lauantai 28. joulukuuta 2013

Vielä kerran joulu

Rakastan joulua ja kärsin usein joulunjälkeisestä masennuksesta kun vuoden kaksi pisintä kuukautta alkavat. On edelleen pimeää, kylmää ja ankeaa eikä mitään mitä odottaa. Maaliskuussa sentään voi jo odottaa kevättä ja aurinkokin lämmittää sattuessaan paistamaan.
Tällä kertaa taisin potea masennukseni jo etukäteen kun minuun yleensä jo lokakuussa hiipivä joulumieli oli hukassa vielä muutama päivä ennen joulua. Lumen puutteesta ehkä johtui, väittävät (Facebook-kaverit). Pakkasin jo muutaman koristeenkin pois sen suurempaa ahdistusta tuntematta eikä ajatus joulukuusen riisumisesta kihauta kosteutta silmiin. Suhtaudun tyynesti halveksimaani uuden vuoden vouhotukseen, tällä kertaa minullakin on suunnitelmia ja odotuksia nimenomaan vuodelle 2014!
Joulua vietimme perheen kesken kotona, mutta tänä vuonna kutsuimme entuudestaan tuntemattomia vieraita joulunviettoon osallistuessamme Yhteismaan, Refugee Hospitality Clubin ja Suomi-Afrikka -yhdistysen liiton yhteistempaukseen "Kutsu jouluvieras kaukaa". Niinpä jouluaattoa meillä viettivät turvapaikanhakijat Kamerunista ja Norsunluurannikolta. Leivottiin pipareita, laitettiin ruokaa, syötiin ja seurattiin lapsen riemua paketteja avatessa, esikoiseni avasi kaikkien paketit. Tuntemattomien jouluvieraiden kutsuminen oli niin mukava ja avartava kokemus (todella monella tasolla) että meidän perhe esittänee jatkossa kutsuja erilaisiin tilanteisiin ja tilaisuuksiin. Pitää ottaa selvää miten toimii jos haluaisimme viedä jonkun turvapaikanhakijaperheen vaikkapa Korkeasaareen tai kutsua laskiasmäkeen. Jos kutsun esittäminen vaatii rohkeutta ja omalta mukavuusalueelta sivuun astumista, niin en oikein osaa kuvitellakaan kuinka rohkea täytyy olla kutsuun vastatessaan.
Ehkä joulufiiliksen hitaan ja myöhäisen heräämisen ansioksi voisi laskea, että joulu oli meillä tänä vuonna erityisen rento. Joulupöytä oli juuri riittävä, ruokaa ja ruokalajeja ei tällä kertaa nähty runsaudenpulaan saakka eikä niistä siten tarvitse keksiä uusi ruokalajeja vielä ensi vuoden puolellakin. Laatikot uskalsin ensimmäistä kertaa jättää kokonaan tekemättä ja uskallan suorastaan luvata, että kinkkua ei miellä jouluisin enää nähdä, luomulammas perii sen paikan joulupöydässä.
Alla kuvakooste joulusta 2013 olkaa hyvät.
















2 kommenttia:

  1. Mitä vieraat tuumasit suomalaisesta joulusta? Oliko joululla heille uskonnollinen merkitys? Vaihdoitteko heidän kanssaan lahjoja. Mielenkiintoista tämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotikalja oli järkytys ja mäti ihmetys, mutta muuten olivat kaikesta innoissaan. Me kun emme itse vietä uskonnollista joulua niin emme sitä kauheesti ottaneet esiinkään kumminkaan puolin. Vieraat saivat lahjaksi mun äitin neuloat villasukat.

      Poista