perjantai 26. huhtikuuta 2013

Valmis perinnesukkapari

Silkkiuni, silkkivillasta neulotut unisukat - Käsityön pikkujättiläinen s. 228


Ensimmäinen tilkkumatkan etappi suoritettu ja putkisukat ovat valmiit!
Näitä oli todella mukava neuloa. Tämä on sellainen työ, jolla uuden neulojan kannattaisi aloittaa, sillä tässä tulee oikeat ja nurjat silmukat rutiiniksi ja joustinneuleen luonne hahmottuu. Lisäksi tästä työstä saa helposti onnistumisen tunteen, kun välttää kantapäähän liittyvät paineet ja kärkikavennuskin on perus villasukasta helpotetumpi versio. Ja mikä parasta: lopputuloksena on hienot sukat!

Käsityön pikkujättiläisessä putkisukat tehtiin silkkivillasta, mutta itse neuloin ne jostain putkahtaneella punaisella villalangalla, 3,5:n puikoilla.

Käytännössä homma on niinkin simppeli, että neulotaan neljä oikein ja neljä nurin. Kuuden kierroksen jälkeen siirretään neulosta yhdellä eteenpäin. Kun sukka on noin 40 senttiä pitkä (tai muutoin käyttäjälle sopiva), kavennetaan. Löysin Ylen sivuilta ohjeen, joka täsmää melkolailla yksyhteen oman tekeleeni kanssa (tein siis Pikkujättiläisen ohjetta pienemmällä silmukkamäärällä, sillä halusin sukat itselleni sopivaksi. Jalkani on kokoa 37). Pikkujättiläisestä löytyy myös ohje lastenkokoon, jota uskon hyödyntäväni syksyllä, kun joululahjojen suunnittelu tulee ajankohtaiseki..












Mitä opin? Tässä ei varsinaisesti ollut minulle uutta, vaikka melko tuore neuloja olenkin. Suurin oppi tuli, kun lanka loppui kuin loppuikin kesken sukka numero kahden kärkikavennuksissa. Jouduin purkamaan valmiinkin sukan ja lyhentämään molempia, jotta sain langan riittämään. Aiemmin olen purkanut töitäni vain alkuvaiheessa, kun olen huomannut jonkin virheen - ja sitten aloittanut silmukoiden luonnista alkaen alusta. Eli varmuutta tuli tämän työn kohdalla purkamispuuhiin ja keskeltä jatkamiseen, mistä uskon (valitettavasti) olevan hyötyä jatkossakin.

Suosittelenko? Kyllä! Suosittelen aloitteilijoille ensimmäiseksi työksi sekä tietysti kaikille, jotka ovat perinnekäsitöistä kiinnostuneita ja/tai kyllästyneet perinteisten villasukkien tekemiseen. Tämä työ on juuri sellainen, josta pidän: voi neuloa telkkaria katsoessa tai ystävien kanssa seurustellessa, ei vaadi liikaa keskittymistä, mutta ei ole tylsä kuitenkaan. Ja voin tunnustaa, että muutamaan otteeseen tuli tehdyksi kierros enemmän tai vähemmän ennen neuloksen siirtoa, eikä se lopputulokseen vaikuttanut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti