sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Sukkamania ja pannukakkukokeilu

"Kun elämä potkii päähän, tee pannukakku." Mainio ohjenuora Katja Kallion "Sooloilua"-kirjasta ja/tai -elokuvasta. Ajatus toimii kaikessa leipomisessa; kun siihen keskittyy, huolet unohtuu - tai saa ainakin suuhun ja sieluun makeaa. Sama homma käsitöissä; ne vaativat keskittymistä ja pian syntyy jotain konkreettista, parhaimmillaan käytännöllistä ja kaunista. Olenkin pyhittänyt tämän päivän ulkoilulle ja taikina- ja koukkuterapialle flunssan nitistämisen kunniaksi.

Tein pannarin kaapista löytyneistä aineista: 2 kananmunaa rikki ja joukkoon 8 dl kauramaitoa. Kuivat aineet eli 1 dl kaurahiutaleita, 4 dl vehnäjauhoja, 1 tl suolaa, 1 rkl sokeria joukkoon osissa ja lopuksi 75 grammaa sulatettua oivariinia. Lorautin taikinan joukkoon myös vähän vaniljauutetta. Ohje on yhdistelmä googlaamalla löytyneistä ohjeista.

175 asteessa, reilussa puolessa tunnissa (huom. meillä on hiiidas uuni) uunissa muotoutui pannukakku. Siis lättänä. Mutta varsin toimiva, omalaatuituinen, vähän ahvenanmaalaista muistuttava, vaikka munaa oli vähän eikä riisiä lainkaan. Tykkäsin, tekisin toistekin. Päälle mummon karviaishilloa ja näön vuoksi tomusokeria. Hullumpiakin sunnuntaiherkkuja keksin, ah.





Toinen homma, josta innostuin oli Novitan Sukkalehti. Lehti tarttui minun (ja kolmen hyttitoverini) mukaan viikon takaiselta Novitan ja Burdan emännöimältä käsityöristeilyltä. Lehdessä on 34 toinen toistaan hienompaa sukkaohjetta. Eritasoiset neulojat on otettu huomioon ja jokainen löytää varmasti itselleen sopivan sukkaohjeen. Kantapäävaihtoehtoja lehdessä on kahdeksan, kärkimalleja kuusi. Lehden sivuilta löytyy yksityiskohtaisen tuntuiset ohjeet sukanteon eri vaiheista (olen kova kritisoimaan ohjeita, mutta jos tiedän, mitä olen tekemässä tulen sokeaksi ohjeiden lukemiselle), eli aviisi on oiva kumppani aloittelevallekin sukantekijälle.

Olen itse neulonut viime aikoina Käsityön pikkujättiläisen ohjeilla Onnenapila-säärystimiä, jotka ovat ensimmäinen kirjoneuletyöni. Olen pahassa koukussa värien valitsemiseen ja langan kuljettamiseen. Ei se olekaan yhtään vaikeaa!

Sukkalehdestä ja säärystimistä innostuneena taltutin orastavan joululahjastressin ja päätin tehdä läheisilleni pukinkonttiin sukat. Toki muistissa on vielä se aika, kun tylsimmät paketit olivat ne, joista jo päältä päin tiesi, että sisältä löytyy mummojen itsetekemiä villasukkia. Viime vuosina ne ovat olleet parhaat, vaikka osaan itsekin sukat tehdä. Nyt tiedän mikä määrä aikaa ja ajatusta jokaiseen pariin on kulunut. Niinpä aion huolellisesti valita mallin ja langan kullekin rakkaimmistani ja paketoida kauniisti. Motivaattorina toimii sekin, että isoäitini ei enää pysty itse neulomaan, joten oletettavasti perheemme villasukkakiintiöihin tulee vajetta, enkä kilpaile mummon sukkien kanssa (eihän niiden kanssa voi kilpailla!). Ensimmäinen pari on jo puolessa välissä. Tietävätkö kaikki muut, että sukan virkkaaminen on nopeaa puuhaa? Jos ei, niin tiedoksenne; yhdessä illassa syntyy yksi sukka ja se on vinkeän näköinen.

Palataan joulun jälkeen tähän sukkaprojektiini. Viisi paria pitäisi ainakin saada aikaiseksi.



3 kommenttia:

  1. Mulla on kans ollu neuloosi-viikonloppu. Sain vihdoin sen missoni-huivin valmiiks!!! Siis päättelyjä vailla, mutta kumminkin. Otan ehkä seuraavaks jotkut sukat - kaipaan jotain nopeasti valmistuvaa tämän puolivuotisprojektin päälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukkalehti esiin!
      Ja mitä päättelemiseen tulee, niin eräs suuri neulontafilosofi (eli Veera) kerran sanoi, että päättelyurakkaa varten pitää ensin päättää sopiva ilta ja sopivalle illalla punkkua ja sitten vaan päätellä. En tiedä kuuluuko tämä tehdä seurassa vai meditatiivisesti itsekseen, mutta jos seura on sallittua, niin osallistun sun päättelyurakkailtamiin :)

      Poista
  2. Hyvä kun mainitsit vaniljauutteen, ensi viikolla pitää laittaa tekeytymää, että ehtii joululahjoiksi.

    VastaaPoista