torstai 30. tammikuuta 2014

Pallerotossut

Toinen valmis pari tossuja toimistolla! Veera nappasi nämä vihreät pallerotossut heti käyttöön, näihin nimittäin mahtuu sukka+villasukka-yhdistelmä helposti sisään. Lämmintä!

Tossuprojektin ideana on testata minulle uusia neulontatapoja, joihin ideoita ja ohjeita ammennan nyt alkuun ainakin Kotolovingin Satunnaiset sankarit -projektista. Pallero-ohje tästä linkistä (klik).

Tässä ihka ensimmäinen pallerotyöni:



Pallerot syntyivät pienellä kivulla. Niiden tekeminen oli mukavaa, mutta käsialani on (huomaan nyt) sen verran tiukka, että lisäyksien muuttaminen yhdeksi silmukaksi vaati sorminäppäryyttä ja jippostelua. Osa palleroista jäi myös työn nurjalle puolelle, josta niitä sitten viimeistelyssä pullauttelin etupuolelle, kuten asiaan kuului. Mutta hyvät tuli lopulta. Vihreään väriinkin tykästyin, vaikka se tuntui aluksi turhan ärhäkältä, oma makuni kun on pitkälti murrettuihin ja ilottomiin sävyihin kallellaan.

Tossut tehtiin jälleen 36 silmukan koossa, Novitan Isoveljestä, vitosen puikoilla. Silmukoiden määrän vaihdan jossain kohtaa, jotta saan pienempiäkin tossukoita aikaan, mutta Isoveikkaa ja vitosia en taida vaihtaa, niin näppärä pari ne on tässä projektissa.

maanantai 27. tammikuuta 2014

11 tossua -projekti ja tähtitossut

Yrityksemme MAU muutti vuoden vaihteessa omaan ensimmäiseen toimitilaansa. Muuttotohinoista ollaan jonkin verran raportoitu Instagramin puolella (klikklik, siellä on ihania kuvia ja hyviä hetkiä muutoinkin taltioituna) ja tullaan raportoimaan enemmän ja lähemmin, kunhan tavarat asettuu paikoilleen (eli kunhan vuokranantajan omaisuus antaa tilaa meidän omaisuudelle kokonaisvaltaisesti). Sen voi sanoa jo nyt, että meidän toimisto on ihana, kodikas, värikäs ja 90% kierrätetty - eli meidän näköinen ja oloinen, vaikkakin vielä alkutekijöissään!


Ainut miinus-puoli MAUn pesässä on, että siellä on kyl-mä. Jäätävä.
Siispä piti kaivaa kutimet esiin ja alkaa puurtamaan vieraille varpaiden lämmikkeitä. Ei ongelma! Sillä! Kudottuani Tilkkujen joulukalenteria varten kotitossut Jonna Hietalan Kerällä-kirjan oppien mukaan, tiesin löytäneeni oivan "välipalakäsityön". Tossuista tuli hienot ja ne oli nopeat tehdä. Toisaalta, kyllästyn nopeasti ja toimistolle tossuja tarvitaan 11 paria. Ihan vaan väriä vaihtamalla mielenkiintoni ei pysy yllä. Niinpä päätin hyödyntää tämän tossuprojektin ja opetella uuden tekniikan aina uuden tossuparin kohdalla. Oppaana ainakin näin alkuun toimii Kotolivingin viime vuonna toteuttaman Satunnaiset sankarit -tilkkuprojektin mallit. Tässä ensimmäinen pari: punaiset tähtitossut!






















Loin tossuja varten 36 silmukkaa ja neuloin 18 kierrosta ainaoikein kahdella puikolla. Sitten siirsin silmukat neljälle puikolle ja aloitin tähden tekemisen "sukkaosaan"  Kotolivingin ohjeiden mukaisesti heti "kantaosan" päätyttyä. Jaoin silmukat puikoille siten, että 1. ja 4. puikoilla oli mallitilkun vaatimat 19 silmukkaa. Loput 17 silmukkaa neuloin puikoilla 2. ja 3. sileänä. Kärkikavennukset aloitin heti, kun tähtikuvio oli kärkisakaraa myöten valmis. Näihin tossukoihin mahtuu isompijalkaisenkin vieraan varpaat lämmittelemään!

Käytin työssä Novitan Isoveljeä ja vitosen sukkapuikkoja. Tossupariin meni melkolailla tarkalleen yksi kerä lankaa.

Edessä on siis 10 paria tossuja lisää. Se tarkoittaa mahdollisuutta testata montaa väriä ja montaa tekniikkaa. Tällaiselle projektineulojalle, joka kaipaa onnistumisen tunnetta (eli nopeasti valmistuvaa työtä) ja joka on oppimisenjanoinen, tämä on nerokkain projekti ikinä. Kiitos kylmyys.


sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Heidin talvieleganssi 2014: tupsupipo ja patenttihuivi




Olen (vihdoin) valmis pakkasiin! Tossa on mun pipo ja mun kaulahuivi vuosimallia 2014!

Pipon idea ja ohje on Snurresta. Kun kokoonnuimme tuohon ihanaan lankakauppaan Neulojien yönä, ihastuin siellä ikkunalaudalla nököttäneeseen malliin ja hommasin langat illan päätteeksi. Pipon voi bongata Snurren tekemänä Veeran Neulojien yöstä ottamista kuvista. Oma versioni on spiraalimpi, sillä hukkasin ohjeet ja jouduin purkuhommiin, kun korvat jäivät pilkottamaan ohjeenmukaisesta koosta. Ohje on Snurren oma, minun versiostani tuli siis korkeampi. Lankana minulla pipossa BC Garnin Semilla Grosso. Tuota ihanaa luomulankaa pipoon meni 1,5 kerää.

Kaulahuivini värivalinta oli selkeä; talvi(takki)harmaudessa olen suosinut jo pari talvea mahdollisimman lämmintä, mausteista keltaista. Langaksi Snurresta valikoitui alpakkaa ja merinovillaa sisältävä Lamanan Nazca. Väri näkyy oikein noissa allaolevissa "virhekuvissa". Langan menekki olisi ollut loputon, mutta budjetti tuli vastaan kahdeksannen kerän kohdalla. Samasta määrästä syntyi myös pipon tupsu, jonka teki tupsukonkari-Veera.

Oppimismatkalla kun ollaan, halusin testata jotain itselleni uutta neulosta. Projektikirjassamme "Käsityön pikkujättiläisessä" on kolme patenttiohjetta, joten päätin kuitata patenttikokeiluni tällä villakaulahuivilla. Kerrottakoon, että Pikkujättiläisen ohjeilla en olisi patentin syvintä olemusta ymmärtänyt, vaan oppaanani toimi Veera. Jälleen kerran.

Jäin pahaan patenttikoukkuun: niin sievää, niin nopeasti! Ainut, mistä en päässyt jyvälle oli patentin purkaminen, joten muutama "personaallinen" virhe jäi huiviin.


 Onnellinen talvi-ihminen!

Kuvista kiitos Otso Kähönen. Pipon tupsusta kiitos Veera.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Kauluri

Paremmissakin pyykkäyspiireissä joskus sattuu ja tapahtuu. Niin kuin nyt taannoin kun miehen villatakki saattoi hieman huopua ja kutistua. Koska kerran aiemmin on saattanut käydä omalle takilleni samalla tavalla ja siitä syntyi lopulta erihieno vauvanpeitto, otettiin villatakki talteen mahdollista myöhempää tarkoitusta varten. Kauaakaan tuo ei ehtinyt laatikossa lojua kun jo ilmestyi viimeisin Suuri Käsityö -lehti, jossa oli muuten kaikenlaista ihanaa ja kokeiltavaa. Vaatetohtoripalstalla ohjeistettiin kaulurin tekemiseen vanhasta villapaidasta. Koskapa miehelle viime talvena neulomani kaulaliina saattoi kerran sekin joutua jonkintyyppiseen pyykkäysonnettomuuteen, nostin ompelukoneen esiin. Tehtävä oli lopulta äärimmäisen helppo, saksin vain paidasta sopivan palan kauluksineen kaikkineen ja siksakkasin reunat. Reuna alkoi aaltoilla aika paljon ja alkuperäisessä ohjeessa tavattu sinällään kyllä hieno virkattu reunus pahensi asiaa vielä entisestään, joten sen purin lopulta pois ja annoin olla. Tuli musta todella hieno ja asiansa erinomaisesti ajava kaulan ja rintakehän lämmike.




sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vuosikatsaus

Ihanasta Attic24-blogista intoutuneena värkkäsin kuvakollaasit menneen vuoden kuukausista. Osavuosikatsauksestahan tässä pitäisi oikeastaan puhua kun Tilkut on perustettu vasta maaliskuun viimeisinä päivinä. Mutta mitäpä sitä kivaa ideaa panttaamaan!

Tilkkuja, herkkuja ja langanpätkiä - 2013 kuvina


Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

Joulukuu


perjantai 3. tammikuuta 2014

Peitto yksinäiselle vanhukselle Martta-hengessä

Kuulumme molemmat Anarkistimarttoihin ja syksyllä löysimme tiemme marttajaostomme neulekerhoon. Innostuimme oitis osallistumaan Anarkistimarttojen ja SPR:n loppuvuoden hyväntekeväisyystempaukseen, eli kutomaan tilkkuja yksinäisten vanhusten torkkupeittoja varten. Haastoimme myös teitä Tilkkujen seuraajia mukaan projektiin.

Yhdessä saimme aikaan kokonaisen täkin! Jäipä yksi tilkku toisenkin peiton kulmaksi. Peitto syntyi 35:stä 20x20 senttisestä ainaoikein-palasta, jotka Veera kokosi peitoksi virkkaamalla palat kiinni toisiinsa ja reunuksen koko komeuden ympärille. KIITOS kaikille kanssaneuloneille, etenkin Veeran äidille huikeasta tilkkumäärästä!

Näin hieno Tilkkujen peitosta tuli:


Yhteensä peittoja syntyi Anarkistimarttojen voimin 12. Wow! Peitot toimitettiin joulukuun 3. päivä SPR:lle. 


Kuvista kiitos Anarkistimarttojen neulekerhon vetäjä Seija Rintaselle! Tämä on loistoesimerkki marttailun ihanuudesta; yhdessä tehtyä, lämmintä ja hyvää. Mielenkiintoista seuraa unohtamatta!

tiistai 31. joulukuuta 2013

Tervetuloa 2014!

Vuosi 2013 on ollut meille molemmin monella tapaa hieno ja ihmeellinen, täynnä uutta. Olemme tämän blogin lisäksi perustaneet yrityksen, MAUn. Olemme oppineet blogin myötä valtavasti lisää käsitöistä ja käsityöläisyydestä ja yrityksen myötä ennen kaikkea tuntemaan uusia mahtavia ihmisiä, joita haluamme myös kiittää luottamuksesta ja yhteistyöstä.
Vuosi 2014 alkaa muutolla ensimmäiseen omaan toimitilaan. Kaksi viimeistä päivää olemme juosseet kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla, suurimmat kalusteet alkavat olla hankittuina. Lupaamme esitellä sisustusprojektin etenemistä täällä, me ei tehdäkään ihan perinteistä offiisia vaan lähestymme tilaa enempi olohuoneena, jossa viihtyvät meidän lisäksi asiakkaat, perhe (erityisesti pienet koirat ja pienet lapset) sekä ystävät. Meillä tulee aina olemaan pannu kahvia tai teetä kuumana, ruusukupit on jo hankittuna, meillä saa piipahtaa lukemassa kivoja lehtiä ja vaikka tulla opettelemaan villasukan kantapään tekemistä.
Alla on muutama kuva eiliseltä kun tilassa ei ole vielä juuri mitään.

Ja hei, tervetuloa uusi vuosi 2014, ihanaa että olet ihan just täällä. Kiitos kaikille lukijoille uskollisuudesta, uudistuksia on luvassa, joten kannattaa lukea jatkossakin.

Hyvää uutta vuotta!





lauantai 28. joulukuuta 2013

Vielä kerran joulu

Rakastan joulua ja kärsin usein joulunjälkeisestä masennuksesta kun vuoden kaksi pisintä kuukautta alkavat. On edelleen pimeää, kylmää ja ankeaa eikä mitään mitä odottaa. Maaliskuussa sentään voi jo odottaa kevättä ja aurinkokin lämmittää sattuessaan paistamaan.
Tällä kertaa taisin potea masennukseni jo etukäteen kun minuun yleensä jo lokakuussa hiipivä joulumieli oli hukassa vielä muutama päivä ennen joulua. Lumen puutteesta ehkä johtui, väittävät (Facebook-kaverit). Pakkasin jo muutaman koristeenkin pois sen suurempaa ahdistusta tuntematta eikä ajatus joulukuusen riisumisesta kihauta kosteutta silmiin. Suhtaudun tyynesti halveksimaani uuden vuoden vouhotukseen, tällä kertaa minullakin on suunnitelmia ja odotuksia nimenomaan vuodelle 2014!
Joulua vietimme perheen kesken kotona, mutta tänä vuonna kutsuimme entuudestaan tuntemattomia vieraita joulunviettoon osallistuessamme Yhteismaan, Refugee Hospitality Clubin ja Suomi-Afrikka -yhdistysen liiton yhteistempaukseen "Kutsu jouluvieras kaukaa". Niinpä jouluaattoa meillä viettivät turvapaikanhakijat Kamerunista ja Norsunluurannikolta. Leivottiin pipareita, laitettiin ruokaa, syötiin ja seurattiin lapsen riemua paketteja avatessa, esikoiseni avasi kaikkien paketit. Tuntemattomien jouluvieraiden kutsuminen oli niin mukava ja avartava kokemus (todella monella tasolla) että meidän perhe esittänee jatkossa kutsuja erilaisiin tilanteisiin ja tilaisuuksiin. Pitää ottaa selvää miten toimii jos haluaisimme viedä jonkun turvapaikanhakijaperheen vaikkapa Korkeasaareen tai kutsua laskiasmäkeen. Jos kutsun esittäminen vaatii rohkeutta ja omalta mukavuusalueelta sivuun astumista, niin en oikein osaa kuvitellakaan kuinka rohkea täytyy olla kutsuun vastatessaan.
Ehkä joulufiiliksen hitaan ja myöhäisen heräämisen ansioksi voisi laskea, että joulu oli meillä tänä vuonna erityisen rento. Joulupöytä oli juuri riittävä, ruokaa ja ruokalajeja ei tällä kertaa nähty runsaudenpulaan saakka eikä niistä siten tarvitse keksiä uusi ruokalajeja vielä ensi vuoden puolellakin. Laatikot uskalsin ensimmäistä kertaa jättää kokonaan tekemättä ja uskallan suorastaan luvata, että kinkkua ei miellä jouluisin enää nähdä, luomulammas perii sen paikan joulupöydässä.
Alla kuvakooste joulusta 2013 olkaa hyvät.
















tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 24. luukku: Joulurauha

Nyt se on täällä. Joulu. Ja rauha. Kaikki tehtävissä oleva on tehty, tai jätetty tekemättä. Kaikki on juuri niin valmista kuin pitää. Rentouttavaa joulua kaikille!


maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 23. luukku: Mutakakku

Joku voi ihmetellä, miten mutakakku liittyy jouluun. Minäpä kerron: mutakakku sopii juhlaan kuin juhlaan. Se on verrattain helppotekoinen ja riittävän muunneltavissa. Tämän mutakakun maustaa jouluun sopivaksi inkivääri ja raastettu appelsiininkuori, seuraavalla kerralla voisi testata taikinaan vaikkapa kaardemummaa.



Tämän kakkupohjan reseptin mittasuhteet tarkistin Kinuskikissalta, jonka marenkikuorrutteisiin mutakakkuun pääsee tutustumaan tästä linkistä (kliks). Lisäsin kuiviin aineisiin noin teelusikallisen jauhettua inkivääriä ja yhden appelsiinin kuoren raastettuna.

Kakku nostetaan meillä joulupöytään viimeistään aattoiltana. Viimeistään siksi, että en malttaisi odottaa - ja toisaalta, miksei herkuttelua voisi aloittaa jo tänään? Tarjoan mutakakun turkkilaisen jugurtin ja vadelmien kanssa.


Kuvien värimaailma ja asettelu johtuu kuvausajankohdasta, joka on 2:40. Eli pientä joulukiirettä ilmassa... Mitenkä siellä, joko on valmista?