maanantai 7. lokakuuta 2013

Prinsessapäähine



Tiara, hopealankakoristeella somistettu pipo - Käsityön pikkujättiläinen s. 142

Välillä ne yksinkertaisimmat työt ovat ne kaikkein vaikeimmat, niin kuin nyt tämä tiarapipo. Valmistumisprosessi oli tuskaisen hidas, purkupainotteinen ja verenpainetta kohottava. Lopputulokseen olen kuitenkin oikein tyytyväinen eikä loppukäyttäjäkään ole valittanut. Jopa tuo jo ennen ensimmäistäkään silmukkaa hirveäksi leimaamani tiara, joka myös tekovaiheessa näytti ehdottomasti rumimmalta miltään ikinä, on aika hieno ja sopii lapsen päähän hyvin.
Lankavalinta tiaraan oli iso virhe, mutten luovuttanut vaan virkkasin sitkeästi käytännössä virkkaukseen täysin sopimattomalla langalla monta iltaa (siis todellakin monta iltaa mokomaa tiaraa). Lanka on vielä huonompaa purkamiseen kuin virkkaamiseen, joten sillä mentiin mitä siitä tuli. Tämän voi toki nähdä myös positiivisesti, ei tarvinnut päätellä kun lanka ei todellakaan lähde purkautumaan.
Etukäteen eniten pelkäämäni osuus, tiaran kiinnittäminen pipoon, olikin se kaikkein helpoin. Ei olisi siitä kiemuraisesta mytystä heti uskonut. Surkean lankavalinnan takaama epätasainen tekstuuri mahdollisti myös aika suurpiirteisen pistelyn, joten ompelu oli helppoa ja nopeaa. Tämähän meni niin, että tarhaanlähtöaikaan eteisessä seisten pistelin kruunua myssyyn kiinni, ettei lapsen pää jäädy matkalla. Kylmä aamu ja kaikki pipot siellä tarhassa.



Mitä opin? No en juuri mitään. Eh eh.
Käsityön pikkujättiläisessä on aika paljon näitä virkattuja pipoja, kaikki perusmalliltaan samanlaisia ja kaikkia yhdistää joku mitoitusongelma. Heidin viimeisin valmis työ oli tarkoitettu aikuiseen päähän, mutta päätyikin lapselle. Minä taas halusin lapsen pipon ja sen mukaan tein vähän vähemmän levennyskerroksia kuin ohjeessa ja ihan liian pieni tuli. Olisin varmaan itsellenikin jättänyt ainakin yhden kerroksen vähemmän kun en ole järin isopäinen ja voisi kuvitella pipo-ohjeen olevan sellaiseen keskivertopäähän.  



Suosittelenko? Kyllä. Pipomalli on musta todella kiva. Tiaraa en ehkä omaan pipooni kiinnittäisi, mutta lapsillehan se menee hienosti.


10 kommenttia:

  1. Tiaraan uppoaisi ihan huomaamattomasti myös heijastinlanka ja näkyvyys olisi pimeälläkin taattu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heijastinlankaa olis varmaan ollut myös helpompi virkata!

      Poista
  2. En ehkä kestä tätä söpöyttä! Pipon lisäksi takki on aika ihana ja tyylikäs. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takki ja ne valkoiset niittikengät on ostettu samalla kertaan mätsäämään. Nyt rinsessa ei vaan halunnut laittaa niitä jalkaan.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. On se söpö. Prisessakausi ei ole vielä alkanut, mutta olen ennakoinut ja hankkinut näitä kruunuja. :D

      Poista
  4. Hei, olen kadottanut oman tiarapipon ohjeen jonnekin muutossa. Olisiko mitenkään mahdollista saada sinulta esim kännykameralla otettu kuva ohjeesta? T. Kuuden rinsessan äiti

    VastaaPoista
  5. niin mun maili on hirvilahti.eine@gmail.com

    VastaaPoista