Minuun iski sunnuntaina päättämättömyys. Olimme maalla. Piha oli täynnä kaikkea herkullista. Teki mieli leipoa vuoden ensimmäinen omenapiirakka. Vai sittenkin mustikkapiirakka. Ei, pitäisikö kuitenkin yrittää käyttää viimeiset raparperit? Toisaalta mustaherukkapiirakkakokeilut ovat olleet varsin onnistuneita viime aikoina. Karviaiset onneksi tuli napsittua sellaisinaan ja punaviinimarjat olin ehtinyt pakastaa jo aiemmin, joten ne eivät olleet päättämättömän leipojan kiusana.
Koen olevani nero, kun äkkäsin, että tämän vuoden mottoani "kaiken voi yhdistää" toimii myös leivonnassa. Lopputuloksena värikäs 4in1piirakka.
Respetiä en tällä kertaa kirjaa, sillä pohja ei ollut kovin kummoinen. Kannattaa käyttää omaa lempitaikinpohjareseptiään, oli se sitten muru tai pulla. Uskon, että toimii.
Oman piirakkani päällä oli ensimmäisenä raitana vasemmalta lähtien: mustaherukka, omena, mustikka, raparperi. Seuraavalla kerralla kokeilen puolukkaa ja karviaista. Eli mielikuvitus ja/tai pihamaan tarjonta ovat vain rajana, nyt on leipojan unelma-aika.
Sen verran happamia olivat mustaherukka ja raparperi, että piirakka vaati maitotuotetta (ja raparperin kanssa sitä tulee olla aina muutoinkin?). Mökin jäätelövarannot oli kulutettu loppuun edellisellä vierailukerralla, joten jouduimme tyytymään kermaviili-sokeri-mustikka-seokseen. Ihan ok sekin oli. Pohjan kuivuuden ja täytevalintojeni kannalta täydellisimmin olisi toiminut ehta vanlijakastike. Ensi kerralla sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti