Näytetään tekstit, joissa on tunniste solmeilu ja punonta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste solmeilu ja punonta. Näytä kaikki tekstit

tiistai 18. helmikuuta 2014

Rautalangasta väännetty

Osallistuttiin viikonloppuna MadeBy Helsingin järjestämään Pieni rautalankakori -pajaan. Siellä väännettiin rautalangasta munakuppi. Tai tuikkukuppi, miten sen nyt ottaa.
Mulle homman perusteet olivat tuttuja, mutta en nyt käy väittämään, että munakuppi olisi muotoutunut ilman pientä kertausta. Joka tapauksessa korin tekeminen rautalangasta ei ole mitenkään mahdottoman vaikeaa, kupponen syntyi vajaassa parissa tunnissa ja seuraavan osaa tehdä kotona itsenäisesti kunhan käy rautakaupan kautta.
Metallinlangan työstäminen on valtavan mukavaa vaikkakin vaatii sorminäppäryyttä ja voimaa. Spatiaalisesta hahmotuskyvystä on myös iloa. Heidi ei kokenut tätä omaksi jutukseen, mutta mulla on noin kilometri paksumpaa runkolankaa vaatehuoneen nurkassa ja ihan riittävästi myös ohuempaa materiaalia munakuppikokoelman kasvattamiseen. Suunnittelin jo istuttavani tuohon munankuorenpuolikkaaseen pääsiäisruohon tai vesikrassia, aikun söpöö. Ja seuraavaksi väännän naulakon! Joten stay tuned for rautalangan jatko-osa.





Kurssin veti Valona Designin Elina Mäntylä. Valonan mallistoista löytyy kaikkea kynttilä siivistä mahtaviin kattokruunuihin ja kouvuvanerisiin himmeleihin.

torstai 14. marraskuuta 2013

Tupsuverhon erilainen elämä


Lumilinna, pallotupsuista solmittu tilatekstiili - Käsityön pikkujättiläinen s. 416

Ensimmäinen solmeilua ja punontaa sisältävä työ on valmis!
Lankatupsun tekeminen on erityisesti lapselle erinomainen käsityöpuhde, näin aikuisena sanoisin, että aika puuduttavaa hommaa. Muistan kultaisen 80-luvun alusta tällä menetelmällä tehdyt punatulkut, oman lapsen ollessa tarpeeksi kärsivällinen tähän hommaan, pistän sen tekemään tulkkuja!
Käsityön pikkujättiläisessä tupsuista on tehty tilatekstiili. Hienolta on saatu kuulostamaan keppiin sidotut 63 tupsukkaa. Siis 63. Sorgen nyt, mutta tämä on kyllä ehkä turhin tekele mitä mä äkkiseltään keksin. Sen sijaan pipossa tupsu on kuin piste iin päällä eikä tarvitse tehdä kuin yksi! Siispä kaurahiutalepaketin tyhjennyttyä leikkaisin siitä kaksi ympyrää, reiän keskelle ja kieritin tupsun. Hyvä jämälankahomma. Tosin se solmeilun osuus tulee kai siitä kun palloarmeijaa sidotaan yhteen ja keppiin, mutta kyllä minäkin tämän pipoon ihan solmulla kiinnitin.

Mitä opin? Hieman yllättäen opin aika paljonkin. Kuten, että tupsua varten pahvireikää ei tarttekaan kuroa umpeen, hyvä tulee muutenkin. Opin myös vihdoin kaikkien näiden neulontavuosien jälkeen miten pipon silmukat oikeesti lasketaan, eli päänympäryksen säteen mukaan. Ensimmäinen versio piposta oli liian suuri suht isopäiselle aikuisellekin..

Suosittelenko? No sitä tilahärpäkettä en niin kenellekään, mutta pipoon ehdottomasti.