maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kangaspala ja niittipyssy eli tuolin verhoilun abc

Yhdistelmä #kevätsiivous-projekti ja ohitettu putkiremontti saivat aikaan kodin suuren muodonmuutoksen. Meillä on kotiinpaluun jälkeen luovuttu paljosta turhasta, modattu vanhaa, kierrätetty uusiin koteihin, siirretty vintille "luopumisharjoitteluun" ja myönnettäköön, että melko paljon on rankattu ihan roskiskamaksikin.

Yksi uudistustyö, johon minun taitoni ja innostukseni riittävät, on tuolien verhoilu. Saimme ihanat 50-lukuiset keittiöntuolimme ikuisuuslainaan ystävältä pari vuotta sitten, kun muutimme nykyiseen kotiimme. Tuolit oli verhoiltu edellisen kerran viitisen vuotta sitten harmaalla, kuvioidulla kankaalla, joka alkoi olla käytössä kulunut, ja lisäksi uudistunut koti kaipasi uudistunutta pintaa, väriä.

Poistin kankaan nähdäkseni, millaiselta tuoli on alkujaan näyttänyt. Alta paljastui odotusteni mukainen, samettihenkinen, vihreä kangas.





Kerrotakoon, että olen aina tykännyt verhoilla tuoleja. Entiset keittiöntuolini verhoilin toisinaan useamman kerran vuodessa. Fiiliksen mukaan, tiedättehän. Toiset vaihtavat verhoja, toiset tuolinpäällisiä. Toiset molempia. Yhtä helppoja hommia kumpikin, mutta verhoillessa saa käyttää lempivälineitäni eli niittipyssyä ja pihtejä.

Tässä vinkkini tuolien verhoiluun:

Verhoilua varten tarvitset: kangasta (muista "saumavara"), sakset, pihdit ja puukko vanhojen niittien poistamiseen, niittipyssyn niitteineen.

1. Irrota istuinosa tuolista ja vanha kangas istuimesta.
2. Irrota puukon ja pihtien avulla ylimääräiset, törröttävät niitit istuimen alaosasta (mitä tarkempaa työtä jaksaa tehdä, sitä parempi lopputulos)


3. Leikkaa kankaasta sopivan kokoinen pala ja asettele paikoilleen (muista katsoa istuinsuunta oikein, nimim. kerran on omenat olleet yhdessä tuolissa eri suuntaan kuin kolmessa muussa..)
4. (Paras vaihe!) Niittaa! Itse aloitan yhden sivun keskiosasta ja siirryn kohti kulmaa. Näin kulman taitoksiin saa tukea.
5. Tarvittaessa leikkaa/muotoile kangasta kulmissa. Muotoilun tarve (oman, epäammattimaisen tutkimukseni mukaan) riippuu kankaan paksuudesta ja tuolin muodosta. Itse en hienostele, vaan näytän kankaalle saksia ja lovean, leikkaan ylimääräistä kangasta pois niin paljon, että kangas istuu kulmaan kauniisti. Tuolin päälliskangas, tai ainakaan sen reunat, eivät saa käytön jälkeen uutta elämää, joten kangasta ei varsinaisesti tarvitse varjella. Aiemmissa tuoleissani kulmaan riitti taittelu, mutta tässä tuolissa ja paksulla verhoilukankaalla omatoimista loveamista tarvittiin...


Jäännöspalat.


Lopputulos.
 




Ainut asia, mikä harmittaa nyt on se, että meillä on niin hienot tuolit, ettei pääse ihan hetkeen verhoilemaan lisää. Tällaisia projekteja tekisin mieluusti useamminkin.

Hintaa "uusille" tuoleille tuli n. 20 euroa. Kangas Eurokankaasta.

Kuvat: Otso Kähönen

3 kommenttia:

  1. Kaikki ei aina meni niin kuin römssöössä. Joissakin istuimissa (tuoleissa) se tuolinpäälinen on kiinnitetty ensin reunusnauhalla istuinpuuhun ja vielä sen lisäksi verhoilunauloilla istuinvaneriin. Ja istuinosana oleva vaneri on kiinnitetty liimalla ja puuruuveilla tai verhoilunauloilla (nupinaula) tuolin karmiin. Irrottaminen on tosi työlästä ja sen jälkeen joutuu miettimään tarkkaan, miten sen uuden siihen asemoi. Ei nimittäin saa enää sitä paikoilleen siten kuin se entinen oli. Entinen vaneri oli istutettu tuolin karmien sisään, yhtään vaneria ei mennyt reunojen ylitse, joten siitä siis ongelma. Hetken aikaa asiaa piti miettiä ennen kuin se saatiin ratkaistua (puisilla ylimääräisillä kulmapaloilla, joilla nostetaan vanha vaneri ylemmäs kuin mitä se alunperin oli). Ja sitten sen kankaan ja vanerin välissä oli tummanharmaata verhoiluun tarkoitettua jouhta ja lisäksi vanua. Onhan toki aina kivempi istua, jos verhoiltu tuoli on oikeasti pehmeä eikä kivikova. Silloinhan on aivan sama, jos ei verhoile, vaan tökkää pelkän puulevyn istuimeksi:) Niinpä sitten miettimään, mitä sen jouhen tilalle laittaisi - allergisille se ei ole kovin miellyttävä istuinmateriaali. Ja sitten on muistettava päälle tulevaa verhoilukangasta leikatessa, että ne pehmikkeet ottavat ylimääräisiä senttimetrejä kankaasta.
    t. muutamankin tuolin uusinut täti

    VastaaPoista
  2. Minulla on samanlaiset tuolit! Itsekin verhoilin istuinosat uusiksi, mutta jätin vanhan kankaan alle, se kun ei ollut mennyt miksikään.

    VastaaPoista