perjantai 7. helmikuuta 2014

Tähkätossut

Tossuprojekti etenee! Kolmantena parina puikoilta valmistui tähkäkuvioidut tossut.
Välttelen usein tekniikkaa, jossa on paljon langankiertoja ja kavennuksia ja lisäyksiä eli töitä, joiden lopputuloksena olisi "reikiä", siis kaunis, elävä pinta. Taustalla on niinkin käytännönläheinen ongelma, kuin että minua hirvittää monimutkaisten virheiden purkaminen. Tai työn pilaaminen virheellä, joka ei ole purettavissa. Tai koko työn purkaminen, kun on tehnyt virheen, jonka kanssa ei voi elää. Nykyisin en pelkää enää oikeiden ja nurjien silmukoiden karkaamista puikolta, vaan suhtaudun silmukanpakoihin vain osana neulontaa, mutta näille hybrideille en yksinkertaisesti osaa tehdä mitään. Tämän huomasin tehdessäni itselleni muhkean villahuivin patenttineuleella. Jätin virheet suosiolla työhön enkä edes miettinyt, miten olisin voinut ne korjata. Miten? Voiko patenttia purkaa? Onko tämä sellainen tekemällä oppii ja harjoitus tekee mestarin -tyyppinen tilanne?

Tämä tossuprojekti on jo näin alkutekijöissään osoittautunut todella hyödylliseksi oppimisen kannalta. Uusia juttuja sopivan kokoisessa paketissa. Tossut valmistuu muutamassa tunnissa ja tyhmempikin kokeilu on suhteellisen nopeasti takanapäin.

Näitä tähkäpäitä oli kiva neuloa, mutta ihan edukseen tämä tossun muoto ja lanka eivät itse kuviolle ole. Kannattaa siis siinäkin mielessä käydä kurkkimassa Kotolivingin alkuperäinen tilkkuohje, jossa kuvio tulee kauniimmin esiin. Sukanvarret taidan tehdä tällä tekniikalla pikapuoliin, tykkäsin.




Lankana jälleen Novitan Isoveli, puikot vitoset (teen koko tossun sukkapuikoilla) ja silmukoita aluksi 36. Tähkäkuvio toistuu 7 kertaa tossuissa. Reikäneulos on niin joustavaa, että tossu on jälleen reippaan kokoinen, eli juurikin sisätossuksi toimiva.

Ja hei, muistakaa osallistua arvontaan!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Hyvää Runebergin päivää!

Tämä helmikuun alku on mun lempi herkkuaika vuodesta! Runebergin tortut ja laskiaispullat ovat molemmat suursuosikkejani, sellaisessa mittakaavassa, että jos olisi pakko valita vain yksi leivonnainen, jota loppuelämän söisi, se olisi jompikumpi.

Tänä vuonna päätin uskaltautua tekemään erän Runebergin torttuja itse. Tästä(kin) leivonnaisesta mulla on mielikuva hankalana tapauksena; miten siitä saa kostean, miten siitä saa kauniin? Kuiva Runeberg on yksi maailman ankeimmista asioista. No; kosteuttamalla ja kauneuskin on katsojan silmässä. Me tehtiin siippani kuusi-vuotiaan kummipojan kanssa mielestäni maailman täydellisimmät minirunebergit:



Ohje on yhdistelmä netistä löytyneitä ohjeita, joita sovelsimme tykötarpeiden mukaan. Ideanahan Fredrika Runebergillä on legendan mukaan ollut aikanaan käyttää nyhjää tyhjästä -menetelmää, ja yhdistelemällä jauhopussin jämät, korput ja keksien rippeet on syntynyt Runebergin tortut.

Heidin ja Kosmon minirunebergit:

Taikina:

Ensin: yhteen 1,5 desiä mantelirouhetta + 0,5 desiä mantelijauhoa + 2 desiä korppujauhoja + 2 desiä vehnäjauhoja + parin desin verran itsemörssättyä hapankorppu-keksi-murua (noin 3 hapankorppua ja viisi piparia, riippuen pipareiden paksuudesta) + 1 tl leivinjauhetta
Sitten: 2 desiä sokeria ja 200 grammaa voita vaahdoksi. Vaahdon joukkoon 2 kananmunaa, yksi kerrallaan ja sekaisin päättäväisesti. (Lisäsin seoksen joukkoon myös rommiesanssia, kun sellaista kaapista löytyi. Tuoksu oli huumaava.)
Lisää sokeri-voi-muna -seokseen kuiva-aine-seos ja sekoita.
Taikina on valmis.


Me jaoimme taikinan noin pariinkymmeneen muffinssivuokaan. Alunperin suunnitelmassa oli kaataa taikina pellille ja leikata siitä mokkapalahengessä paloja, mutta nuori leipojatoverini päätyi tähän vaihtoehtoon. Uunissa pienet tortut olivat 200-asteessa noin 10 minuuttia.


Kosteutus:
Kun tortut tulivat uunista ulos, valelin ne lämpiminä rommiesanssisella vedellä kahteen kertaan. Pari teelusikallista vettä per torttu.

Koristelu:
Nuorempi kokki jakoi kunkin tortun keskelle sopivaksi katsomansa määrän vadelmahilloa. Sokerikuorrute syntyi muutamasta ruokalusikallisesta vettä ja epämääräisestä, kokeilupohjaisesta määrästä tomusokeria. Pursottaminen oli hauskaa!




Yhtään ei ollut hankalaa ja tuo taikinan kuivien osien kerääminen, murskaaminen ja sekoittaminen oli täydellinen tehtävä nuorelle leipurille eli suosittelen (yllätykseksi itselleni) tätä leivonnaista itse tehtäväksi (ei ollut yhtään kuivaa!) ja vieläpä lasten kanssa leivottavaksi!




-Heidi

P.S. Tiesittekö, että alunperin Runebergin torttuhillo oli omena, ei vadelma! Pitää testata tämä kombo joskus. Miksei niitä ole missään tarjolla?

P.P.S. Veeralle kiitos kuvista.
P.P.P.S. Joko suunnittelit oman tiskirättisi ja osallistuit Tilkkujen 100-postausta arvontaan?


tiistai 4. helmikuuta 2014

Sadas postaus ja arvonta!

Tämä on sadas postauksemme ja se on kuulkaa arvonnan arvoista! Onnettaren suosikki voittaa meidän tekemän puuvillaisen siivousrätin toivomissaan väreissä ja oheen Lilly's Eco Cleanin astianpesuaineen ja yleispesuaineen.

Osallistu kommentoimalla tätä postausta ja kertomalla ne neljä väriä, jotka haluat mahdollisessa voittorätissäsi ilmenevän. Kasvata myös arpojesi määrää: kommentilla saa yhden arvan, liittymällä (tai jo olemalla) sivun lukijaksi saa toisen arvan ja kolmannen tienaa jakamalla arvontapostauksen Facebookista. Osoitehan sinne on www.facebook.fi/tilkkuja.
Arvonta suoritetaan tiistaina 11. helmikuuta perinteisellä pipoäänestyksellä.

Lilly's Eco Clean on tilkkulaisten markkinointitoimiston MAUn asiakas.


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kierrätysaskartelua ja -ideoita Näprässä

Pääsin reilu viikko sitten työn puolesta tutustumaan Kierrätyskeskuksen toimintaan in action eli kierrokselle Espoon Nihtisillan Kiekkärin tiloihin. Yksi toteutunut unelma! Sai kurkkia ovien taakse, nähdä miten tavara liikkuu ja oleskelee kierrätystavaratalon takahuoneissa, miten polkupyöriä huolletaan, miten valtavat pinot kirjoja odottavat ostajiaan, miten ammattilainen arvioi taide- ja lasiesineitä, miten urheiluväline-expertti hinnoittelee oman osastonsa tuotteet, hylkää huonot ja pistää käyttökelpoiset kiertoon myymälän puolelle. Niin kiehtovaa! Kiinnostavaa oli huomata ja ymmärtää, kuinka Kierrätyskeskuksessa on oma "osastonsa", joka miettii, kuinka hyödytöntä materiaalia voitaisiin vielä käyttää kertaalleen uusiksi; risoja lampunvarjostimia riivitään pienemmiksi partikkeleiksi askartelua varten ja vaatteista kerätään nappeja ja solkia, käypiä osia, joille saa vielä uuden käyttötarkoituksen keksittyä.

Kierrätyskeskuksen toiminnassa käytettyä tavaraa hyödynnetään perin pohjin, jopa perinpohjaisemmin, mitä olin ajatellut. Tavaroita paitsi myydään ja annetaan eteenpäin (ilmaisosastot ovat oleellinen osa keskusten toimintaa) myös kunnostetaan ja hyödynnetään monipuolisesti. Osa korjataan käyttökuntoiseksi, tutuimpana esimerkkinä varmaan polkupyörät, jotka ovat yksi kysytyimmistä tuotteista Kiekkäreiden valikoimassa.

Itse käyn aina katsomassa lähikierrätyskeskukseni Kyläsaaren myymälän ja Plan B -tuotteiden valikoiman. Plan B -tuoteperheeseen kuuluu tuunattuja koruja, laukkuja, vaatteita sekä sisustustuotteita ja huonekaluja. Itse olen ostanut ja ihastellut etenkin retrohenkisiä hameita ja ostanut muun muassa neulatyynyjä, keittiöpyyhkeitä ja patakintaita. Kohtuuhintaista kierrätettyä kotimaista käsityötä. Täydellistä.

Nihtisillan kierroksen kiinnostavinta antia kuitenkin oli päästä testaamaan Kädentaitopalvelu Näprän toimintaa käytännössä! Näprän tavoitteena on "kannustaa kaikkia askartelusta ja käsitöistä kiinnostuneita käyttämään ekologisia materiaaleja ja tarvikkeita." Näprän toimintaan kuuluu kierrätetyn kädentaitomateriaalin myyminen, materiaalin eteenpäin jakelu sekä luovien kierrätysmateriaalipajojen järjestäminen. Kevään aikana Nihtsillan tiloissa järjestetään muun muassa Romusta koruksi -paja ja Farkun uusi elämä -paja. 

Minä sain mahdollisuuden osallistua Kirjan uusi elämä -pajaan. Työpajatilaan oli tuotu pinottain kauniskantisia, Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta (vinkvink) noudettuja kirjoja ja me osallistujat saimme valita muutamasta ideasta, miten kirjamme haluaisimme käyttää. Osassa ohjeista hyödynnettiin kansia, osassa sivuja, apua askarteluun sai Näprän henkilökunnalta. Itse päädyin tekemään MAUlle ovikoristeen kirjakansista:



Materiaaliksi valitsin Alice Lyttkensinkirjan "Taivaan mannaa" -kirjan kannet. Päälle liimasin muutaman samansävyisen kukan ja dymotin Veeran ja minun yrityken nimen. Kiinnitysnaruksi valitsin kultaisen narunpätkän, jonka virkkasin ketjusilmukoilla ja Salomonin solmuilla. Yksinkertainen, mutta minusta kiva. Ja mikä tärekintä, riittävän helppo kaltaiselleni askartelupelkääjälle. Kyllä musta vielä askartelija tulee, ugh!

- Heidi

torstai 30. tammikuuta 2014

Pallerotossut

Toinen valmis pari tossuja toimistolla! Veera nappasi nämä vihreät pallerotossut heti käyttöön, näihin nimittäin mahtuu sukka+villasukka-yhdistelmä helposti sisään. Lämmintä!

Tossuprojektin ideana on testata minulle uusia neulontatapoja, joihin ideoita ja ohjeita ammennan nyt alkuun ainakin Kotolovingin Satunnaiset sankarit -projektista. Pallero-ohje tästä linkistä (klik).

Tässä ihka ensimmäinen pallerotyöni:



Pallerot syntyivät pienellä kivulla. Niiden tekeminen oli mukavaa, mutta käsialani on (huomaan nyt) sen verran tiukka, että lisäyksien muuttaminen yhdeksi silmukaksi vaati sorminäppäryyttä ja jippostelua. Osa palleroista jäi myös työn nurjalle puolelle, josta niitä sitten viimeistelyssä pullauttelin etupuolelle, kuten asiaan kuului. Mutta hyvät tuli lopulta. Vihreään väriinkin tykästyin, vaikka se tuntui aluksi turhan ärhäkältä, oma makuni kun on pitkälti murrettuihin ja ilottomiin sävyihin kallellaan.

Tossut tehtiin jälleen 36 silmukan koossa, Novitan Isoveljestä, vitosen puikoilla. Silmukoiden määrän vaihdan jossain kohtaa, jotta saan pienempiäkin tossukoita aikaan, mutta Isoveikkaa ja vitosia en taida vaihtaa, niin näppärä pari ne on tässä projektissa.

maanantai 27. tammikuuta 2014

11 tossua -projekti ja tähtitossut

Yrityksemme MAU muutti vuoden vaihteessa omaan ensimmäiseen toimitilaansa. Muuttotohinoista ollaan jonkin verran raportoitu Instagramin puolella (klikklik, siellä on ihania kuvia ja hyviä hetkiä muutoinkin taltioituna) ja tullaan raportoimaan enemmän ja lähemmin, kunhan tavarat asettuu paikoilleen (eli kunhan vuokranantajan omaisuus antaa tilaa meidän omaisuudelle kokonaisvaltaisesti). Sen voi sanoa jo nyt, että meidän toimisto on ihana, kodikas, värikäs ja 90% kierrätetty - eli meidän näköinen ja oloinen, vaikkakin vielä alkutekijöissään!


Ainut miinus-puoli MAUn pesässä on, että siellä on kyl-mä. Jäätävä.
Siispä piti kaivaa kutimet esiin ja alkaa puurtamaan vieraille varpaiden lämmikkeitä. Ei ongelma! Sillä! Kudottuani Tilkkujen joulukalenteria varten kotitossut Jonna Hietalan Kerällä-kirjan oppien mukaan, tiesin löytäneeni oivan "välipalakäsityön". Tossuista tuli hienot ja ne oli nopeat tehdä. Toisaalta, kyllästyn nopeasti ja toimistolle tossuja tarvitaan 11 paria. Ihan vaan väriä vaihtamalla mielenkiintoni ei pysy yllä. Niinpä päätin hyödyntää tämän tossuprojektin ja opetella uuden tekniikan aina uuden tossuparin kohdalla. Oppaana ainakin näin alkuun toimii Kotolivingin viime vuonna toteuttaman Satunnaiset sankarit -tilkkuprojektin mallit. Tässä ensimmäinen pari: punaiset tähtitossut!






















Loin tossuja varten 36 silmukkaa ja neuloin 18 kierrosta ainaoikein kahdella puikolla. Sitten siirsin silmukat neljälle puikolle ja aloitin tähden tekemisen "sukkaosaan"  Kotolivingin ohjeiden mukaisesti heti "kantaosan" päätyttyä. Jaoin silmukat puikoille siten, että 1. ja 4. puikoilla oli mallitilkun vaatimat 19 silmukkaa. Loput 17 silmukkaa neuloin puikoilla 2. ja 3. sileänä. Kärkikavennukset aloitin heti, kun tähtikuvio oli kärkisakaraa myöten valmis. Näihin tossukoihin mahtuu isompijalkaisenkin vieraan varpaat lämmittelemään!

Käytin työssä Novitan Isoveljeä ja vitosen sukkapuikkoja. Tossupariin meni melkolailla tarkalleen yksi kerä lankaa.

Edessä on siis 10 paria tossuja lisää. Se tarkoittaa mahdollisuutta testata montaa väriä ja montaa tekniikkaa. Tällaiselle projektineulojalle, joka kaipaa onnistumisen tunnetta (eli nopeasti valmistuvaa työtä) ja joka on oppimisenjanoinen, tämä on nerokkain projekti ikinä. Kiitos kylmyys.


sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Heidin talvieleganssi 2014: tupsupipo ja patenttihuivi




Olen (vihdoin) valmis pakkasiin! Tossa on mun pipo ja mun kaulahuivi vuosimallia 2014!

Pipon idea ja ohje on Snurresta. Kun kokoonnuimme tuohon ihanaan lankakauppaan Neulojien yönä, ihastuin siellä ikkunalaudalla nököttäneeseen malliin ja hommasin langat illan päätteeksi. Pipon voi bongata Snurren tekemänä Veeran Neulojien yöstä ottamista kuvista. Oma versioni on spiraalimpi, sillä hukkasin ohjeet ja jouduin purkuhommiin, kun korvat jäivät pilkottamaan ohjeenmukaisesta koosta. Ohje on Snurren oma, minun versiostani tuli siis korkeampi. Lankana minulla pipossa BC Garnin Semilla Grosso. Tuota ihanaa luomulankaa pipoon meni 1,5 kerää.

Kaulahuivini värivalinta oli selkeä; talvi(takki)harmaudessa olen suosinut jo pari talvea mahdollisimman lämmintä, mausteista keltaista. Langaksi Snurresta valikoitui alpakkaa ja merinovillaa sisältävä Lamanan Nazca. Väri näkyy oikein noissa allaolevissa "virhekuvissa". Langan menekki olisi ollut loputon, mutta budjetti tuli vastaan kahdeksannen kerän kohdalla. Samasta määrästä syntyi myös pipon tupsu, jonka teki tupsukonkari-Veera.

Oppimismatkalla kun ollaan, halusin testata jotain itselleni uutta neulosta. Projektikirjassamme "Käsityön pikkujättiläisessä" on kolme patenttiohjetta, joten päätin kuitata patenttikokeiluni tällä villakaulahuivilla. Kerrottakoon, että Pikkujättiläisen ohjeilla en olisi patentin syvintä olemusta ymmärtänyt, vaan oppaanani toimi Veera. Jälleen kerran.

Jäin pahaan patenttikoukkuun: niin sievää, niin nopeasti! Ainut, mistä en päässyt jyvälle oli patentin purkaminen, joten muutama "personaallinen" virhe jäi huiviin.


 Onnellinen talvi-ihminen!

Kuvista kiitos Otso Kähönen. Pipon tupsusta kiitos Veera.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Kauluri

Paremmissakin pyykkäyspiireissä joskus sattuu ja tapahtuu. Niin kuin nyt taannoin kun miehen villatakki saattoi hieman huopua ja kutistua. Koska kerran aiemmin on saattanut käydä omalle takilleni samalla tavalla ja siitä syntyi lopulta erihieno vauvanpeitto, otettiin villatakki talteen mahdollista myöhempää tarkoitusta varten. Kauaakaan tuo ei ehtinyt laatikossa lojua kun jo ilmestyi viimeisin Suuri Käsityö -lehti, jossa oli muuten kaikenlaista ihanaa ja kokeiltavaa. Vaatetohtoripalstalla ohjeistettiin kaulurin tekemiseen vanhasta villapaidasta. Koskapa miehelle viime talvena neulomani kaulaliina saattoi kerran sekin joutua jonkintyyppiseen pyykkäysonnettomuuteen, nostin ompelukoneen esiin. Tehtävä oli lopulta äärimmäisen helppo, saksin vain paidasta sopivan palan kauluksineen kaikkineen ja siksakkasin reunat. Reuna alkoi aaltoilla aika paljon ja alkuperäisessä ohjeessa tavattu sinällään kyllä hieno virkattu reunus pahensi asiaa vielä entisestään, joten sen purin lopulta pois ja annoin olla. Tuli musta todella hieno ja asiansa erinomaisesti ajava kaulan ja rintakehän lämmike.




sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vuosikatsaus

Ihanasta Attic24-blogista intoutuneena värkkäsin kuvakollaasit menneen vuoden kuukausista. Osavuosikatsauksestahan tässä pitäisi oikeastaan puhua kun Tilkut on perustettu vasta maaliskuun viimeisinä päivinä. Mutta mitäpä sitä kivaa ideaa panttaamaan!

Tilkkuja, herkkuja ja langanpätkiä - 2013 kuvina


Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

Joulukuu


perjantai 3. tammikuuta 2014

Peitto yksinäiselle vanhukselle Martta-hengessä

Kuulumme molemmat Anarkistimarttoihin ja syksyllä löysimme tiemme marttajaostomme neulekerhoon. Innostuimme oitis osallistumaan Anarkistimarttojen ja SPR:n loppuvuoden hyväntekeväisyystempaukseen, eli kutomaan tilkkuja yksinäisten vanhusten torkkupeittoja varten. Haastoimme myös teitä Tilkkujen seuraajia mukaan projektiin.

Yhdessä saimme aikaan kokonaisen täkin! Jäipä yksi tilkku toisenkin peiton kulmaksi. Peitto syntyi 35:stä 20x20 senttisestä ainaoikein-palasta, jotka Veera kokosi peitoksi virkkaamalla palat kiinni toisiinsa ja reunuksen koko komeuden ympärille. KIITOS kaikille kanssaneuloneille, etenkin Veeran äidille huikeasta tilkkumäärästä!

Näin hieno Tilkkujen peitosta tuli:


Yhteensä peittoja syntyi Anarkistimarttojen voimin 12. Wow! Peitot toimitettiin joulukuun 3. päivä SPR:lle. 


Kuvista kiitos Anarkistimarttojen neulekerhon vetäjä Seija Rintaselle! Tämä on loistoesimerkki marttailun ihanuudesta; yhdessä tehtyä, lämmintä ja hyvää. Mielenkiintoista seuraa unohtamatta!