sunnuntai 25. elokuuta 2013

PS. rakastan syksyä

Olen henkeen ja vereen syksyihminen. Rakastan syksyn arvoituksellisuutta; lämpimiä, eri keltaisensävyjen täyttämiä päiviä, napakoita, pimeitä öitä. Sitä, että voi paineetta jäädä kotiin eikä tarvitse juosta auringonsäteiden perässä puistoissa ja rannoilla. Kaupungit tarjoavat kesälomilta palanneille ihmisille parastaan kulttuuririentojen muodossa. Saa siirtyä punaviinin juomiseen, villalanka ei tunnu kättä vasten paahtavalta, kumisaappaat on täysin sovelias jalkinevalinta. Tulee rauha kesän hektisyyden jälkeen, arki asettuu uomiinsa.

Syksyllä uuni on tehokäytöllä, siellä muhii tai paistuu herkkuja tiuhaan. Kotimaisia kausituotteitta on saatavilla runsain mitoin. Ja mikä parasta, herkkuja voi poimia itse! Saalistaja-kerääjä-säilöjä-leipoja pääsee valloilleen.





Vuoden ensimmäiset tuoreet kantarellit päätyivät kastikkeeseen. Samana iltana oli pakko paistaa vielä piirakkakin.

Minun versioni perinteisestä sienipiirakasta:
Pohja: 100g rasvaa (tässä oivariini, voita riittää vähempikin), 3-4dl jauhoja (luomujauhoja tuntuu menevän aina vähän enemmän) ja loraus vettä (n. 2rkl, mutta pohjasta tuntee kyllä, koska on sopiva koostumus.
Täyte: rellit ja sipuli pannun kautta vuokaan painellun pohjan päälle. Päälle vielä kermaviili, jonka joukossa 1 muna ja mausteita (tässä piirakassa vain suola, mustapippuri ja meirami).

Uuni 180 asteesen. Mökkiuunilla meni puolisen tuntia, kunnes kulmat ruskistuivat. Jätin piirakan lepäilemään jälkilämmölle toiseksi puolituntiseksi.

Maailman yksinkertaisinta - ja parasta.

ps. Olen jäänyt pahaan äänikirjakoukkuun. Voisin viettää tunteja marjapuskissa ja sienimetsällä luurit korvilla. Täydellinen yhdistelmä kirjojen ystävälle.

2 kommenttia: