maanantai 16. kesäkuuta 2014

Trikookuteesta virkatut korit

Koti järjestyksen -projektin oleellinen osa on kehitellä säilytysratkaisuja. Sen lisäksi, että tavaramäärästä karsitaan ja annetaan/myydään huomattava määrä esineistöä enemmän tarvitseville, pitää kaikelle jäljelle jäävälle löytää oikea paikka.
Tällä hetkellä meidän eteisessä vallitsee aika lailla maailmanlopun kaaos. Silleen masentavaa, kun se on se ensimmäinen tila, jonka jokainen sisääntulija heti rekisteröi. Eipä sillä, että meno niin huomattavasti muuttuisi peremmälle mentäessä. :D
Olen yrittänyt suurimman osan kevättä siivota ja järjestellä, mutta tulokset eivät ole olleet pysyviä. Nyt tilanne on muuttumassa pikkuhiljaa ja siinäpä se onkin avain tällaisen kävelevän kaaoksen (niin mielelläni syyttäisin muita, mutta mun ne pinot vaan ovat) kodinjärjestämiseen. Pitää todella edetä vain pala kerrallaan ja omaksua ikään kuin elämänmuutos ja vieläpä asenteella, että tässä mennään nyt loppuelämäksi. Tämän elämänohjeen ja huomattavan riman laskemisen ansiosta muutos alkaa nyt tapahtua. Meillä on ollut jo useamman viikon täysin siisti ja pinoista (olen äärimmäisen hyvä pinoamaan kaikenlaista) vapaa ruokapöytä, hyvässä järjestyksessä pysynyt vaatehuone, kiiltävä vessa ja roinaton, tiskitön ja ennen kaikkea putipuhdas keittiön taso. Oi olen niin ylpeä itsestäni, olkaa tekin (ylpeitä minusta)!


Niin siihen eteiseen ja niihin koreihin. Eteisemme on pieni ja ahdas ja säilytystilaton. Ahtautta korostavat eteisessä säilytettävät rattaat, jotka estävät helpon liikkumisen ainoalle kaapille sekä naulakolle. Kengille ei ole minkäänlaista säilytystilaa ja hattuhyllyllä on muuri ties mitä, lisää tavaraa sinne ei just sovi. Talvella hanskat, pipot ja huivit asuivat isossa säilytyslaatikossa, mutta se on kesäisille asusteille vahvasti ylimitoitettu, joten se sai siirtyä sisältöineen pakkasia odottamaan vintille. Tällä hetkellä kesähatut ja vastaavat asuvat aika tavalla samassa läjässä kenkien kanssa. Tosi viehättävää.. Mutta tähänpä tulee nyt muutos! Nimittäin jokaisen perheenjäsenen ikioma kori, jossa kaikenlaiset välttämättömät asusteet vastedes säilytetään. Enää pitää vain raivata hattuhylly, jotta koritkin löytävät paikoilleen.
Korien virkkaaminen oli erittäin mukavaa puuhaa. Valmista tuli nopeasti ja homma kävi hyvästä käsitreenistä. Ensimmäinen kori aiheutti vakavaluokkaisen hiertymän vasemmassa etusormessa, mutta kyllä se siitä korien lisääntyessä parkkiintui. Tykkään ylipäätään trikookuteen virkkaamisesta, juurikin koska valmista tulee ihan silmissä. Koreja on nyt valmiina neljä, viidennen tulee valmistua ennen lokakuuta ja perheenlisäystä, sillä vauvoilla niitä pipoja ja tumppuja ja muita lämmikkeitä vasta onkin. Kunhan vauvalle sitten aikanaan keksitään joku nimi, niin tilaan Beloved by Brunoulta vielä nimikyltit näihin.




Ehkä seuraavaksi julkaisen ennen ja jälkeen -kuvat eteisestä.

5 kommenttia:

  1. Hienot on korit!

    Mä kerran myös yritin, en osannut edes ympyriäistä virkata. Se masensi. Nyt voisin kyllä yrittää uudestaan, lapsen huone esim. kaipaa sellaista "pinnit ja pompulat tänne" -koria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sitä ympyrää kannattaa ensin treenata jollain helpommalla materiaalilla, ihan vaikka puuvillalangalla? Vai pitäiskö pitää joku Tilkkujen korinvirkkauskurssi? :)

      Poista
    2. Kyllä pitäisi!

      (Yritin itse asiassa juurikin ohuella puuvillalangalla, en suoraan kuteella. Olen toivoton :D)

      Poista
  2. Vaadimme ennen- ja jälkeen-kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei. Ajattelin just lähteä Ikeaan hankkimaan kenkäkaappia. Otan kuvat ennen kuin kasaan sen. ;)

      Poista