Tässä blogissa on oma paikkansa herkullisille leivonnaisille ja paremmaksi leipuriksi tulemisella. Fantasiakakkuja saan tuskin koskaan aikaiseksi, mutta tuoretta leipää ja pullaa en voi vastustaa. Leipomisessa ja käsitöissä on jotain samankaltaista terapeuttisuutta, kumpikin on toimintana rentouttavaa ja lopputulos hurmaa onnistuessaan ja tuottaa paljon iloa.
Leipurina olen vasta korkeintaan keskinkertainen ja lähden tällekin matkalle avoimin mielin, aion kokeilla paljon erilaista ja uutta enkä aio lannistua vaikeidenkaan oloisten ohjeiden edessä. Aina ei kertakaikkiaan mene niin kuin Strömsössä, (jossa on muuten tällä kaudella menty liian pitkälle tekemällä itse kalanmuotoinen silikoninen suklaamuotti), eikä tarvitsekaan mennä, tekemällä oppii.
Viikonloppuna tein itse ensimmäistä kertaa croisantteja. Ohjeen otin Wayne Gisslenin kirjasta Professional Baking, joka kattaa kaiken leipomisen leivistä sokerikoristeisiin. Kirjassa on sekä teoriaa että ohjeita, jälkimmäisiä huimaavan paljon. En aio leipoa kirjasta joka ohjetta, mutta uskon palaavani tähän leivonnan pikkujättiläiseen täällä vielä monet kerrat.
Croisanttien vaiheista ja onnistumisesta reseptin kera voit lukea ruokablogistani Prinsessakeittiöstä.
Veera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti