Valmis villapaita

Karkkiraita, lapsen raglanhihainen villapusero - Käsityön pikkujättiläinen s. 244

Juhuu, ensimmäinen työni projektista on valmiina, eihän siinä mennyt edes vuotta! Heidin keskeneräisten töiden haastetta varten kaappeja penkoessa tämä osui ensimmäiseksi käteeni. Sisuunnuin. Paita oli kuitenkin vain päättelyä vaille valmis. No oli siinä pääteltävääkin, koska jostain nyt tuntemattomasta syystä olin katkaissut langan joka värinvaihdolla. Veikkaan ajatelleeni, että katkaisemalla langan saan päättelyssä mahdolliset reiät ja muut erheet kuntoon, ihan hirveesti en katellut oikealle puolelle lopulta kuitenkaan.

Ja vannon ja vakuutan kautta kiven ja kannon ja ties minkä luonnonmuodostelman, etten enää ikinä neulo (enkä ehkä myöskään virkkaa) mitään mustalla! Onhan se armollinen virheille, mutta eipä siinä näy mitään muutakaan. Mikä siinäkin on, että jos tippuu silmukka, se tippuu aina mustalla raidalla, ei koskaan valkoisella?

Paidan loppukäyttäjä oli ilmeisen tyytyväinen. Ja unohtakaa samantien kaikki pingotus ja höyrytys, en aio. Muuten tämä olisi käyttökunnossa vasta lapsenlapsille.

Mitä opin? Villapaita ei enää ole suuri neulontamörkö vaan uskallan tehdä seuraavan aikuisten koossa. Opin näppärästi laskemaan tarvittavan silmukkamäärän ohjeesta rutkasti poikkeavalle langanpaksuudelle. Opin lisää epämääräisten ohjeiden tulkinnasta, ei tarvinnut (alun jälkeen) purkaa kertaakaan.

Suosittelenko? Kyllä tämä yksivärisenä menee ja villapaita-aloittelijalle ihan kelpo malli. Minkäänlaista raitaa en suosittele, vaikkakin oma raidoitukseni poikkeaa kirjan värityksestä ja raitajaosta huomattavasti en usko, että varsinkaan aloittelijan kannattaa tähän yhtä väriä enempää uhrata.

Veera