sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äitienpäivän banaanimuffinssit


Tänään vietettiin äitienpäivää. Onnea kaikki äidit! Halusin viedä vuokkojen lisäksi äidilleni ja mummolleni jotain itsetekemääni. Leivontahommiksi se meni. Kuten aiemmin mainitsinkin, haluaisin opetella elämään ilman gluteiinia. Etenkin tahtoisin päästä vehnäjauhoista eroon. Talven jälkeen kesäpaikassa oli helppo aloittaa kaappien täyttö tätä tavoitetta tukevalla varustuksella. Nyt kuivakaapista löytyy maissi-, riisi- ja tattarijauhoja. Kesän mittaan siis luvassa jauhotestiraportteja. Aloitin tattarijauhoista. Niistä ja banaaneista syntyi iltapuhteina äitienpäivämuffinssit vuosimallia 2013.











Taas banaanileivonnaisia. Ja muffinsseja. Gluteiinittomiakin vielä. Alanko toistaa itseäni jo nyt..
Ohje löytyi Aila Paganuksen ja Helena Voutilaisen "Allergia ja keliakia" -kirjasta vuodelta 1998 (Tammi).

100 g margariinia
1 dl sokeria
1 banaani
2 dl tattarijauhoja
4 rkl kiehuvaa vettä
1 tl leivinjauhetta

Margariini ja sokeri vaahdoksi. Sekaan banaanisose, jauhot (leivinjauheen kanssa) ja vesi. Muffinssivuokiin ja 200 asteiseen uuniin n. 10 minuutiksi.

Helppoa ja nopeaa taasen. Tattarijauho tuntuu jotenkin ilmavammalta kuin vehnäjauhot, mikä on hyvä, sillä taikinasta ei käsipelillä tullut erityisen ilmavaa. Tällä kertaa en halunnut tehdä kuorrutetta, vaan leikkasin muffinseilta "hatun" pois ja laitoin banaanisiivuja väliin. Vähän niinkuin banaanisämpylät. Sitrusmuffinssien kuorrutus olisi varmasti toiminut tässä yhteydessä erinoimaisena kirpakkuuden tuojana. Tuosta tattaritaikinasta tulisi muuten erinomainen sokerikakun pohja! Täydellisten muffinssijauhojen etsintä jatkuu vielä.

Ja kuten kuvista huomaakin, väliaikatietona kerrottakoon: se elämäni ensimmäinen neulepusero on jo vaiheessa kaksi. Paita siis koostuu kolmesta eri neuloksesta ja olen päättänyt kutsu niitä vaiheiksi. Se auttaa suhtautumaan projektiin, joka alkujaan tuntui valtaisan pitkältä, lähes mahdottomalta minun keskittymiskyvylleni. "Vaihe 1" eli perinteinen joustinneule on selätetty kahdenkymmenen sentin jälkeen ja seuraavaa neulosta tarvitaan vain reilu kymmenen senttiä. On siis oikeasti mahdollista, että saan puseron tehdyksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti