Jotain vanhaa, jotain uutta

Tilkkuja, herkkuja ja langanpätkiä -blogin alkuperäinen idea oli opiskella uusia tekniikoita ja kehittyä tutuissa käsillä tekemisen muodoissa. Ja herkutella siinä sivussa. Lähtökohtana käytimme Annukka Mikkolan "Käsityön Pikkujättiläinen" -teosta (WSOY, 2006). Tavoitteenamme oli tehdä siitä kaikki työt. Ensi vilkaisulta, jopa ensi lähemmältä tuttavuudelta Pikkujättiläinen tuntui juuri sopivalta meille. Ohjeita on lähemmäs pari sataa. Tekniikoista osa on tuttuja (virkkaus ja neulonta) ja osa aivan uusia, jopa vähän jännittäviä (huovutus). Kirjassa on piirroskuvia tekniikoista. Töiden taitotasot vaihtelevat aloittelijasta kokeneempaan. Olisi haastetta, olisi mielekkyyttä. Oppisi. Omaa silmää saisi käyttää värien ja materiaalien valinnassa, kunhan tekniikka tulisi tutuksi.
Lopputuloksena vajaan vuoden ajalta:
minä olen saanut valmiiksi parin säärystimiä, parin lapasia, parin villasukkia ja kaksi virkattua pipoa (pipo 1 ja pipo 2) sekä 2/3 neulepuseroa.
Veeran saldoksi muodostui lapsen villapaita, tiarapipo ja kaksi tupsua (tupsu 1 ja tupsu 2).
Yhteensä meillä on siis kolme pipoa, melkein kaksi paitaa, yhdet säärystimet, yhdet lapaset, yhdet villasukat ja ne kaksi tupsua. Veeran lapsilta ei pipot lopu ihan hetkeen. Lisäksi tein patenttineuleella itselleni kaulahuivin. Idean siihen sain Pikkujättiläisestä, mutta en saanut sen ohjeilla neulosta aikaan ja käännyin Veeran puoleen.

"Käsityön pikkujättiläinen sisältää kirjonnan, tilkkutöiden, virkkauksen, neulonnan, huovutuksen, kudonnan sekä solmeilun ja punonnan perustekniikat ja selkeät, perusteelliset ohjeet lähes kahteensataan käsityömalliin." (Lähde: Adlibris) Tiedättekö mitä? Ei sisällä. Ei perustekniikka, ei selkeitä eikä perusteellisia ohjeita. Se sisältää esimerkiksi:
- lukemattoman määrän pipo-ohjeita. Kuka tarvitsee useita pipoja, etenkin kun tekniikoissa ei ole mainittavaa eroa?
- kolme ohjetta patenttineulottuun kaulahuiviin, ohjeissa vaihtuvat lanka ja leveys, muuten patentti on, noh, patentti. Se ei sisällä esimerkiksi puolipatentin ohjetta.

Voisin kirjoittaa pitkän listan siitä, mitä minun mielestäni Pikkujättiläisessä tulisi olla. Nimi viittaa mielestäni opukseen, joka toimii perustana aihepiirilleen. Tämä ei sellainen teos ole. Koska yleisesti ottaen koen rakentavammaksi nostaa esiin plussapuolia kuin ruotia huonouksia, totean, että suurimmat opit Käsityön pikkujättiläisestä olivat:
1) Blogin perustaminen
2) Uskalluksen löytyminen uuden oppimiseen ja hankalampiinkin töihin tarttumiseen (en olisi uskonut pitäväni puikoilla neulepuseroa ikinä)
3) Tiedän nyt tarkkaan, mitä itse kaipaan käsityökirjalta, niin ohjeiden kuin töiden puolesta
4) Tein törkeän hienot säärystimet

Pikkujättiläinen, koimme muutaman merkittävän hetken yhdessä, mutta heihei, tartumme nyt kirjoihin, joissa kuvat ovat kauniita ja ohjeet selkeitä ja antamallasi rohkeudella lähdemme kokeilemaan uusia tekniikoita ja tartumme haasteisiin, joista emme vielä edes tiedä.

Sincerely yours, Heidi (ja Veera)