torstai 29. elokuuta 2013

Ihan tavallinen lapanen










Peruslapaset - Käsityön pikkujättiläinen s. 216

Joskus kauneimmat ja kivoimmat asiat ovat niitä tavallisimpia, yksinkertaisia, pelkistettyjä. Kuten nämä peruslapaset.

Olen kärsinyt jopa kantapääkammoa enemmän peukalokammosta. Täysin turhaan. Lapasista tuli heittämällä se työ, jota teen tästä lähtien aina kun neulotuttaa, mutta ei ole kirkasta ideaa, mitä tehdä. Lapaset valmistuivat parissa illassa, niissä oli vaihtelua riittävän tiuhaan tahtiin ja ne ovat käyttökelpoiset, mielestäni jopa kauniit.

Pikkujättiläisen ohje oli tämä Novitan ohje. Muutamaan otteeseen jouduin pähkimään, mitä mahdetaan tarkoittaa, mutta vika oli ohjeiden lukijassa, ei ohjeissa. Esimerkiksi "Oikean käden lapanen: Neulo vasemman lapasen peilikuvaksi eli tee peukalokiila 2 s:n päähän III puikon alusta." -ohjeen olisi mielestäni voinut pukea sanoiksi; aloita peukalokiila 3. puikon puikon alussa: 2 o., lisäys, 2 o., lisäys. Tai jotenkin muuten. Ohjeissa kirjainmerkkien säästäminen ei mielestäni ole tarpeellista, vaan mahdollisimman helppo tilannekuvaus.

Aloin tekemään lapasia itselleni, mutta siippani tykästyi langan syvän siniseen väriin ja niistä tulikin "miesten lapaset". Silmukoita en lisännyt, vaikka omistaja vaihtuikin, tein vain "korkeamman" version. Eli naisten koon 44 silmukkaa riittää normikätiselle miehellekin ympärysmitaltaan. Ei sinne alle toisia lapasia laiteta, mutta syksyn välttää hyvinkin.

Lankana käytin perus 7veljestä, joka on joskus jostain ajatunut lankakoriini. En muistanut mihin käyttöön sitä oli suunniteltu, joten tämä työ oli epäilemättä paras vaihtoehto.

Mitä opin? Oikeaa ja nurjaa tässäkin sulassa sovussa neulottiin. Opin sen, että todennäköisesti voisin unohtaa muutkin kässäkammoni kuin peukalopelon ja kokeilla vain mitä tuleman pitää. Ainahan voi purkaa, jos totaalisen pieleen menee. Lisäksi opin, että lapanen tulee todella nopeasti, ja että vaikka peukalonvarteen jäisi reikä nostoista huolimatta, sen saa sievästi piiloon päättelyn yhteydessä.

Suosittelenko? Kyllä. Jopa siinä määrin, että aloin jo visioimaan mielessäni, miltä oma lapaskojuni näyttäisi markkinoilla. Olipa kiva neulontatyö!

2 kommenttia:

  1. Hienot lapaset! Niin totta tuo ohjeiden luku...siksi en varmaan niitä virallisiaohjeita käytäkään (tulossa minun blogiini juttu ufoista jossa tämäkin selviää :D bastutomte.blogspot.fi) ja siksi usein kokeilun mokaamis kammoa lievittää aina neuloessa päässä hokemani mantarani, eli tädin keksimä motto "Ei se kudin, vaan purin" :) ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ei se kudin, vaan purin" - nerokasta!
      Olisipa upeeta, jos osaisi tehdä ilman ohjeita, mutta vielä ainakaan hahmotuskykyni ei ole siinä pisteessä millään muotoa. Ohjeet tarvii melkein pannulappuunkin ;)
      Ufoja odotellessa!

      Poista