Onko mitään parempaa kuin juuri uunista tullut rieska, jonka päällä sulaa kunnon määrä kirnuvoita? Kärkisijoilla se ainakin on "maailman parhaat pienet nautinnot" -listalla. Rieskojen muoto ja maku liittyvät lapsuuteen. Ensimmäisiin itsenäisiin keittiökokeiluihini. Välillä on hyvä palata perusasioiden äärelle.
Näihin leipäsiin käytin kaapissa lojuneen pussiperunamuussin, leipomukset on jauhemuusin paikka. Ainesten määrät tarkistin Kotilieden sivuilla olevasta reseptistä. Käytin pussillisen muussia, enkä alkanut sitä mittailemaan sen kummemin. Lisäksi korvasin jauhot gluteenittomilla jauhoilla. Lopputulos oli juuri oikeanlainen. Ensimmäinen putkisukka valmistui rieskojen voimalla.
Pitää varmaan paistaa toinen satsi pian, jotta motivaatio toisen sukan tekemiseen löytyisi. Sukkaa on mukava kutoa, mutta aina sen toisen parin kohdalla minuun iskee kyllästyminen. Tosin näistä sukista tulee todella hienot. Paljon hienommat kuin kuvittelinkaan.
Perunarieska on aivan ykkönen! Tätini leipoi sellaista herkkua, että sukat pyöri jaloissa. Omien leipomusten lopputulos vaihtelee niin paljon, että en oikein tahdo jaksaa edes yrittää. Perunarieskan kanssa en ole vielä koskaan onnistunut :(
VastaaPoistaTämä kyseinen (pussimuussi)resepti oli supersimppeli, suosittelen testaamaan! Olen varsin hyvä piirakoiden paistelija, mutten todellakaan mikään jauhopeukalo. En ole tainnut eläissäni onnistua tekemään kuohkeita korvapuusteja... Mutta nämä rieskat onnistuivat!
VastaaPoista