Jälleen leipomukseni pohjana toimi hedelmäkulhoon kasautuneet sitrukset. Edellisen kerran tein muffineja, nyt uskaltauduin tekemään oman versioni klassikosta nimeltään Key Lime Pie. Mittasuhteita katselin maku.fi:n reseptistä. Oppimismatkalla kun ollaan, niin kehtaan tunnustaa, että tämä on ensimmäinen kerta, kun käytin kondensoitua maitoa leivonnassa itse. (Mitä maidolle tehdään, kun se kondensoidaan? Liittyykö kondensointi vain säilyvyyteen vai johonkin muuhunkin?)
Leipominen oli helppoa, lopputulos puolestaan omaan makuuni liian makeaa. Jälkikäteen kuulin, että kondensoituja maitoja on useanlaisia, ja että Lauran tähti -blogin versiolla tulee maailman paras key lime pie. Paljonkaan eroa resepteissä ei ole, mutta ehkä parin munan ja parin sokerilusikallisen ero on juurikin se oleellinen ero. Ensi kerralla siis Lauran reseptin mukaan.
.JPG)
Pohjaan tarvitaan puolikas paketti digestivekeksejä (200 g) ja 100 grammaa sulatettua voita (käyttämässäni reseptissä lisättiin pari ruokalusikallista sokeria, mutta se oli turhaa). Digestivet murskaksi ja voi joukkoon (itse murskasin keksit perinteisellä keksit pussiin ja hakkaa kaulimella -metodilla, hyvä tuli). Pohja irtopohjavuokaan ja vuoka 150 asteiseen uuniin 10 minuutiksi.
Täyte valmistuu pohjan ollessa uunissa: purkki kondensoitua maitoa (makeutettua) ja 6 keltuaista vaahdoksi. Joukkoon desin verran limeistä puristettua mehua ja pari teelusikallista limen kuorta. (Reseptissä oli myös vaniljasokeria, joka tuntuu näin jälkikäteen myös liioittelulta.) Täyte pohjan päälle ja komeus uuniin 175 asteeseen noin vartiksi, eli siihen asti, että homma hyytyy.
Key Lime syödään viileänä, eli malttia tarvitaan leipomisen jälkeen. Ohjeessa käskettiin laittamaan kelmu piiraan päälle ja jääkaappiin. Laitoinkin. Sillä tuloksella, että silkin tyyni piiraan pinta tarttui kiinni kelmuun ja meni säröille. Ei se toki makuun vaikuta, mutta harmitti. Ensi kerralla muistan tökätä ne hammastikut piirakan päälle pitämään kelmua ylhäällä. Takuulla muistan.
Minun versioni tarjoiltiin kuvausrekvisiitan kohtalon saaneen kuivan limen kanssa, ei kermavaahdon, kuten oikeaoppisesti kuuluisi. Ehkä kermavaahto olisi (ilman sokeria) raikastanut piirakkaa, mutta koska tämäkin leipomus syntyi niistä aineksista, mitä kaapista sattui löytymään, söimme piiraan piiraana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti