkä täksi jouluksi tulee valmista. Osat on jo pingotettu pyyhkeeseen muistaakseni noin vuosi sitten, höyrytetty ei näköjään vielä ole. Kompastuskivenä tässä on, että sisätyynykin pitää luonnollisesti ommella itse ja nämä palaset eivät anna olettaa, että valmiista tyynystä tulee lainkaan samanlainen kuin siinä lehdessä.



Mitäköhän tässä on valmistumassa? Ja miksi mulla on noin rumaa akryylilankaa? Itseäni lainatakseni: "Käsityö on keskeneräinen niin kauan kuin muistaa mitä siitä on tekemässä. Unohduksen jälkeen siitä tulee uusi mahdollisuus." Näin kommentoin Heidin UFOja Facebookissa. En näe mahdollisuuksia, auttakaa joku ja hakekaa neljä kerää tätä lankaa multa pois (sisäsältää tämän pätkän) tai keksikää pian mitä tästä voisi tehdä.



Ajattelin, että trikookuteesta tulee valmista hetkessä! No ei tule. Ei sitä ollutkaan helppo ja nopea neuloa. Tyynynpäälinen tästä nyt kuitenkin tulee. Kuvan ottamisen jälkeen se on edennyt aika tavalla. Nyt eletään jännittäviä hetkiä riittääkö kude. Varasuunnitelma on onneksi olemassa.


Mun kesähuivi. Vielähän tässä on kesää noin viikon verran virallisestikin jäljellä eikä tätä ole kuin metri neulomatta. Päättelystä puhumattakaan. 


 
Isoäidinneliöitä. Olisko näistä pitänyt poncho tulla? Kyllä niitä jo yhteen osaan on. Hyvä jämälankaprojekti kuitenkin.



 Käy linkkaamassa omat keskeneräisyytesi meidän Facebook-seinälle!